Nurinaketju

Mua NIIIN alkaa rasittaa tää paha olo ja oksentaminen. Viikkoja tänään 13+6 ja aloitin jälleen aamuni oksentelemalla. -_- milloin tää oikein loppuu?!? Puuh.

Ja sit hei noi hiton raketit. On ihan fine,et uutena vuotena niitä räjäytellään mut voisi ihmiset pitää huolen siitä,että se poksuttelu tapahtuisi oikeasti vain ja ainoastaan sallittuna aikana ja ei esimerkiksi jo edellisenä iltana.. ihan kiva yrittää ulkoiluttaa paukkuherkkää koiraa.
 
Mulla ihan sama aamun aloitus. Ja tällä kertaa tuli itku, kun mies tuli auttaan, ja nyyhkytin sille aikani, etten jaksa tätä enää. Nyt taas vähän parempi. Hetken. Sais oikeesti loppua.

Lisäks mua vtuttaa alavatsakivut - pyöräillessä, makuuhuoneen puolella, aina!
 
Mäkin oksensin eilen kolme kertaa ihan spontaanisti ja voimalla :'( ehti olla jo melkeen kaks viikkoa parempaa jaksoa välissä, pientä pahaa oloa mut siedettävää. No tänäänkin ollut ihan karmee olo :( tässä sitä taas ollaan
 
V**uttaa. Hyvä ystävän kanssa suuniteliin et vietetään heillä kaveriporukalla uutta vuotta. Siis ollaan sekä minä että mies samassa kaveriporukassa ja ei olla päästy kokoontuu porukalla aikoihin. Tänään tulin töistä ja olin jo intopiukassa tekemässä lähtöä kaveripariskunnan luo, kun mies ilmoittaa että sinne on nyt sit tulossa yksi ihminen, jokaa joskus oli miun kaveri mut teki niin kusiset temput useaan kertaan että monien anteeksiantojen ja uusien temppujwn jälkeen kyllästyin ja katkaisin välit koko ihmiseen. Tämä hyvä ystäväni tietää etten siedä tätä yhtä ihmistä ja silti hän on kutsunut tämän uudenvuoden bileisiin mukaan. Eikä edes kertonut minulle. Mies kertoi, kun oli kuullut kun tämän kaveripariskunnan miespuolinenosapuoli kertoi asiasta. Mies meinasi lähteä bileisiin yksin, kun kieltäydyinitse lähtemästä, mutta ei sitten lähtenyt ku kiukkusin että jään sit yksin kotiin koko illaksi. Nyt sit murjotetaan molemmat kotona ja kuunnellaan kun raketit paukkuu ulkona. Lähinnä mies tekee jotain ohjelmointia koneella ja mie makaan sohvalla. Jep jep... Kun en tosiaan halua iltaani pilata näkemällä sellaista ihmistä, joka saa miussa aggression pintaan saman tien ja näiden äkkipikaisuushormonieni kanssa en usko että olisi millään lailla järkwvää lähteä. Kyllä mie ymmärrän että miestä ärsyttää kun ei pääse kavereita näkemään, mutta kyllä mieki oon tosi pettyny ku nimenomaan olin koko ajan mukana suunnittelemassa kaveriporukan illanistujaisia ja alunperin idea oli miun ja ne piti olla meillä. Päädyttiin kuitenki heille, kun siellä on enemmän tilaa ja ei naapureita häiritse. Kiukuttaa kun miusta ny tehtiin se paska tyyppi ku pilaan ny miehenki uudenvuoden. Vaikka en ois tienny koko asiasta jos ei mies ois kertonu. Ja kumma kyllä, tää miun ystävä ei oo ees kyselly et missä viivytään. Kun en sit viittiny ilmottaa että ei olla tulossa. Onpas ny sit ihan uudenvuoden kunniaks kertakaikkisen paska fiilis. Ja mieskin vaan mököttää. Voisin ketutuksissani tempasta auki punkkupullon jos en ois paksuna
 
Vietän yksin vuoden vaihtumista kotona pää pöntössä. Mies lähti lasten kanssa juhliin ja mä jäin kotiin angstaamaan :( ei haluta vielä kertoa lapsille, ja itse tätä ehdotin kun mun olo on niin hirveä. Silti paha mieli, että mies totteli ja lähti :D sen olisi pitänyt jäädä paijaamaan mua.
 
täällä kanssa yksi jolla on ollut aika paljon huonoja oloja. nyt on ollu 2 tai 3 päivää vissiinkin ilman oksennusta.
väsyttää vaan koko ajan.. en saa kunnolla nukuttua kun tuntuu et ei saa hyvää asentoa. :(
öklöttää ... :( milloinkohan tää loppuisi ja vois alkaa hehkuu ? viikkoja 10+5
 
oon raivonnu koko eilisen päivän (jos ajallisesti katsotaan).. aivan jokaikinen asia on pänniny.. :angry5
 
Pakko tulla myös nurisemaan. Eilen iski sellainen alaselkäkipu, että tänä aamuna en päässyt sängystä ylös ilman puolison apua, ja käveleminenkään ei oikein onnistu kun jalat pettää alta ja silmissä sumenee. Kyseessä on vanha tuttu vaiva mulla, välilevyperäinen, mutta ikinä ennen ei ole mennyt näin pahaksi. Ja raskaana kun olen, ei niitä mulle määrättyjä kipulääkkeitä saa ottaa. Tässä nyt sitten odotan sohvalla istuen, että työterveyslääkäri soittaisi ja pääsisin kysymään onko mitään sellaista kipulääkettä mitä turvallisesti voi ottaa. Onneksi äiti tulee päivällä myös käymään, muuten olisi invalidina hankala päästä käymään vessassa tai syömässä kun puoliso on töissä eikä yksin liikkuminen onnistu. :sad001
 
Mua ottaa päähän ihan yleisesti kaikki... Miten voikin ärsyttää näin paljon ja ihan kaikki!?!? Pakko oli jäädä kotiin armottoman väsymyksen ja päänsäryn vuoksi mutta kotona samaan aikaan lomaileva mies se vasta ärsyttääkin. Kaikki mitä toinen tekee tai ei tee on raivostuttavaa. Mutta kun kaikesta ei viitsisi valittaakaan niin tässä mä istun ja kiehun sisäisesti :inpain: Ihanaa kun saa johonkin tuntojaan purkaa.
Ohhoh, jospa se pian helpottais. Voimia siskot!:Heartred
 
Äääh.. Haluaisin jo niin nauttia tästä raskaudesta mutta Nyt menossa viikot 13+4 ja tuntuu että oon viikosta 5 lähtien maannut vaan sängyssä. nyt juuri kun vaivat tuntui vähenevän sain kovan flunssan jonka mukana myös oksentelu lisääntynyt. Nukuttua sais päivisin vaikka millä mitalla mutta näin yöllä ollaankin sit hereillä. Huoh.. No ei tässä voi kun toivoa että tämä tästä alkaisi jotenkin helpottamaan. :shifty:
 
Eppula: miten sun selkä jakselee? Saitko sopivaa lääkettä? Itsellä ei ukko kyllä auttelis mihinkään...Itse olis pärjätävä tai mentävä sairaalaan...

On:
Ukon kans menee niin ja näin. Siltä ei kyllä lämpöä heru... on niin kylmällä tuulella ollu ja itkettänyt vaihteeksi mua siitä asti kun näytin kesken sen ruokailun eka ar ultra kuvan eli rv 7 saakka. mietin vaan että kumpi tässä onkaan raskaana... tuntuu että se tahallaan on tollanen jotta saa testattua oonko yhtä räjähdys altis ku esikoisen aikaan...tai sit en vaan ymmärrä sen motiivia. No nautin raskaudesta ja vähät välitän sen jutuista...en kyllä minäkään osoita minkäänlaista sitä kohtaan. .. Olkoon. Huomenna kun kyselee ultra kuulumisia ni sanon vaan että "en osaa sanoa, ei kai siellä mitään erikoista ollu". ( samalla lailla ku se vastaa kaikkeen "en osaa sanoa".) Olishan se voinu lähteä mukaan jos kiinnostaa kun sattu vielä että on vapaalla ja ties ajan etukäteen ja sano että haluaa lähteä, luki lapun ja siinä lukee että lapsia ei suositella mukaan. pojan olis voinut ehdottaa mummolle hoitoon...mutta Kait tuo on osoitus jostai....täällä harjoittelen jo vieras sängyssä nukkumista kun ei tuolla ukolla taida olla haluja lähtee tota poikaa nukuttaa omaan sänkyyn "ei itse jaksa valvoa, saatikka nukkua kylmällä ja kovalla lattialla". Itse olen sitä yrittänyt pojan ollessa 1,5 v mutta aina se tyssää siihen ku isi tulee kotiin ja isi ei sit katso tarpeelliseksi istua siellä makkarin lattialla siihen asti että poika nukahtaa. Huh. Mä en oo 3 vuoteen saanu nukkua omassa sängyssä rauhassa ilman että joku potkii muuta ku joskus yövuoron jälkeen... nyt kohta on ahasta. Ni parempi siirtyä vieras sänkyyn. .. Onhan tässä se hyvä puoli että tää on kovempi ni selkä tykkää ehkä enemmän.
 
Voi lucky :( Onneks sun oma asenne raskauteen on noin hyvä. Noi teijän asiat pitäs varmaan silti oikeesti selvittää ennen ku vauva tulee? Mites joku pariterapia? Neuvolan kauttahan niitä saa.
 
lucky87, kiitos kysymästä! En saanut lopulta mitään muuta lääkitystä kuin Panadolia ja kylmägeeliä, niillä piti pärjäillä. Selkä on jo onneksi parempi ja olen palannut töihin. Mutta ei se edelleenkään ihan kunnossa ole, esimerkiksi istuessa sitä jomottaa edelleen, ja tietyt kumartelemiset ei oikein onnistu. Oon kuitenkin jo käynyt vesijuoksemassa ja hiihtämässä ja pystynyt vähän saamaan selkään liikettä. Laitoin myös just työfysioterapeutille viestiä ja kyselin mitä tarvittais, että saisin töihin satulatuolin tai jonkun muun erikoisistuimen, josko se vähän helpottaisi tätä istumista. Vähän pelottaa miten selviän keväästä, jos tuo selkä rupeaa kasvavan vatsan myötä enemmän oireilemaan. Liikuntakyvyttömyys oli tosi masentavaa.

Onpa tosi kurjan kuuloinen tuo teidän parisuhdetilanne! Just raskaana sitä niin kaipaisi lämpöä ja huomiota. Mikäköhän sitä miestä oikein jäytää, kun noin käyttäytyy. Jos tilanne alkaa tuntua kovin raskaalta niin kannattaa kyllä yrittää saada hänet houkuteltua johonkin keskustelemaan asiasta. Siitä on oikeasti usein tosi paljon hyötyä, että mukana on joku kolmas ulkopuolinen henkilö joka vähän ohjaa keskustelua. Saa miehenkin avautumaan tunnoistaan hieman helpommin.
Paljon tsemppiä! :Heartred
 
Hankalia nuo parisuhdeasiat. Ehkä niistä olisi hyvä jutella kolmannen puolueettoman osapuolen läsnäollessa. Voihan olla että Luckyn mies ajattelee toimivansa parhaiten antamalla tilaa ja etäisyyttä, pitämällä tilanteen rauhallisena hallitsemalla omat tunteensa, ja keskittymällä esikoisen hoitoon, jotta Lucky voisi puolestaan keskittyä tähän raskauteen. Se olisi aika miesmäinen tapa toimia, ja niin miehet toimivat keskenään.

Mutta raskaanaolevalle se tosiaan voi tuntua liian kylmältä kyydiltä. Ehdotus voi tuntua aika rohkealta, mutta miten olisi, jos mieheltä pyytää suoraan sitä mitä tarvitsee. Vaikkapa: "Voitaisiinko halata? Haluan istua tämän illan vain kainalossa ja olla. Tarvitsen sinua lähelle." Hyvä olisi jos oman tarpeensa osaisi muovailla toiminnaksi jota toivot toiselta, miehet ymmärtävät toimintaa paremmin. Ja yrittää ilmaista asia niin ettei se kuulostaa syytökseltä, tai kritisoi aikaisempaa käytöstä. Miehet lukevat huonosti ajatuksia -- suurin osa ei ollenkaan -- joten kannatan suoraa tarpeiden ilmaisua. Eihän siinä voi kuin voittaa. :) Tsemppiä!

Muoks: Löyty hyvä forum-kirjoitus kotitöiden jaosta ja kulttuurisidonnaisista rooleista kotona, tunnistetaan myös sen aiheuttamat turhaumat! Kirjoitus ei varsinaisesti toki ratkaise mitään, mutta antaa näkökulmaa asioihin. https://feministienvuoro.wordpress....rvo-parisuhteissa-synnyttaa-tyytymattomyytta/
 
Muokattu viimeksi:
Että voi ärsyttää,että oon päästänyt itseni näin lihavaksi ja aiheuttanut kaikenlaista scheissea itselleni sen seurauksena. Verenpaineet oli toki koholla viime raskaudessakin, mutta silloin ei tarvinnut lääkityksellä olla kuin vasta loppuvaiheessa. Nyt sitten on tää radikin tähän päälle ja vaikka kuinka voi olla sukurasitteen syytä niin kyllä varmasti on syytä tässä mun painossakin. Nyt sit tappelen ruokavalion ja pahoinvoinnin kanssa,ettei tarttisi radiin aloittaa lääkitystä, mutta aika vaikeaa on saada ruokavaliotakaan kuntoon näköjään niin että sokerit ois ok. Että voi v vaan kun oon itselleni tän aiheuttanut. -_- pahoinvointi on aiheuttanut sen,etten voi ees liikkua kunnolla ja se tietysti ärsyttää myös sit pään sisällä kun voin hyvänä päivänä kävellä vähän ja sit taas jo oksennetaan. Jessus.
 
Koalatiara, pahoinvointi on vaan väliaikaista, vaikkei todellakaan siltä tunnu. Oo armollinen itelles, syö fiksusti, mutta ilman stressiä. Mä uskon, että kyllä se radikin pysyy sillä kurissa. Niille kiloille ehtii kyllä tehdä jotain myöhemmin :)
 
Musta tuntuu että kestän kaikki maailman kivut paitsi päänsärkyä en yhtään. Migreenikkona oon niin herkistynyt pään kivuille, että ärsyttää. Söin pitkään estolääkettä ja ennen taaperon raskautta se lopetettiin. Migreeni ja lähes kaikki muut pääkivut on olleet pois n. 3 vuotta. Ja nyt sitten...jos ei oo niska-hartiajumista johtuvaa jomotusta niin sitten tulee sahalaidat silmiin ja särky päälle. Pläääh. Tää raskaus näköjään aktivoi mun migreenin takaisin. En tykkää, yhtään en tykkää!!!!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top