P
piupaupou
Vieras
Hei!
Olen nyt 19-vuotias ja pillerit on jätetty pois tuossa kuukausi sitten, nyt vain on tullut ihan kauheasti asioita mieleen ja stressaan niistä, joten ajattelin kysyä viisaammilta neuvoja/mielipiteitä.
Aloitetaan vaikka siitä, että miten olette pärjänneet rahallisesti? Tiedän, että meillä riittävät rahan ihan hyvin kun vauva syntyy, mutta silti huolehdin ihan kamalasti siitä.
Huolehdin myös kovasti siitä, että olisin huono äiti, lapsi inhoaisi minua jostakin syystä, mitä jos saankin keskenmenon, jos saan raskausmyrkytyksen, entäs sitten raskauden jälkeinen masennus. Sekä sata tuhatta muuta syytä/pelkoa, en oikein osaa kuvailla.
Asumme myös aika lailla metsässä, tahtoisin kotisynnytyksen, koska täältä on yli 30km lähimpään sairaalaan ja pelkään, että jos tuleekin syöksysynnytys. En vain saa mistään tietoa kotisynnytyksestä ja hinnoista yms, olisiko jollakin tietoa? Hankaluutena on myös se, että sisällä ei ole juoksevaa vettä, erillisessä rakennuksessa pihalla on, mutta sielläkin vain kylmä vesi, joten padassa pitää lämmittää. Sähkökatkoja on myös suht usein, mitäs jos tarvitsee lämmittää maitoa mikrossa? Ei lasta voi laittaa odottamaan sellaisen takia.
Olen kuitenkin miettinyt vaihtoehdot näihin, pidän sisällä vettä, jonka voin lämmittää sopivaksi kattilassa, maidon voin sähkökatkon aikaan käydä lämmittämässä ulkona pienellä nuotiolla. Hetki menee, mutta vähemmän kuin siinä, että odottaa sähkökatkon loppumista.
Kaikki sukulaiset jaksavat sitä minulle ja miehelleni toitottaa, että olemme AIVAN liian nuoria saamaan lapsia, ei kai nyt vielä olla raskaana, saatte luvan saada lapsia vasta 5vuoden päästä. Anoppi on siis myöntänyt meille luvan lapsiin aikaisintaan vasta tuolloin 5vuoden päästä.
Outoa, mutta juuri sitä anoppi kyllä onkin...
Tunnen olevani valmis äidiksi, minulla ja miehellä on selvät sävelet, kuinka lapsi kasvatetaan, kaikki on suunniteltu valmiiksi, suunnitelmat meidän välillämme käyvät yksiin. Tietysti suunnitelmat muuttuvat lapsen syntymän myötä, mutta uskon silti, että selviäisimme.
Eli
1. Miten rahallisesti olette pärjänneet?
2. Onko jollakin tietoa tuosta kotisynnytyksestä?
3. Entäs se, että juoksevaa eikä lämmintä vettä ole, sähkökatkot, pärjääkö täällä lapsen kanssa?
4. Olemmeko liian nuoria vanhemmiksi?
Kovasti nyt siis on mietittävää ja pää aika solmussa, varsinkin tähän aikaan yöstä, toivottavasti tekstistä saa edes jonkin verran selvää.
Ja kiitos jos joku jaksoi lukea loppuun asti ja vielä jopa vastata!
Olen nyt 19-vuotias ja pillerit on jätetty pois tuossa kuukausi sitten, nyt vain on tullut ihan kauheasti asioita mieleen ja stressaan niistä, joten ajattelin kysyä viisaammilta neuvoja/mielipiteitä.
Aloitetaan vaikka siitä, että miten olette pärjänneet rahallisesti? Tiedän, että meillä riittävät rahan ihan hyvin kun vauva syntyy, mutta silti huolehdin ihan kamalasti siitä.
Huolehdin myös kovasti siitä, että olisin huono äiti, lapsi inhoaisi minua jostakin syystä, mitä jos saankin keskenmenon, jos saan raskausmyrkytyksen, entäs sitten raskauden jälkeinen masennus. Sekä sata tuhatta muuta syytä/pelkoa, en oikein osaa kuvailla.
Asumme myös aika lailla metsässä, tahtoisin kotisynnytyksen, koska täältä on yli 30km lähimpään sairaalaan ja pelkään, että jos tuleekin syöksysynnytys. En vain saa mistään tietoa kotisynnytyksestä ja hinnoista yms, olisiko jollakin tietoa? Hankaluutena on myös se, että sisällä ei ole juoksevaa vettä, erillisessä rakennuksessa pihalla on, mutta sielläkin vain kylmä vesi, joten padassa pitää lämmittää. Sähkökatkoja on myös suht usein, mitäs jos tarvitsee lämmittää maitoa mikrossa? Ei lasta voi laittaa odottamaan sellaisen takia.
Olen kuitenkin miettinyt vaihtoehdot näihin, pidän sisällä vettä, jonka voin lämmittää sopivaksi kattilassa, maidon voin sähkökatkon aikaan käydä lämmittämässä ulkona pienellä nuotiolla. Hetki menee, mutta vähemmän kuin siinä, että odottaa sähkökatkon loppumista.
Kaikki sukulaiset jaksavat sitä minulle ja miehelleni toitottaa, että olemme AIVAN liian nuoria saamaan lapsia, ei kai nyt vielä olla raskaana, saatte luvan saada lapsia vasta 5vuoden päästä. Anoppi on siis myöntänyt meille luvan lapsiin aikaisintaan vasta tuolloin 5vuoden päästä.
Outoa, mutta juuri sitä anoppi kyllä onkin...Tunnen olevani valmis äidiksi, minulla ja miehellä on selvät sävelet, kuinka lapsi kasvatetaan, kaikki on suunniteltu valmiiksi, suunnitelmat meidän välillämme käyvät yksiin. Tietysti suunnitelmat muuttuvat lapsen syntymän myötä, mutta uskon silti, että selviäisimme.
Eli
1. Miten rahallisesti olette pärjänneet?
2. Onko jollakin tietoa tuosta kotisynnytyksestä?
3. Entäs se, että juoksevaa eikä lämmintä vettä ole, sähkökatkot, pärjääkö täällä lapsen kanssa?
4. Olemmeko liian nuoria vanhemmiksi?
Kovasti nyt siis on mietittävää ja pää aika solmussa, varsinkin tähän aikaan yöstä, toivottavasti tekstistä saa edes jonkin verran selvää.
Ja kiitos jos joku jaksoi lukea loppuun asti ja vielä jopa vastata!
toivottavasti heitit tuon lausahduksen huumorilla.
