Nuoret äidit, vauvakuumeilijat tai sekä että

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja mymlan
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä en ressannu synnytystä ja yllätyin kuinka "mukavaa" puuhaa oli loppupeleleissä. Supparit oli toki ikäviä, mutta liikkuminen ja lämmin suihku autto alussa paljon, myöhemmässö vaiheessa sain vielä kohdunkaulanpuudutteen ja pudendaalipuudutteen. Oma synnytys kesti vähän reilu 8h ja sain vain ihan pienen nirhauman. Olo oli hyvä heti ja kävelinki reippaasti osastolle, muutenki paikat tuntu melkein siltä etten oisi synnyttänytkään. Oisin voinu synnyttää uudelleen heti ja nyt ootan jo innolla seuraavaa synnytystä.

Mutta asiasta ei kannata ottaa ressiä, kulkuun ei pysty paljoa itse kuitenkaan vaikuttamaan..
 
Joo supistuksia auttoi liikkuminen mutta mä jouduin makaamaan paikallani 12h käyrässä, niin se oli yhtä helvettiä, kun ei ollut muita kivunlievityksiä kun ilokaasu, josta ei ollut hyötyä. :|

E. Ja synnytyksen jälkeinen aika oli kakkaa, kun näin pojan ekaa kertaa pari tuntia synnytyksen jälkeen vasta. :(
 
Muokattu viimeksi:
Ei sitä synnytystä kannata etukäteen murehtia, se menee kyllä omalla painollaan ja pitää vaan mielessä sen ettei se kipu ikuisuuksia kestä. Itsellä meni synnytys hyvin, mutta niin kipeäähän se otti että ajattelin "kuka hullu tekee tämän tietoisesti uudestaan". No mitähän me nyt yritetään miehen kans.... No vauvaa joka pitää myös tähän maailmaan synnytyää :hilarious:
Itsellä auttoi supistus kipuihin jonkun aikaa kävely, mutta loppua kohden makasin vaan kippurassa ja yritin selvitä supistus kerrallaan.
 
Itse olin kuvitellut pojan syntymä tilanteen sellaiseksi että itken ja aivan halkean onnesta. Mutta näin ei käynytkään ja koin siitä huonoa äitifiilistä jonkun aikaa :sorry: oikeastaan ensimäiset viikot pojan kanssa meni hukkaan kun en osannut nauttia ja koin olevani p*ska äiti. Ei ollut mitään "vau, ihanaa" elämystä. Mutta tämä tilanne hellitti aika pian, ja nyt niitä onnen kyyneleitä tulisi koko ajan kun vain mietinkin kuinka onnekas olen kun saan olla ihanan lapsen äiti :love017
Aika monen olen kuullunut kertovan ettei lapsi ole heti tuntunut omalta ja ollut vähän tärähtänyt olo tilanteesta. Että älkää säikähtäkö jos näin käy! Se on ohi menevää. Aivan varmasti :smug: ja yllättävän yleistä, kaikki ei vaan kehtaa sitä ääneen kertoa kun tuntee olevansa sen takia huonompi äiti, kaikki ei mene aina niin kuin elokuvissa :rolleyes:
 
Itse ehkä vähän säikähdin synnytystä että se oikiasti oli niin kivulias ja koko yön valvoin niin olin niin sekaisin kaikesta etten oikein tuntunut olevan tilanteen tasalla kun poika oikeasti annettiin syliin. Ja kun poika vietiin melkein heti teholle niin en päässyt niin pian tutustumaan häneen kuin olisin halunnut :oops:
 
Toi synnytys pelottaa ihan törkeesti ja en osaa oikee nauttia tästä viimesestä kolmanneksesta... Nään kauheita painajaisia et lapsi syntyy kuolleena hoitovirheen takia ymsyms kauheeta. Ens viikolla pääsen tosin pelkopolille keskustelee näistä ku ei saa nukuttua kunnolla. Halu uskoa et kaikki menis hyvin mut jotenki se vaa tuntuu niin vaikeelta. Ehkä se pelkopoli auttaa :) Onko teistä moni käyny pelkopolilla ja auttoko se niihin pelkoihin? :)
 
Mulla synnytys käynnistettiin cytotecilla. Lääkäri meinasi että kun ensisynnyttäjä että voi mennä useakin päivä ennen kuin alkavat kunnolla toimia. No kolme kertaa kerkesin lääkettä saada ja lääkkeen aloitusta seuranneena päivänä synnytys alkoi. Kesto oli noin 7 tuntia vaikka olin varautunu monta päivää kestävään synnytykseen, kun niillä ensisynnyttäjiä pelotellaan :D kyllähän se sattui mutta kun sain kuulla että käynnistettäessä supistukset ovat kipeämpiä kuin itsestään käynnistyneessä synnytyksessä, niin ajattelin että miten helppoja tavalliset supparit sitten on. Toki sain epiduraali ja aion sen jatkossakin ottaa :) Synnytyksessä yllätti se tärinä, johon ei voinut vaikuttaa. Mutta hyvät muistot jäi synnytyksestä ja sairaalassa olosta :)

Marsupilami, "kiva" kuulla että myös jollakin muulla ollut kokemus siitä ettei vauva heti tunnu niin rakkaalta ja omalta mitä oli aina luullut. Sitä tunnetta tavallaan häpesi mutta ohi se meni ja en kyllä poikaani pois antaisi mistään hinnasta! ❤️
 
On tää naisena olo vaikeaa kun hormoonit heittelee mielialaa miten sattuu. Mutta ei ole miehilläkään helppoa meitä kestää :p itsellä onneks oli aika tasainen mieli raskauden aikana.
 
Suihkussa tuli kauhea vilu ja mahassa alkoi juilimaan juuri niin kuin menkkojen aikana, taitaa vaan ne menkat tehdä tulojansa ja vieläpä etuajassa! :confused: maha ja tissit on yhä turvoksissa mutta onkokaan ihme kun ollut niin hellettä.
 
Heh, katsottiin eilen miehen kans batman vs superman, tai en mä sitä jaksanut edes puoleen väliin kun oli pakko päästä nukkumaan. Mutta sain ihan kauhean itkukouksen kun batmanilla on ollut niin kurja lapsuus kun sen vanhemmat ammuttiin :sad010 taisin olla pikkaasen väsyksissä, ukkokin mulle vaan nauro :laughing001 onneksi ei ollut kukaan muu näkemässä :laughing005
 
Haha xD iha järkkyä mite paljo ja usein mun pitää syyä nykyään?! Syön iltsikan joskus 10-01 välillä riippuen siitä mihi aikaa oon menos nukkumaan nii herään aina 6-8 aamulla ku mies lähtee töihin kauheesee nälkään. Tänäänki keittelin puuroa puol kuus. Sit ei saa enää unta. Varmaa tässä tunnin päästä saa taas syyä enempi :D
 
Voih kp47 ja tämmöinen pamahti testiin. Nyt kyllä vähän pelottaa! :D

590754f6e32b8a50011e6c474bbcbbbe
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top