Niskapoimu-ultraan?

E

eleanor2010

Vasta-alkaja
Eli jossa mitataan sikiön niskaturvotus, tehdään meilläpäin noin viikolla 12. Millaisia mielipiteitä tästä? Ovatko kaikki odottajat ilman muuta menossa?
Meillä nyt toinen raskaus aluillaan. Esikoisen raskaudessa ei haluttu tähän mennä, mutta ultrassa käytiin keskussairaalassa silti samoilla viikoilla, ihan vaan katselemassa vauvaa. Kätilö ei siis mitannut turvotusta, mutta sanoi kyllä että jos jotain epätavallista näkyy silmällä katsoen on hänen toki kerrottava. Rakenneultrassa käytiin sitten joskus viikon 20 jälkeen normaalisti.
 
Me menemme ehdottomasti niskaturvotusultraan ja veriseulaan. Syyt:

1. Abortti on meille ihan vakavasti harkittava vaihtoehto, mikäli lapsella todetaan vakava kehityshäiriö
2. Vaikka päättäisimme jatkaa raskautta, on mielestäni hyvä, että sekä me, että hoitohenkilökunta tiedämme odottaa erityislasta. Usein esimerkiksi Down-lapsillakin on esimerkiksi sydänvika, joka voidaan joutua korjaamaan leikkauksella heti syntymän jälkeen. Mielestämme on parempi, että sellaiseen voi varautua etukäteen. Lisäksi raskautta seurataan tiiviimmin, jos tiedetään, että ongelmia saattaa kehityshäiriön vuoksi odotuksessa olla.

Tiedän, että kaikkea ei voi saada selville niskaturvotusultrassa tai rakenneultrassakaan, mutta ne mitä voi, on mielestäni hyvä tietää etukäteen. Näin me olemme tämän asian pähkäilleet.
 
Mekään emme käyneet esikoista odottaessani. Verikokeet tehtiin kyllä terveyskeskuksen suosituksesta, mutta itse ultran jätimme väliin. Tässä raskaudessa ajattelimme kyllä käydä katsomassa, miltä näyttää. Varsinaisia riskitekijöitä meillä ei pitäisi olla.
Jotenkin tuntuu vain paremmalta mennä.

Olen muutenkin huomannut huolehtivani kaikesta mahdollisesta paljon enemmän tässä raskaudessa kuin ensimmäisessä. Ehkä tieto tosiaan lisää tuskaa tai sitten olin niin päästäni pyörällä kaikesta uudesta informaatiosta, etten tajunnut huolehtia :)
 
Me ei olla osallistuttu tähän siis siksi, kun olen ymmärtänyt että jos turvotusta havaittaisiin, täytyisi jatkotutkimuksia halutessaan tehdä lapsivesipunktio, johon sisältyy aina pienen pieni keskenmenoriski.
Ja kun niskaturvotustahan ei läheskään aina havaita tai sitten sitä huomataan olevan ja lapsi syntyykin täysin terveenä.
Ollaan ajateltu niin, että on aivan valtavat määrät sairauksia tai vammoja mitä lapsella voi olla ilman tätä niskaturvotustakin. Ja juuri siksi mennään rakenneultraan että siellä katsotaan jos on esim. jotain elimellisiä vikoja jotka vaatisi leikkausta tms. toimenpidettä heti syntymän jälkeen.

Kertokaas nyt lisää mielipiteitä!!

 
Piti vielä kommentoida tuohon lapsivesipunktioon, että ainakin meidän terkka vakuutti moneen kertaan, että mihinkään toimenpiteisiin ei tarvitse ryhtyä, jollei halua. Eli punktiota ei tehdä, vaikka turvotusta havaittaisiin ja vanhemmat haluaisivat lisätutkimuksia. Varmistin vielä useampaan kertaan, että mitään ei tehdä tahtoni vastaisesti :) Aborttia en varmasti kykenisi tekemään ilman _äärimmäisen_ painavia lääketieteellisiä perusteluja.

Totta on, ettei edes rakenneultrassa pystytä kaikkea havaitsemaan, mutta silti minusta on mukavampi ajatella, että ehtisin valmistautua siihen, että vauva ehkä tarvitsee erityistä tarkkailua ja hoitoa.
 
Mä meen ehdottomasti siihen niskapoimu-ultraan ja kaikkii muihinkin ultriin mihin pääsee.

Ihan sen takii et saan mielenrauhan. Edellistä raskautta jännitin niin kovasti (3 keskenmenon jälkeen), et ku oli toi eka ultra puhkesin itkuun siinä vastaanotolla ennen ku oltiin edes kurkattu vielä masuasukkia. Lääkäri kyseli et onks jotai sattunu..?

Kerroin et jännittää vaan nii kauheesti et kaikki ei ookkaan hyvin. Ja et kaverillani oli siinä ultrassa havaittu kuollut sikiö kohdussa joka oli lopettanu kasvun jo usea viikko aiemmin, mut ei ollu kuitenkaan vuotanu niin keskenmeno ei ollu käynnistyny kunnolla. Lääkkeillä lopuks tyhjennettiin..

No, koitti rauhotella mua ja sano et katotaan ny eka miltä vattassa näyttää..
Kaikki oli kuitenkin paremmin ku mitä osasin odottaa. Koko vastas laskettua aikaa, niska oli normaali, veri virtas napanuorasa niinku piti ja kaikki arvot ihan täydelliset. Uus itku siinä pääs sillo helpotuksesta ja tais mieskin liikuttua.. se on vaa nii hieno tunne ku kuulee et kaikki on hyvin. Pystyy ihan eri lailla sit iloittemaan loppuraskaudesta ja osteleen kaikkea kivaa.. et siks mä nytkin haluun ehottomasti mennä.

Toki joskus voi olla niin et saakin ikäviä uutisia, mut sit tietää ainakin sopeutua uuteen haastavaan tilanteeseen, kun on yli puol vuotta aikaa synnytykseen. Aborttia en kuitenkaan tekis mistään hinnasta. En myöskään sitä lapsivesipunktioita koska siihen liittyy keskenmenon riski, jollei sit oo joku akutti-tilanne et on oma henki vaarassa ja pakko tutkia jotain sen punktion turvin.
 
Meillä on jo aika varattuna NP-ultraan, mutta suurin jännitys tässä vaiheessa on se, onko siellä ylipäätänsä yhtään mitään...varhaisultrassa on kyllä käyty ja siellä näytti kaikki olevan hyvin, mutta silti on tosi epäuskonen olo että onko siellä tosiaan joku?? En tiedä miksi edes halutaan katsoa niskaturvotus ja verikokeet, kun ei me kuitenkaan varmaan mitään aborttia tehtäis muuten kuin todella vaikeassa tapauksessa... Kai sitä vaan haluaa tässä vaiheessa tietää kaiken mahdollisen mitä siellä mahassa oikein tapahtuu....:) Toivottavasti kaikki näyttäis kuitenkin hyvältä ja siellä köllöttelis terve ihmisenalku!
 
Itellä juurikin samat pelot kuin Islalla, myöskin käyty varhaisultrassa 3vkoa sitten missä kaikki oli hyvin mutta siltikin jännittää tuo tuleva niskapoimu-ultra... sitä ei vaan uskalla sokeesti edelleenkään luottaa siihen että kaikki olisi hyvin...

Meillä olisi ensi viikolla tuo ultra, onneksi tässä nyt on ollut niin paljon kaikkea muuta ettei ole iha kokoaikaa ollut tuo mielessä että jos se sit alkaa päivää paria aikasemmin se panikointi
 
Etsiskelin NP-tutkimuksesta tietoa netistä ja törmäsin aiheesta tehtyyn väitöskirjaan.
Suosittelen lämmöllä, vaikka pitkä onkin. Itsekin lueskelin sieltä täältä.

Heli Pruuki:
Kuka on potilas?
Suomalaisen sikiöseulontakäytännön sosiaalieettistä tarkastelua.

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/29596/kukaonpo.pdf?sequence=1

Ainakin itselle tuo väikkäri avasi aivan uusia näkökulmia pohdintaan mennäkö sikiöseulontoihin vai ei. Saimme myös mieheni kanssa hyviä keskusteluja aikaiseksi tuon tekstin pohjalta.

Sen ainakin tuo teksti sai aikaan, etten pidä sikiöseulontoja enää äitiysneuvolaan liittyvvinä rutiinitutkimuksina... Ne on jotain ihan muuta.

On muuten hassua, että kaikille tarjotaan automaattisesti seulontoja, muttei tarjota tietoa siitä, millaista on elää vammaisen lapsen kanssa. Kuinka moni edes tuntee vammaista ihmistä henkilökohtaisesti? Ja silti meidän pitäisi pystyä tekemään päätös siitä, etten halua elämääni vammaista.

Ja kuitenkaan, sisiköseulonnoista ja aborteista huolimatta, me ei voida hallita elämää. Synnytyksessä joku voi mennä vikaan tai kotimatkalla sairaalasta joutua kolariin tai kymmenen vuoden päästä joku ajaa lapsen yli ja hänelle tulee neliraajahalvaus... tai ja tai...

Elämä on ihmeellistä ja ihmeitä täynnä.
 
^Mä ainakin otan ton np-ultran sillä tavalla, että jos sen mukaan kohdussa on terve sikiö, niin todennäköisyys on suurempi saada terve lapsi. Tietenkään ei voi mitään ennustaa tässä maailmassa, että jääkö lapsi tai itse auton alle tms. Mutta niihin ei voikkaan vaikuttaa etukäteen, ne käy jos käy. Np-ultralla voidaan edes hieman nostaa sitä todennäköisyyttä terveeseen lapseen. Tai vastaavasti vammaiseen. Mutta mitään varmaa totuuttahan se ei kerro tietenkään. Itseäni se ainakin rauhoittaa, jos np-ultrassa kaikki näyttää hyvältä ja jos ei näytä, niin voi alkaa totuttautumaan myös mahdollisesti sen vammaisen lapsen kanssa elämiseen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top