Todennäköinen lopputulema on, että ongelma on mun korvien välissä, mutta avaudunpa nyt silti :)
Meillä on reilun vuoden ikäinen tyttö (syntyi keskosena, kehitysikä nyt 11kk). Kehittyi hyvin, halusi alkaa itse pidellä tuttipulloa ja nokkista jo viime kesänä. No, en pahemmin antanut, kun meni leikkimiseksi eli pullo käännettiin ylösalaisin, purtiin ja raaputettiin pohjaa, ja sisältö valutettiin syliin / pöydälle / lattialle. Ajattelin, että kunhan moinen toheltaminen lakkaa kiinnostamasta, niin sitten. Vähänpä tiesin vauvan / taaperon kehityksestä siinä vaiheessa... No, seuraus on nyt sitten se että neitipä ei enää halua itse juoda, vaan odottaa että häntä palvellaan. Jos annan pullon / nokkiksen omiin käsiin, alkaa silmät kiiluen yhä loiskuttaa, paukuttaa mukia pöytään ja kaataa tahallaan ylösalaisin. Juominen ei siis nappaa pätkän vertaa kun pullo tai muki on omissa käsissä - silloin leikitään. Ja kun juotan, neiti heittää kädet sivuille eikä tee elettäkään ohjatakseen juoma-astiaa itse. Mitäs hittoa tässä nyt sitten tekisi? Jos aina puutun ja menen väliin, tuo sotkemistouhu ei taida loppua koskaan? Olen itse niin huono sietämään sotkua että vesi- saati sitten maitoroiskeiden kuuraaminen kattoa myöten joka aterian jälkeen saa mut näkemään punaista. En sitten toisaalta loputtomiin viitsisi juottaakaan, kun alkaa jo herättää ulkopuolisissa kummastusta miksei noin iso tyttö juo itse. Kun vielä keskostaustan takia moni puolituttu luulee että lapsessa on jotain "vikaa" niin tuostahan ne saa lisää vettä myllyyn... Itse olen tainnut tämän tilanteen aiheuttaa, ja nyt pitäisi viheltää peli poikki.
Kauanko teidän muksuilla on mennyt että tuo juomien kaataminen ja niillä sotkeminen on vaihtunut juomiseksi? Vinkkejä mitä käytännössä kannattaa tehdä / välttää? Tyttö syö itse sormin, lusikointia kohtaan on ihan orastavaa kiinnostusta. Eli vain tuo juominen on ongelma.
Meillä on reilun vuoden ikäinen tyttö (syntyi keskosena, kehitysikä nyt 11kk). Kehittyi hyvin, halusi alkaa itse pidellä tuttipulloa ja nokkista jo viime kesänä. No, en pahemmin antanut, kun meni leikkimiseksi eli pullo käännettiin ylösalaisin, purtiin ja raaputettiin pohjaa, ja sisältö valutettiin syliin / pöydälle / lattialle. Ajattelin, että kunhan moinen toheltaminen lakkaa kiinnostamasta, niin sitten. Vähänpä tiesin vauvan / taaperon kehityksestä siinä vaiheessa... No, seuraus on nyt sitten se että neitipä ei enää halua itse juoda, vaan odottaa että häntä palvellaan. Jos annan pullon / nokkiksen omiin käsiin, alkaa silmät kiiluen yhä loiskuttaa, paukuttaa mukia pöytään ja kaataa tahallaan ylösalaisin. Juominen ei siis nappaa pätkän vertaa kun pullo tai muki on omissa käsissä - silloin leikitään. Ja kun juotan, neiti heittää kädet sivuille eikä tee elettäkään ohjatakseen juoma-astiaa itse. Mitäs hittoa tässä nyt sitten tekisi? Jos aina puutun ja menen väliin, tuo sotkemistouhu ei taida loppua koskaan? Olen itse niin huono sietämään sotkua että vesi- saati sitten maitoroiskeiden kuuraaminen kattoa myöten joka aterian jälkeen saa mut näkemään punaista. En sitten toisaalta loputtomiin viitsisi juottaakaan, kun alkaa jo herättää ulkopuolisissa kummastusta miksei noin iso tyttö juo itse. Kun vielä keskostaustan takia moni puolituttu luulee että lapsessa on jotain "vikaa" niin tuostahan ne saa lisää vettä myllyyn... Itse olen tainnut tämän tilanteen aiheuttaa, ja nyt pitäisi viheltää peli poikki.
Kauanko teidän muksuilla on mennyt että tuo juomien kaataminen ja niillä sotkeminen on vaihtunut juomiseksi? Vinkkejä mitä käytännössä kannattaa tehdä / välttää? Tyttö syö itse sormin, lusikointia kohtaan on ihan orastavaa kiinnostusta. Eli vain tuo juominen on ongelma.
Muokattu viimeksi: