Minua on koko ikäni kiehtonut erilaiset maailman kulttuurit ja suomen kielen murteet, joten meille ei tule kansainvälisiä nimiä vaan ylpeästi paikallisia. Onneksi tykätään miehen kanssa molemmat vanhan puoleisista kotimaisista nimistä. Itse myös vierastan harvinaisia nimiä, mutta silti meidän kuopuksella on sellainen, koska halusin nimetä hänet tietyn sukulaisen mukaan, eikä tällä sukulaisella ollut kuin yksi ainoa nimi.
Esikoisenkin nimi tulee suvusta, joten kolmoselle olen myös miettinyt nimeä suvusta.
Tytölle olisi ollut nimi valmiina jo esikoista odottaessa. Haluaisin tehdä hänestä mummuni mummun kaiman. Itse nimi ei ole mitenkään erityinen, mutta hän on ollut hyvin tärkeä mummulleni, joka puolestaan on ollut hyvin tärkeä minulle. Ja sen jälkeen, kun olin jo päättänyt nimeä käyttää, jos tilaisuus tulee, niin mummu kertoi, että jos hänelle olisi tyttö suotu, niin hän olisi ristinyt tyttönsä tämän samaisen mummun mukaan.
Olen myös miettinyt, että joustaisinko harvinaisuuden suhteen ja antaisin siitä huolimatta toiseksi tai kolmanneksi nimeksi Eevan harvinaisen itä-Suomalaisen muodon Ieva. Löytyy nykyään lähinnä slaavilaisista kielistä. Varmaan haaveeksi jää, koska mies ei osaa sitä hämäläisenä ääntää.
Teininä ajattelin nimetä tytön joko Hilja-Lydia tai Minna. Minna oli lapsuuteni mielikuvitusystävä.