Nimiasiaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja granger
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ihailen ihmisiä, jotka on pikkutarkkoja.. itse vähän suurpiirteinen ja aina kun saan jotain aikaiseksi kaikki tapahtuu rysäyksellä :D
 
Onpa mammat jo pitkällä suunnitelmissa! Meillä ollaan suunnilleen edelleen totuttelemassa ideaan vauvasta.:dummy:
Pojan nimeä kuitenkin ollaan mietitty jo päätökseen pääsemättä ja saapi ehdottaa näillä kriteereillä (tämä on ystäväpariskuntien kanssa muuten osoittautunut mitä hauskimmaksi illanistujaisohjelmaksi):
- perinteinen ja suomalainen, mutta vierailla kielillä taipuva.
- ei saa vääntyä automaattisesti lempi-/haukkumanimeksi
- harvinainen tai vähän annettu, eli ei löydy top 50 suosituimpien annettujen nimien listalta ainakaan viime vuosina
Ristiäisiä en ole miettinyt (ennen kuin nyt), mutta todennäköisesti varataan tila kodin ulkopuolelta ja tilataan ruoat ja muut tarjoilut cateringista. Itse keskityn ihan muihin aiheisiin kuin kodin puunaukseen ja leipomiseen kunhan vauva saapuu :Heartred En ole kodin hengetär -tyyppiä muutenkaan ja meidän 2 huonetta + keittiö ei veny edes pieniin juhliin.
 
Muokattu viimeksi:
Olettepa tehokkaita! Mä en ole ehtinyt pohdinnoissani pitemmälle kuin että jotkut nimiäiset kai pitäis pitää :laughing002 Ehtiihän sitä sitten syksymmällä ihmetellä.
Ja luutavimmin pidetään oman kodin ulkopuolella niin että vieraat mahtuu ja kämppää ei tarvitse järkätä ja puunata juhlakuntoon.
 
Luulisin, että pidetään ristiäiset ja kodin ulkopuolella, mutta voi olla että järjestetään ne vasta vähän myöhässä. Se syntymäilmoitus ja maistraattipaperit täytetään kyllä hyvin pian, jotta saadaan passi haettua, mutten tiedä ehditäänkö järjestää varsinaisia ristiäisiä ennen ensimmäistä lomareissua. Lähdetään siis syyskuun lopussa Barcelonaan viikoksi, ja jos baby antaa odottaa itseään paljonkin lasketun ajan jälkeen (7.8.), niin tulisi aika pikaiset juhlat.

Meillä on ihan pysyvä kummiongelma, toki on mielessä muutama nimi, mutta kirkkoon ei tosiaan kuulu edes kukaan sisaruksista, joten kavereiden puoleen käännytään jälleen. Me ei tosin olla ikinä pyydetty kummeiksi muita kuin vain se oma kaveri, eikä tämän kaverin puolisoa, ja varmaan tehdään myös niin.
 
olen myös miettinyt tuota, että jos ottaa kaverin kummiksi, niin "kuuluuko" se kaverin puolisokin ottaa kummiksi?
itse olen mun kaverin esikoisen kummi ja mun mies tykkäsi huonoa, kun miestä ei haluttu kummiksi vaikka oltiin kyllä seurusteltu 10v silloin, ja mun mies ja tämän mun kaverin mies olivat semmoisia "puoli-tuttuja". mutta porukalla ei sillaa oltu tekemisissä.
otettiin sitten meidän kakkoselle tämä mun kaveri kummiksi, eikä kysytty tätä hänen miestään.

kolmoselle taas otettiin yksi kaveripariskunta kummiksi, heidän molempien kanssaan nyt ollaan sillaa tekemisissä. ja kolmanneksi kummiksi otettiin miehen veljen avovaimo. miehen veli oli siis jo meidän esikoisen kummi, eivätkä he silloin vielä seurustelleet.

nyt mulla olisi yksi äiti-kaveri ehdokas kummiksi tälle neloselle, olen tutustunut häneen kerhoissa. ollaan nyt tunnettu pari vuotta, mutta kerhojen ulkopuolella ei olla mitenkään hirveän aktiivisesti oltu tekemissä. muutaman kerran ollaan käyty kyläilemässä toistemme luona ja pari kertaa leikkipuistoon sovittu treffit. olen hänen miehensä nähnyt pari kertaa ja ehkä tunnistaisin hänet kaupassa. niin mietein, että voinko pyytää vain tätä mun äiti-kaveria kummiksi vai kuuluuko pyytää tämän mieskin? muistelisin kyllä, että hän on joskus sanonut, ettei hänen mies edes kuulu kirkkoon... mun mies ja tämä äiti-kaveri ja hänen mies ovat olleet rinnakkaisluokilla koulussa, eli tietävät toisensa, vaikka eivät sen kummemmin tunne.
 
Mäkin oon pohtinut tuota, että pitääkö kaverin puolisokin pyytää kummiksi samalla aina automaattisesti. Itse olen sitten päätellyt että ei. Tai oikeastaan musta selkeintä on ollut, että jos ko. pariskunta ei ole naimisissa, niin silloin on ok pyytää vain se toinen kummiksi. Jos taas ovat naimisissa, niin silloin me on pyydetty myös se aviopuolisokin kummiksi, vaikkei muuten olisikaan niin läheinen ollut meille.

ninetsun kerhokaveritapauksessa ymmärtäisin kyllä ainakin itse, miksi päätyisitte pyytämään vain tuon äitikaverin kummiksi ettekä hänen miestään, vaikka olisivatkin naimisissa. Eli eipä kai näissä mitään tiukkaa etikettiä ole? En ainakaan itse sellaista kannata enkä noudata, mutta en tiedä voiko joku ottaa tällaisista nyansseista nokkiinsa. (Kaikestahan voi :wink) Tosin jos päädytte siihen, että pyydätte vain toisen kummiksi ja toista ette, niin kannattaa myös ilmaista asia jotenkin korrektin kohteliaasti mutta selkeästi. Koska vastapuoli saattaa myös itse olettaa, että kutsu koskee molempia, ellei hieman hellästi rautalangasta väännä. :rolleyes:
 
Me ollaan kans mietitty tuota kummiasiaa, et pitääkö pariskunnasta molemmat pyytää kummeiksi. Mä haluaisin mun siskon kummiksi, mut ei oikeastaan olla oltu tekemisissä hänen miehensä kanssa. Ovat olleet yhdessä ehkä n. pari vuotta ja asutaan eri paikkakunnilla ja nähdään tosi vähän. Mieheen muutenkin ollut jotenkin vaikea tutustua. Tuntuisi jotenkin epäkohteliaalta olla pyytämättä myös tätä miestä ja varmaan koko suku ihmettelis miksi ei pyydetty molempia, sekin vähän tuo paineita. Meidän suvussa ollut tapana aina että molemmat pyydetään kummeiksi. Vaikeita juttuja nämäkin! :D
 
Mulle ei ole koskaan tullut mieleenkään että puoliso olisi pakko pyytää kummiksi. Meillä suvussa, ja miten tiedän kavereilta, kummit valitaan aina yksittäisinä ihmisinä. Eli en näe siinä mitään velvollisuutta.
 
Minun mielestä on älytöntä pyytää vain jonkun "velvollisuuden" vuoksi lapselle kummiksi sellainen ihminen ketä et oikeasti halua. Itse ainakin olen valinnut esikoiselle ja valitsen myös uudelle tulokkaalle kummit ihan yksittäin ja puolisot on sitten asia erikseen. Tuntuisi tosi oudolta pyytää joku ns puolituttu kummiksi omalle lapselle.

Jokainen tietty tyylillään :rolleyes:
 
Ei mekään olla ajateltu, et kummiasiassa olisi puolisopakkoa. Eikä olla ikinä pyydetty kuin vain ne omat ystävät. Outoa, jos joku siitä loukkaantuisi, että ei saa "siivellä" kummikutsua.
 
Kyllä minä ennemminkin vaivaantuisin jos minut pyydettäisiin kummiksi vain siksi että mieheni on päätetty pyytää :D
 
Joo, just niin kun Jemmu sanoi. Ois tosi outoa itsestä alkaa kummiksi jollekin miehen kaverin lapselle, jota ei edes kunnolla tunne. Mutta ihmisiä on erilaisia ja mulla on ainakin yksi kaveri, joka kyllä satavarmasti olettaisi, että jos kummiksi pyytää niin mies tulee siinä siivellä. Mä oon hyvän ystäväni lapsen kummi ja ei ois tullut mieleenkään, että oisivat pyytäneet myös mun miestä, vaikka oltiin kihloissa ja oltu yhdessä lähes kymmenen vuotta. Olivat tavanneet mun miehen ihan pari kertaa ohimennen. Muistaakseni kysyin vielä, että saako mies tulla ristiäisiin vai onko vieraslista täynnä :p Mulle ois ollut ihan ok, jos miestä ei ois kutsuttu koko ristiäisiin. Mun lapsuuden kaveri kuitenkin.
 
Joko muilla alkaa olla vauvan nimi/nimet päätettyinä? Meillä on jo ehkä alle puolivälistä asti ollut yksi nimisuosikki, joka koko ajan vain vahvistuu. Yksikään muista aiemmista suosikeista ei enää tunnu istuvan suuhun yhtä hyvin. Nyt siis vain toivotaan, että vauva "näyttää" tuolta suosikkinimeltämme! :grin

Nyt uskaltaa jo alkaa pohtia ristiäisiäkin enemmän, kun vihdoin löydettiin kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia, jotka suostuivat mielellään tehtävään. :) Neljännelle ei kyllä enää keksittäisi kummeja, joten meidän lapsiluku saa siitäkin syystä olla nyt tässä. :hilarious:
 
^ niin meillä mieskin sanoi edellisen lapsen (kolmannen) kohdalla, että neljättä ei kyllä hommata jos sekin sattuu olemaan poika, kun me ei päästä kolmannenkaan nimestä yhteisymmärrykseen ja kummejakin oli hälle tosi vaikea keksiä... saunassa aina yhdessä niitä kummeja ja nimiä mietittiin ja joka saunareissun jälkeen oltiin molemmat pinna kireällä, kun ristiäiset lähestyi ja nimet ja kummit oli keksimättä ja toinen aina morkkasi toisen ehdottaman nimen... :grin
mutta kuinkas sitten kävikään, neljäs täältä on tulossa... :rolleyes: sukupuolta ei nyt tästäkään tiedetä, että saa nähdä kuinka taas saunassa "kinastellaan" nimestä. :grin
 
Meillä on todella vahva tuntuma ekasta ja tokasta nimestä (enempää ei ole suunnitteilla). Haluaisin jo maalata nimen pinnasängyn päätyyn, mutta mietin pitäisikö sitä malttaa vaavin syntymään ja siihen, että lyödään nimi oikeesti lukkoon. Toisaalta pystyyhän sen aina maalaamaan piiloo jos nimenvaihdos tuleekin :D
 
Me saatiin tänään nimi lyötyä lukkoon. Tosin kutsumanimi on ollut käytössä jo touko-/kesäkuusta lähtien, niin lapsetkin tietää ketä perheeseen odotetaan + se on ollut meillä aikaisemminkin tapana.

Mulle tulee aina mieleen kuopuksen syntymä näistä jutuista kun tuumitaan, että nimi voidaan päättää vasta kun nähdään baby. Kuopus nimittäin näytti syntyessään TÄYSIN appiukolta ja ihan kaikkien mielestä, koska oli tietty synnytyksen jäljiltä sellainen kurttuinen, punakka ja turvonnut naama, josta erotti ainoastaan ne geeniperimästä vahvimmat piirteet. Ja kun tuohon aikaan appiukkokin oli tukevammassa kunnossa, niin yhdennäköisyys oli saumaton. Olin kyllä ihan järkyttynyt sillä hetkellä ja muistan ajatelleeni et mitenköhän imetys onnistuu jos koko ajan näen vain appiukon kiinni tississä :D
 
Te, jotka nimeätte lapselle kummit (viralliset tai epäviralliset) niin oletteko jo kysyneet henkilöitä kummeiksi? Onko teillä ollut tapana pyytää toinen kummi miehen puolelta ja toinen naisen? Meillä olen jo päättänyt pyytää ystävääni kummiksi, mutta mies jahkailee omaa valintaansa. Kaipa hänelle olisi ominaisinta pyytää siskoaan, mutta minä en häntä halua lapsemme kummiksi useista syistä. Mies kyllä ymmärtää, mutta hän jännittää vanhempiensa reaktiota siihen, ettei hänen siskoaan pyydetä kummiksi... Miehellä on kaksi aivan ihanaa serkkua, joista kumpikin sopisi erinomaisesti kummin virkaan. Mies ei vaan ole tehnyt asian eteen mitään, sillä toinen on tällä hetkellä armeijassa (josta päässee ristiäisiin kyllä..?) ja toinen mahdollisesti juuri syksyllä Australiassa.
 
Me ollaan aikaisemmin pyydetty kummiksi siinä samalla kun toivottu kummi on käynyt ekan kerran katsomassa babyä. Mut nyt varmaan pyydetään jotenkin muutoin, koska kummitoiveet tuskin tulee täältä
Etelästä pohjoiseen tulokasta tervehtimään, enkä usko et pääsevät kyllä paikalle ristiäisiinkään, jos ne pidetään Lapissa.

Oli tarkoitus nyt kyllä etukäteen ja kasvotusten pyytää, mut ei ole ehditty treffaamaan, joten ehkä menee sit puhelimitse syntymän jälkeen. Aiemmin olen vain miettinyt sitä, että jos baby syntyisi kuolleena, niin en haluaisi kenellekään jo kummiksi pyydetylle sitä taakaksi. Vaikka onhan se erittäin epätodennäköistä.
 
mitä mieltä olette, meillä on tytölle sama nimi mitä mietimme 1½ vuotta sitten keskenmenoon päättyneen raskauden aikana? olimme kyllä vain kolme viikkoa tietoisia raskaudesta, ja vaikka nimiä ei sinänsä edes mietitty niin tämä kyseinen on vain seurannut minua jo vuosia. nimellä on kuitenkin meille suuri merkitys + se sopii täydellisesti mummolta periytyvään toiseen nimeen! toki meilläkin pätee että jos lapsi ei "näytä" nimeltään niin sitten menee uusiksi.
pojalle nimi löytyi toisen kolmenneksen aikana ja sointuu kauniisti + sattumalta myös löytyi suvusta kaima.

alunperin oli tarkoitus esitellä lapsi vierailijoille heti jo sairaalassa omalla nimellään, mutta anoppi sai puhuttua pieniin kahvittelu+nimiäisiin edes sitten isovanhempien kesken.
emme kuulu kirkkoon.
 
Takaisin
Top