Nimi?

Meillä onneks asuu kaverit tässä ihan tarpeeks lähellä, niin se ei oo kummien valinnan este ja 2 on oikeastaan päätetty jo, mut heille ei oo sanottu mitään vielä. Nää tyypit on miehen kaveri ja veli. Mä pyydän varmaan yhtä tyttökaveria ja sit kysyn kiinnostaisko mun siskoa+veljeä molempia. 4 tai 5 kummia tulee muksulle.
 
se on kyllä hyvä et asuvat lähellä, ni pääsevät sen vauvan elämään mukaan ja muodostuukin hyvä kummisuhde.. Meil on vähä kökkötilanne, ku periaattees tunnetaan tältäpaikkakunnalta vaan toisemme :D
 
Meillä mulla olis pojalle pari nimiehdotusta, molemmat on meidän ukkien kutsumanimiä. Haluisin myös kartottaa toisia nimiä (jos niitä on), että olisko niissä "käyttökelpoisia". Ei oo tietääkseni kummankaan suvussa mitään perinnettä jatkaa nimiä, mut kauniita nimiä olisivat pojalle, ja jotenkin miusta ois kiva, että siinä nimessä ois sellainen historia. Miehen kanssa ei oo vielä vakavissaan puhuttu nimestä, hän kyllä kutsuu vauvaa omalla toisella nimellään (alkuraskauden kutsui miun toisella nimellä, kun kuvitteli sen olevan tyttö:)), mut en usko, että on sitä viralliseksi nimeksi kaavaillut.

Nimen paljastamista varmaan odotellaan ristiäisiin, ei oo kukaaan vielä udellut. Toki ristiäisten sisältö on toinen, seurakuntaanhan siinä liitytään ja nimen antamisella ei oo mitään tekemistä sen kanssa, mut miusta ois ihan kiva kertoa siinä. Toisaalta voi mieli muuttua, kun meillä on ristiäiset varmaan vasta tammikuun alussa, niin onhan sinne vähän pitkä aika salailla.... :D

Kummeja oon ajatellu, että semmonen kolme vois olla sopiva määrä, omaa veljeäni tyttöystävineen oon aatellu pyytää ja sit yhtä meidän yhteistä kaveria. Veli ja tyttöystävänsä asuu alle kymmenen kilsan päässä, mut tää meidän ystävä asuu sit toisella puolen Suomea... Mut toisaalta käy usein täällä kotiseudullaan. Ja voihan kummit pitää yhteyttä puhelitse ja vaikka FB:n (tai mikä ikinä kymmenen vuoden päästä onkaan...) kautta. Ei ne lähelläkään asuvat kummit aina tule läheisiksi, jos ei nähdä puolin ja toisin vaivaa... Nimim. kokemusta on...

Kummien kohalla miusta on hankala miettiä, että miten jotkut reaagoi, kun voivat kuvitella, että tulisivat pyydetyiksi kummiksi, mut sit eivät tulekaan...? Kun esim. miehen veljeä olen ajatellut "säästää" jollekin seuraavalle lapselle kummiksi. Meillä on vaan kaksi veljeä yhteensä ja ajattelen, että sukulaisten kanssa kuitenkin veriside velvoittaa ja yhteys varmemmin säilyy, niin ois kiva, että molemmat ei ois esikoisen kummeja. Kuitenkin useampi lapsi on meillä haaveissa... Mitä te muut aattelette? Tai pitäskö niille, jotka nyt vielä jää "säästöön" vihjata, että lisää on tilauksessa lapsia ja omakin vuoro koittaa? Nyt oli kornia kieltä, älkää siihen puuttuko... :D
 
Joo kiva kun on lähellä kummiksi kelpaavia ihmisiä :) nämä on kaikki sellaisia, että kyllä heidän kanssa lapsella tulee olemaan hyvä kummisuhde sitten.

Mä vähän mietin, että olis kiva jos molemmilla lapsilla (jso toinen tulee vielä) olis samat kummit. Ehkä. Sitten ei lapset olis kummien suhteen eriarvoisessa asemassa vahingossakaan. Saman verran tai yhtä vähän huomiota saisi jne. Tää vaatii miettimistä sitten jos on toinen joskus tulossa. Mut nyt en kuitenkaan halua säästellä toisen sisaruksia seuraavalle lapselle kummiksi. Kivempi niin meille vanhemmille, että on yks kaveri ja sitten sisarus kummina, ei tarvi jälkikäteen alkaa miettimään, että miks pyydettiin mun veli ja miehen kaks kaveria tai toisinpäin. Ei ainakaan saada tästä tappelua aikaan ;) hihi. Verisukulaisuus tietty velvoittaa, mut mun veljen kanssa esimerkiks ei olla oikeen tekemisissä. Silti haluan kysyä haluaisiko hän kummiksi tulla.
 
meillä ristiäisiin on tulossa lapsen sedät/tädit perheineen, kummit, sisarukset, isovanhemmat sekä isoisovanhemmat :)
 
Ristiäisistä: Meillä varmaan vietetään samantyyliset juhlat tälle syyskuun tulijalle kuin oli siskollaan 3 vuotta sitten. Eli paikkana seurakuntakodilla joku tila ja sinne kahvikattaukset. Liinat, servetit, astiat ja kahvi/tee seurakunnalta. Leivonnaiset kotitekoisia. Esikoisen juhliin tein itse voileipäkakun, pyysin mun äitiä tekemään kuivakakun ja anoppi sai tehdä pullaa. Täytekakun ostin leipomosta. Näillä eväillä sain hyvin "ruokittua" meidän porukan. Koolla oli lapsen isovanhemmat (6 henkeä), kolme isoisovanhempaa (viidestä), lapsen täti miehensä ja tyttärensä kanssa sekä lapsen kummit (2 henkeä) ja heidän pieni poikansa. Samankokoista porukkaa ehken tulossa myös näihin tämän syksyn ristiäisiin, mikäli isoisovanhempien kunto kestää enää matkata noita noin 40km:ä.
Kummeista: Esikoisen kummipariskunta on minun lapsuuden aikainen ystäväni ja hänen miehensä. Tämän toisen lapsen kummeiksi olemme suunnitelleet mieheni opiskelukaveria ja hänen vaimoaan. Sisaruksia emme halunneet (emmekä nytkään pyydä) pyytää kummeiksi, koska halusimme heidän säilyvän tädin ominaisuudessa lapsen elämässä. Sitäpaitsi meidän kummankin siskot ovat sen verran kiireisiä ja välimatkaa meille ja siskoille on kertynyt niin paljon, ettei heillä ole mahdollisuuksia olla lähellä kummilastaan. :)
 


Me kutsutaaan ne jotka oikeasti haluaa tulla :D Tyyliin ketju tekstarilla, että ilmottaa jos on kiinnostunut, mutta ei ole pakko tulla.

Me ollaan varattu kirkko ja juhlapaikka (srk-talo) 1.12. sitten tuota juhlaa varten.



Kummit on sitten pikkusiskoni ja hänen toinen puoliskonsa, mieheni veli (epävirallinen kun ei kkoon kuulu) ja sitten yhteinen kaveri joka käy meillä melkein muutaman kerran viikossa sekä minun kaverini, joka on todella uskonnollinen ja voikin sitten tyytyväisenä opettaa lapselle asioita jos tämä niistä sattuisi innostumaan :)
 
Mäkin olen pohtinut tuota kummiasiaa siitä näkökulmasta, että ketä siinä vielä loukkaakaan kun ei pyydä kummiksi. Meidän kummankaan sisaruksia en halua pyytää (saavat täteys/setyys/enous riittää, eikä niistä ole paljoa muutenkaan esikuviksi! :P) Ollaan pohdittu että pyydetään yhtä kaveripariskuntaa, mutta asiassa on yksi mutta... Tämän pariskunnan naispuolinen henkilö on opiskelukaverini ja ollaan usein hengailtu sitten jo opiskeluajoilta tutussa kolmen tytön (naisen) porukassa erään toisen kaverini kanssa. En kumminkaan haluaisi pyytää tätä toista kaveria kummiksi, toisen vaan. Mietin että onko sitten kumminkin lopulta pakko pyytää kun pelkään että loukkaantuu. Emme oikeastaan koskaan ole tekemisissä tämän kolmannen kaverin kanssa kahdestaan (vain tässä kolmen tytön porukassa) emmekä ole niin läheisiä, joten tuntuisi kyllä jotenkin hassulta kumminkin pyytää kummiksi... *huokaus*

Toinen kummiongelma liittyy mieheni ystävään, joka on siis hyvä kaveri jo lapsuudesta. Noh, tällä jätkällä on nyt kihlattu jota me on miehen kanssa tavattu ehkä noin 5 kertaa. Haluttaisiin pyytää tätä miestä kummiksi, mutta (jälleen) tuntuisi oudolta pyytää tätä "vaimoketta" kummitädiksi kun ei nyt kuitenkaan ihan kunnolla tunneta... Ainakaan vielä :D Pitää varmaan tiedustella, että loukkaantuuko jos pyydetään vaan tätä miespuolista henkilöä... Kamalan vaikeeta tämmöset kuviot!

Ristiäisistä en osaa vielä sanoa mitään muuta kuin että ne pidetään (on mulle tärkeää että lapsi kastetaan) ja tod.näk. pyydän yhtä tuttua pappia. En tiedä jaksaako mitään isoja juhlia, ja tuleehan sitä porukkaa jo pelkästään lähisukulaisistakin ihan kiitettävästi.
 
Vilukissa: ei mun mielestä olis syytä sen "vaimokkeen" tai kaverinne loukkaantua jos ette kummiksi pyydä molempia. Ihan perusteltuahan se on, että haluais sitten kummiksi vaan toisen, jonka on tuntenut pitkään. Mä en esimerkiksi toisia puoliskoja halua sen takia kummiksi vain sen takia, että ei vaan loukkaannu kun ei pyydetä. Mut ihmiset on erilaisia ja jotkut on herkkiä vetämään herneet nenään...

Mä mietin vetääkö yks vanhimmista ystävistä herneet nenään kun en häntä aio kummiksi pyytää. Tää tyttö tulee kuitenkin aina olemaan lapsen elämässä tätinä mukana vaikka ei kummitätinä oliskaan. Nyt jo ostellut pari juttua vauvalle ja antanut omia säästettyjä juttujaan lainaan. Mut jos loukkaantuu, niin kyllä siitä leppyy kuitenkin nopeasti. Saattaa ehkä purkaa vitutustaan muihin kavereihin, mut se taas ei ole mun ongelma eikä sitäkään kauan kestäis.
 
Meillä oli yksi pojan kolmesta nimestä valmiina jo ennen plussausta kun molemmilla oli vain sellainen olo että poika sieltä tulee. Myöhemmin päätettiin kaksi muutakin nimeä ja tytölle oli myös nimivaihtoehto valmiina että jos sattuukin niin että poika muuttuu jostakin syystä kohdussa tytöksi. Niin ei sitten tosin käynyt ainakaan rakenneultran perusteella ja nyt meillä on valmiina nimi jonka en usko muuttuvan mihinkään vauvan syntymänkään jälkeen (jollei sitten olekin yhtäkkiä tyttö). Molemmilla on todella sellainen olo että tämä nimi vain on juuri tuon pikkuisen nimi joka tuolla potkii ja möyryää :)

Nimet eivät tule kummankaan suvusta (tosin jos tyttö olisi niin toiseksi nimeksi tulisi minun nimeni) mutta niillä on merkitys :) Pojan toisen nimen merkitystä ei tulla ikinä paljastamaan kenellekään, ei varmaan pojalle itsellekään mutta ensimmäisen nimen merkitys kyllä on luultavasti suurimmalle osalle selvä ilman selittämistäkin. Kolmannella nimellä ei ole mitään erityistä tarinaa vaan miehen mielestä se sointui niin kauniisti muihin nimiin että se oli hänen ehdotuksensa ja vaikka en siitä itse oikein ensin pitänytkään niin suostuin sitten kuitenkin :)

Sukunimeksi tulee minun sukunimeni sillä meillä ei ole suunnitelmissa mennä naimisiin ainakaan vielä muutamaan vuoteen ja haluan ehdottomasti että lapsellani on sama sukunimi kuin minulla oli hän sitten kuinka pieni tahansa :) Ensin mietin että mitäköhän anoppi meinaa mutta sitten tajusin että hänhän on itse tehnyt juuri samalla tavalla mieheni syntyessä!

Meillä pidetään nimiäiset joulun jälkeen minun vanhempieni luona ja sinne tulee osa kummeista ja varmaankin joitakin ystäviäni ja sukulaisiani.. Miehen ystävät (joissa myös kaksi kummia) asuvat kaikki Helsingissä ja välimatkaa nimiäisiin 600 km joten tuskin tulevat paikalle mutta heille pidetään varmasti omat juhlansa sitten kun palataan kotiin :)
 

etuli kirjoitti:
Kummeja oon ajatellu, että semmonen kolme vois olla sopiva määrä, omaa veljeäni tyttöystävineen oon aatellu pyytää ja sit yhtä meidän yhteistä kaveria. Veli ja tyttöystävänsä asuu alle kymmenen kilsan päässä, mut tää meidän ystävä asuu sit toisella puolen Suomea... Mut toisaalta käy usein täällä kotiseudullaan. Ja voihan kummit pitää yhteyttä puhelitse ja vaikka FB:n (tai mikä ikinä kymmenen vuoden päästä onkaan...) kautta. Ei ne lähelläkään asuvat kummit aina tule läheisiksi, jos ei nähdä puolin ja toisin vaivaa... Nimim. kokemusta on...


Toi on kyllä totta mitä etuli kirjoitti, esim. mulla asuu muutama kaveri 40km kilsan päässä joihin oon tutustunu kun asuin samalla paikkunnalla kolmisen vuotta, mutta kun muutin tänne nykyiseen kaupunkiin, niin jostain syystä se yhteydenpito on jäänyt.. :O Siis kun se oon minä joka aina olisi ajelemassa sinne käymään tms, ja tuo 40km oo ees paha matka, mut silti heille tuntuu olevan niin ylitsemättömän vaikea ajaa "isompaan kaupunkiin"... Tosin eipä noi lapsuuden/nuoruudenaikaiset ystävät jaksa ajella tuolta 600km matkan päästäkään, et näen niitä pari kertaa vuodessa kun käyn itse kotiseudullani, ja minä oon taas se joka menee heille kylään kun oon siellä päin..eivät esim. tule meidän porukoille minua katsomaan... Pyytelevät kyllä kylään, mut ovat itse laiskoja tulemaan vaikka tänne kylään. Niin on sitten omaltakin kohdalta jäänyt yhteydenpito minimaaliseksi, FB kautta tietty tulee kuulumisia vaihettua mut eihän se oo sama. Aika suppeeksi kyllä mennyt kaveripiiri :D Ja tässä kaupungissa ei tosiaan ole edes työkavereita, kun ovat minua keskimäärin 20-30v vanhempia, niin ei oikein jutut käy yksiin :D
Mietin tuota kummiasiaa, että pyydän varmaan pikkusiskoni, vaikka hänellä ei ole autoa eikä korttia, ja ne tapaamiset jää sitten 2x/vuoteen, mutta haittaakos tuo sitten..Samoin mietin yhtä nuoruudenajan kaveriani, jonka kanssa on edelleen todella hauskaa ja lämpimät välit, vaikka nähdään hänenkin kanssaan vain muutaman kerran vuodessa, kun käyn kotiseudullani... Mutta en tiedä suostuisiko hän, ja pääseekö sitten oman vauvansa kanssa esim. ristiäisiin, kun on tuota matkaa niin hirveä määrä tänne... Toisaalta asiaa helpottaisi, jos muutettaisiin vaikka keskisuomeen, niin välimatka lyhenisi, mutta totuus on että töitä on eniten pk-seudulla, niin sinne se on muutettava, vaikka välimatka isovanhempiin, sukulaisiin ja ystäviin kasvaa entisestään.
 
Me ollaan meinattu pyytää kummeiksi miehen veljeä ja hänen vaimoaan (jotka tosin eivät kuulu kirkkoon) sekä yhtä pariskuntaa, joiden nuorimman tytön kummeja ollaan. Sitte ehkä vielä joku, että olis saman verran kummeja ko esikoisella, mutta ei vielä oikein tietoa, että ketä pyyettäs.. Ko taas tulee se, että tuo ja tuo suuttuu jos toista pyytää.. ärsyttävää :D. Enkä mie nyt ole ees varma, suuttusko kukaan.
 
Herättelin vähän nimikeskustelua ja nyt alkas jännittää, miten paljon joudutaan vääntään. Miehen puolella on lapsilla vanhempiensa toiset nimet, joita en haluaisi jatkaa... Kysyin tarviiko antaa niin vastaus oli vissiin... Vedin vähä herneet, että suostun, jos SÄ haluat, mutta en, jos se on sun äiti joka haluaa... Keskustelu loppu siihen :D No meillä on pitkät automatkat aikaa jutella ja miettiä, kun lähdetään keskiviikkona reissuun :)
 
Meilläki oli eilen illalla pientä keskustelua jo nimi asiassa.. mut iha pintapuoliseksi jäi, kun ei tiiä vielä mietitäänkö tytön vai pojan nimiä.. meilt ei mitään "sukurasitetta" tule, miehen puolella on jotain, mut ne oli kyllä iha hienoi, et saattaa kelvatakki :)
 
Mä näin tossa unta joskus pari kk sitten jossa keksin tytölle nimen ja sitten joskus jos tyttö saadaa nii on valmiina. Siinä unessa olin niiku hiekkalaatikolla ja nostin tytön syliin ja sanoin että mennään nyt *lapsennimi* sisään kun isi on tehny ruokaa. Ajattelin et olis ollu enne uni et tyttö tulee mut poitsuhan meille et sovittiin sitten että mies saa valita pojalle nimen kunhan minä "hyväksyn" sen kun mä oon jo niin päättäny tytön nimen.  :P
 

Meillä on ollu ihan hirveitä hankaluuksia tuon nimiasian kanssa kun ei meinata millään keksiä tytölle nimeä mikä olis kummankin mieleen. Pojalle kyllä löydettiin heti hyvä etunimi, mut tyttö onkin sitten vaikeampi. Kolmas nimi tulee olemaan vielä sellainen suvussani kiertävä, mihin mieheni ei meinaa millään sopeutua (okei en sitä itsekään niin erityisen kauniina pidä, mutta luvattu mikä luvattu, ja onhan se ainakin erikoinen...) Olin jo mielessäni päättänyt aivan ihanan tytön etunimen ja salaa itsekseni kutsuinkin vauvaa sillä nimellä kunnes aloitettiin tämä nimikeskustelu miehen kanssa ja hän lyttäsi nimiehdotukseni täysin, sanoi että tulee kaverinsa lemmikkisika mieleen. Ja nyt ollaan siinä pisteessä ettei mikään tunnu niin hyvältä vaihtoehdolta kuin se ensin valitsemani. En haluais antaa sellaista nimeä mikä ei tunnu luontevalta....
Sukunimi tulee mieheltä,että saavat sisarukset saman sukunimen (miehellä ennestään tytär). Siitä on kai sitten hyvä lähteä liikkeelle. Ja onhan tässä ristiäisiin vielä aikaa :)
 
Reissussa tuli juteltua jonkin verran nimistä ja kyllä me aika samoilla linjoilla ollaan sen suhteen, minkä tyylisistä nimistä tykätään. Harmitti vaan, kun mies tyrmäs mun nimiehdotuksen pojalle, koska se oli ainoa, mitä oon ajatellut. Tosin syy ei ollut se, ettei olis tykännyt nimestä vaan, että hän tuntee sen nimisiä liian monta, joten hyvä peruste. Toivottavasti tulee joku toinen hyvä nyt sitten mieleen jossain vaiheessa.
 
Mä oon välillä harmitellut sitä, kun meillä on pojalle vaan se yks vaihtoehto. Jos se on poika eikä nimi näytä sopivan, niin pitää miettiä uus :( nyt oon välillä mietiskelly vaihtoehtoja, mut en keksi mitään. Pitää siis toivoa, et valittu nimi sopii tai että kaveri onkin tyttö :) Väkisin keksimällä ei kyllä tuu mitään hyviä mieleen.
 
Mua turhauttaa ku oma mies ei ees yritä keksiä järkevää nimeä. Heittää vaa just jotai urpoa niiku kaaleppi tai jotai vitsil ja naurahtaa..... Ite viel halus et jos sais valita pojalle nimen ku mä oon jo nii päättäny tytön.
 
Joo ei tosta munkaan miehestä kovin järkeviä nimiä saa irti. Kerran meniki sit hermot ja sanoin, et okei, meidän pojan nimeks tulee sit tää Xx Vv jos ei kerran muuta keksitä. Ja kelpas miehelle. Se on sentään yhdessä mietitty nimi jo 1,5vuoden takaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top