Nimi?

M

Marzipaani

Puuhakas puhuja
Näin pitkällä kun jo ollaan, niin onko nimiä tullut mietittyä? Onko vaihtoehtoja enemmänkin vai onko jopa päätetty jo? Miten valitsette nimiä? Tuleeko suvusta joku "sukurasite" mukaan? Yrittääkö joku ehdotella/tuputtaa teille nimiä?
 
Kauheasti kysymyksiä, mut aloin vaan miettimään miten muilla on nimien kanssa nyt.. Meillä on pojalle nimi periaatteessa valittu, mut aloin toista nimeä siitä epäröimään. Kiva se on kyllä, mut haluanko sittenkään sitä nimeksi? Kutsumanimeksi se ei tulis. Tytölle on sitten pari vaihtoehtoa enemmän ja yhden mä olisin jo hylkäämässä.. Täytyy pitää nimikeskustelua vielä uudestaan jo ennen syntymää.

Sukurasitteita ei meillä ole, eli kummankaan suvussa ei periydy mikään nimi sukupolvelta toiselle. Onneks, koska me katkaistaisiin kyllä se perinne jos ei nimi miellyttäisi :D ja onneks ei kaverit ole udelleet nimistä mitään (ne harvat jotka tietää tässä vaiheessa). Äiti vähän uteli, että onko nimiä mietitty ja naurahti että ollaan ihan tylsiä kun ei kerrota :) en halunnu kertoa vielä, kun ei tiedetä mikä nimi oikeasti valitaan. Ja kaveri ei udellut, sanoi vaan että tosi jännä kuulla sitten nimiäisissä mikä ollaan valittu. Ihanaa kun ei kysellyt! Snoin kyllä, että tuskin me salaillaan nimeä sitten kun ollaan se oikeasti päätetty, koska ei siinä mun mielestä mitään järkeä ole. Toivottavasti anoppi sitten jättää kanssa utelut vähemmälle, sitten kun kuulee raskaudesta :D
 
Me alettiin eilen oikeastaan vasta ensimmäistä kertaa miettimään koko nimiasiaa. Saatiin eilen rakenneultrassa tietää sukupuoli ja asia tuli yhä vaan enemmän todelliseksi :-) Mitään sukurasitteita meillä ei ole, että pojalle tullaan antamaan nimi ihan oman mielen mukaan. Muutamia ehdotuksia on molemmat jo sanoneet, siis sellaisia oikeasti varteenotettavia vaihtoehtoja. Oli jopa muutama samakin ehdotus :-)
 
Meillä oli ehdotteluaikaan kaikki ehdotukset ihan eri :D mutta nopeesti löyty ehdotusten joukosta nämä nimet ja heti sanottiin jos ei tykätty toisen ehdottamasta ollenkaan. Yks tytön nimi oli hyvä, kun mä ehdotin ja mies sano että joo, sitä olis ehdottanu,mutta jotenkin ajatteli etten mä tykkäis siitä vaikka ei kyllä mitään perusteita siihen osanu sanoa miks en olis tykännyt. Mut tää nimi olis kyllä "käytössä" tavallaan, kun kaverin kaveri on samanniminen ja tätä tyttöä tulee satunnaisesti tavattua. Mut ei se mua ehkä niin paljon haittaa.
 


Meillä tulee sitten ns miehen sukunimi vauvalle, koska se sukunimi tulee olemaan ensi viikosta lähtien myös mun.

Toiseksi nimeksi pojalle tulee miehen toinen nimi, koska se on myös miehen edesmenneen vaarin nimi.


Etunimi on ihan kiva mikä ollaan päätetty ;)
 
Meil ei oo vielä nimiä mietitty ollenkaan :) Ehkä sekin vaikuttaa, kun ei oo vielä rakenneultrakaan takana, niin jotenki sitä ei jaksa ajatella elämää kuin siihen saakka, että kuulee kaiken olevan kunnossa ja toivon mukaan selviää sitten se sukupuolikin :)
 
Mulla oli jo alkuraskaudesta alkaen mietittynä muutamia vaihtoehtoja. Sit kun kuultiin että poika olis tulossa niin rajattiin muutamaan vaihtoehtoon. Tosin sitten tajuttiin miehen kanssa että hän ruotsinkielisenä ääntäis näistä pari nimeä ihan eri lailla kuin mä, joten ne täytynee hylätä... Muuten menee lapsiparka ihan sekaisin :P Mutta muutama hyvä on nyt vaihtoehtoina joista sitten päätetään kun vauva on syntynyt :) Muutenkin tuo nimipohdinta aiheuttaa hiukan päänvaivaa kun haluaisin sellaisen nimen mikä sopii kaksikieliselle lapselle. Toiseksi nimeksi tulee varmaankin mun miehen toinen nimi kun kulkee suvussa. 
Mutta eniten ärsyttää tuo anopin jatkuva jankutus siitä nimestä! emoticon
Mitä väliä sillä nyt on hänelle minkä niminen lapsenlapsesta tulee... Tytölle anopilla olisi ollut joku yksi suosikkinimivaihtoehto, jota mä taas inhoan. Vois veikata, että tyttöä anoppi varmaan ryhtyis kutsumaan tuolla suosikkinimellään vaikka sitä kieltäiskin, eli ihan hyvä että tää on poika! 
 
Me mietittiin jo ennen raskautta pitkään nimivaihtoehtoja. Kivoja tytönnimiä olisi listalla vaikka kuinka, mutta pojannimistä ollaan päästy yhdestä ainoasta sopuun ja tokihan sieltä on poika tulossa. Toivottavasti siis näyttää siltä :D Lasten sukunimeä ei olla vielä päätetty. Ollaan siis naimisissa, mutta ollaan erisukunimillä.
 
Meillä ei sukurasitteeksi oteta mitään "kiertonimeä", vaikka ehdokkaita olisi niin tytölle kuin pojallekin. Esikoistytönkin aikaan kierrettiin kaikki mahdolliset "kiertäjät" tarkasti, eipä tarvitse kenenkään kertoa, ettei meidän puolelta otettu nimeä, mutta toiselta puolelta otettiin. Siis nimikirja ja kalenterin nimilistat esiin ja nimeä pojalle etsimään. Onneksi on vielä aikaa, kun laskettu aika vasta syyskuulla ja nimihän on annettava ennen 3kk:n ikää, muistaakseni. Muutama hyvä vaihtoehto meillä kyllä jo on. Emme halua myöskään mitään "hittinimeä", eli ei montaa samannimistä samassa luokassa toivottavasti. Esikoisen kohdalla tässä tavoitteessa ainakin on onnistuttu, koska tapaamamme esikoisen kaimat ovat jo 30+-vuotiaita ja esikoisemme pian 3-vuotias.
 
Me ollaan mietitty pojalle nimeä, osittain tulee varmaan suvun miesten nimistä siihen jotain, ja jotain miehen nimestä..mut mitään varmaa ei tietenkään lyödä lukkoon, ettei käy niinku esikoisen kohdalla..että joudutaan jo salissa toteemaan, että eihän tää oo mikään "Matti" (ei tod. Matti ollu tulossakaan, mut näin esimerkkinä :D..). Ei siis mies vastannu nimeä ja nimi meni vaihtoon.
 
No me ollaan nyt lyöty lukkoon pojan nimi. Jos ei synnärillä olla enää sitä mieltä, niin mietitään sitten kokonaan uusi. Ja mun sukunimi tulee lapselle, siitä sovittiin jo kesän alussa. Tytölle on 4 vaihtoehtoa :D niistä oikeastaan 2 on sellaisia ensisijaisia, että niistä valitaan toivottavasti sitten toinen. Mä vähän luulen, että anoppi vetäsee herneet nenään siitä ettei tule miehen nimeä, mut eihän se hänen päätös ole ja se on hyväksyttävä vaan mitä me päätetään.
 
Meillä anoppi pisti välit poikki sen jälkeen ko esikoinen nimen sai. Johtuen hänen menneisyydessään olevasta samannimisestä henkilöstä. Oli kuulema henkilökohtaista v*ttuilua MINULTA laittaa se pojale nimeksi. Ja kutsuukin nytten poitsua hänen toisella nimellä. (ei ne välit silti kauaa ollu poikki)

Saa nähä mitä palautetta tulee seuraavan lapsosen nimestä. Tytölle mulla ois jo etunimi, mutta mies ei vielä ole kovin lämmenny :).
 
tytön nimi oli jo päätettynä ennen kuin koko raskaus tullu ilmi  poijan nimeä joutui hiukan mietiskelemään mutta aika nopiaa sekin tuli sit päätettyä miehen kanssa.
 meidän suvussa ollu tapana että ekan tytön ja ekan pojan toinen nimi tulee vanhemmiltaja seuraavien sit joltain isovanhemmilta... mun esikois tytön nimi on Roosa Susanna...
 
Me emme oo vielä etunimiä mietitty ollenkaan. Meilläkin mun sukunimi tulee lapselle ja saa nähdä mitä anoppi sille sanoo, mutta kun se on se kauniimpi sukunimi, niin näin se on. :D

Vilukissa, minä oon kaksikielinen ja nimeni äännetään vähän eri lailla näissä kielissä enkä ole ikinä kokenut sen ongelmana. Tykkään siitä yhdestä ehkä enemmän kuin toisesta, muttei oo tosiaankaan ongelma. Mutta toki tämäkin on makuasia ja jos kerran ootte löytäneet kauniit nimet jotka äännetään samalla tavalla niin hyvä!
 
Nimiä mekin ruvettiin miettimään jo kun tikku näytti plussaa, muttei kovin tosissaan silloin. Tytölle nimiä olisi ollut vaikka kuinka monta mistä molemmat tykättiin mutta pojalle ei yhtään edes kelvollista :D ja tietysti poika sieltä tulee ;) Nyt sitten ruvettiin oikeasti miettimään ja löydettiin jopa nimi mistä molemmat tykkää :) Toinen nimi tulee sama kuin isän toinen nimi, meillä perheessä ollut tämmöinen tapa, en kyllä tiedä mistä peräisin, pitää varmaan kysyä :) Sukunimi lapselle tulee myös mieheltä.
Ja ainakin koitetaan pitää nimi salassa ristiäisiin saakka, miten muut, aiotteko heti ruveta kutsumaan vauvaa "oikealla" nimellä? :)
 
Meillä ei ristiäisiä pidetä ja nimiäisiin ei aiota odottaa nimeä piilotellen. Vielä ei kerrota ihmisille siksi, kun ensin pitää nähdä "näyttääkö" se vauva sitten siltä nimeltä mitä ollaan ajateltu. Mutta sitten kun nimi on päätetty (ts. nähty "mätsääkö" vauva ja nimi), niin emme näe mitään syytä enää salailla nimeä :)
 
meillä nimi paljastetaan vasta ristiäisissä :) ainut on että mun äidille nimi kerrotaan kun hän tekee kakun ja siihen tuloo nimi niinkuin esikonkin kakun koristeeseen :)



 
Ai juu, siis sukunimi tulee miehen mukaan.. Siitä ei oikeestaan ees keskusteltu, ku oli jotenki selvä asia molemmille et miehen sukunimi tulee :) Meilki saattaa toi nimi sit tulla vasta ku se vauva on syntyny, ni näkee vähä minkänökönen tyyppi se on ja sen mukaan sit nimetään... En tiiä sit paljastetaanko nimi vasta ristiäisissä, monihan tekee niin, ja sit esim. mummot ja papat haluu vasta siellä kuullakki.. Ainaki miehen mummo ku soitteli minulle ni sano et hänelle ei saa sit kertoo sitä sukupuoltakaan jos saadaan se rakenneultrassa kuulla, et hän haluaa olla jännityksessä siihen saakka ku vauva syntyy :) Mut saas nähä, mikä on todellisuus :D haluaa kuitenki tietää ku ens viikon lopulla käydään ultrassa :D
 
Joo me ollaan samoilla linjoilla Sarah. Ei mun mielestä ole mitään järkeä sitten salailla vauvan nimeä kun se on lopullisesti päätetty. Ja heti vaan aletaan sillä nimellä pientä kutsumaan ja puhumaan nimellä.

Miten muuten nimiäiset/ristiäiset, tuleeko paljon vieraita? Mä olin ajatellut, että olis voitu olla perheen kesken nimiäisissä+kummit. Mut ehkä siihen pari "ylimääräistä" ystävää voisi kutsua paikalle. Ihan pienesti kuitenkin vaan vietetään ne juhlat kakkukahvien merkeissä. Meillä siis vanhemmat ei ole tavanneet toisiaan, niin siksi ajattelin näin, olis voineet sitten samalla vähän tutustua. Mut ei siinä muutama kaveri kyllä paljon sitä häiritse kuitenkaan.
 
Nuista vieraista.. meil tulee varmaan olemaan pienet kemut, kun molempien suku on useamman sadan kilometrin päässä, niin hotelliyöpyminen ilmeisesti jokaisella edessä :D Miehen mummot ja pappa, miehen vanhemmat, veli(+tyttökaveri), sisko.. sit minun vanhemmat.. Mun veli ja sisko tuskin tulevat, tai sisko ehkä tulee.. (vanhempani ja sisarukseni asuvat 600km päässä, niin epäilen etei sisaruksillani ole mielenkiintoa tulla tänne saakka vain yhden päivän takia..isä ja äiti kyllä tulevat).. Siinäpä ne taitaa olla... Tietty mulla pitäs miettiä kummi omista kavereistani, mut en tiedä ketä pyydän, kun ei täällä ole ketään niin läheistä ystävää.. Mies aikoi pyytää veljensä ja hänen tyttöystävänsä, eli siinähän on jo kaks kummia et kyllähän nekin tietysti riittäisi :) Mut olisihan se kiva et minullaki olis joku kummiehdokas, mut en viitsi pyytää kotiseudultani kun on tosiaan 600km päässä niin onnistuuko sit se kummius sit kun ei he jaksa tänne saakka muutenkaan matkustella sieltä.. Mut onhan tässä vielä aikaa pohtia :)  
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top