Nimi mietintöjä

meillä OLI nimi päätettynä ja nyt ei oo taas yhtään nimeä-mua alkaa ottaa päähän tää veivaaminen
 
Meillekin nyt tulee totiset mietinnät eteen ku tytölle oli nimi valmiina ja pojalle vasta ehdotuksia. Ja nyt ku sit selvis et se on poika ni tarttis vähän ruveta miettii :D Ehkä täytyy myös kattoo, jos siit syntymän jälkeen tulis joku nimi mieleen :)
 
Meillä on etunimi ainaki, toista nimeä mietitään vielä et annetaanko mun suvun puolelta vai sit vaan joku muu :) Etunimi kolahti molemmille ja parempaa ei olla keksitty, joten aika varmasti tulee pikkusen nimeksi :) Tää nimi vaan putkahti mun päähän jostain, en bongannu mistään :D Lensi ajatuksiini :D
 
Mun ajatuksiin lensi myös yks pojan nimi ihan raskauden alussa. Harmi, että se nimi ei millään ilveellä tunnu lentävän mun miehen ajatuksiin Toivottavasti saan nimen miehelle iskostettua päähän vielä...
 
Toivotaan parasta! :) meilläkin tuntu et mikään ei kelpaa molemmille, joo oli niitä ehkä joitain, mut liian "perusnimiä" omaan makuun. Onneks löyty tämä, mies kuitenkin niin perusssuomalainen, et ei saa kuitenkaan olla liian lälly tai "outo"... :D
 
Tulen nyt tännekin angstaamaan...
...kun siis jo aikaa sitten päätettiin nimi, niin ylläripylläri, kyseistä nimeä on nyt säröillyt korvaan milloin missäkin. En siis halua, et tarharyhmässä/koulussa joka toinen on saman niminen :P noh, ollaan sitten mietitty josko toinen nimi muuttuisikin etunimeksi ja tää alkuperäinen etunimi toiseksi. Ihan kun ois taas alkupisteessä nimen suhteen.
...meen syömään, ehkä tää ilta vielä iloksi muuttuu. Food.
 
Meidän kolme nimeä syntyi niin että ensimmäinen on kansainvälinen ja oli kyllä minulla mielessä jo vuosia aiemmin. Halusin että ensimmäinen nimi littyy luontoon niin kuin omakin nimeni. Toiseen nimeen kysyttiin apua Belgian suvun puolelta. Kolmas nimi on taas minun Suomen suvun puolelta. Kaikille tulee siis jotakin mieleistä. Toinen nimi oli kyllä niin hyvä että olisin voinut antaa sen vaikka ensimmäisenä mutta minusta on hyvä että lapsella on ihan omakin uusi nimi.
 
Olin aika huolissani, etta loytyyko sellaista etunimea, jonka molemmat hyvaksyy. Yleensa pojan nimeksi on miehen suvussa tullut isoisan nimi ja samat nimet toistuu jatkuvasti ihan kyllastymiseen saakka. Onneksi nyt on loytynyt kansainvalinen ensimmainen nimi ja keskimmaiset nimet tulevat sitten molemmilta puolilta sukua.
 
Jonkun ketjun vois nimilleki laittaa, sit ku niit rupee vauvat saamaan :) Tai sit tänne. Jos siis haluutte kertoo lapsenne nimen täällä :) Meil on nimi valmiina ja aletaan käyttää sitä heti kun poika syntyy :)
 
Meillä on tosiaan ollut melko lailla vakiintunut etunimi jo tytölle, mutta viime metreillä on mies ainakin ryhtynyt vielä pohtimaan muitakin. Mä taas en osaa enää asennoitua mihinkään muuhun nimeen... Varsinkin kun mies ehdottaa mun makuun todella yleisiä "perusnimiä", ja mä tykkään vähän harvinaisemmista nimistä, niin on jo iso työvoitto, että meillä ylipäänsä on jo yhteinen suosikki ollut pitkän aikaa. Siis ei tavallisemmissa nimissä ole mun mielestä mitään vikaa, mutta ne vaan ei herätä mussa mitään sykähdystä, että just mun lapsi olisi sen niminen, ja niistä perinteisistä oman ikäluokan nimistä tai muuten yleisistä nimistä tulee vaan heti mielikuva jostain tutusta ihmisestä...
 
Meillä on nihkeä tilanne, kun miehen vanhemmat painostaa toisen nimen suhteen, joka siis olisi Kalevi, ja joka on miehen toinen nimi - mä en pidä nimestä yhtään, vaikka oman isänikin toinen nimi oli Kalevi. Mutta ei kai vanhemmat saa hernettä vetää nokkaansa, vaikkei saakaan tahtoaan läpi, silti niin ahdistavaa, kun olettavat et myönnyttäisi siihen. Tultiin puoli tiehen vastaan, ja päätettiin toiseksi nimeksi Levi, eli aika ruotsalaisen nimen poikamme saa (: etunimen jätän vielä paljastamatta - ristiäisiä odotellessa (: pitää varmaan alkaa niitäkin suunnittelemaan...
 
Toi on kyllä varmaan tosi ärsyttävää, jos painostetaan laittamaan joku nimi! Oon aina kironnut sellasia isovanhempia tai muuta sukua, jotka luulee voivas päättää mikä jonkun toisen lapsen nimeks tulee :mad: Meil ei onneks oo mitään tommosii sukurasitteita... Jotkut tietyst saattavat tykätö laittaa suvussa kiertävän nimen, eikä siinä mitään niin kauan kun se on lapsen vanhemmille ok :) Me haluttiin jo esikoisen kohdalla antaa hänelle ihan oma nimi :) Kaikki kyl kyseli et mistä se toinen nimi (Rafael) tulee, mut sanottiin vaan et ei mistään, oli vaan kiva nimi.
 
ccix: Ei siitä minun mielestä voi suuttua jos vanhemmat eivät halua lapselleen "kiertävää" nimeä antaa. Minä olen ainakin ajatellut, niin että lapsella on kuitenkin mieheni puolelta sukunimi (olemme naimisissa) ja muita perintönimiä en halua antaa.

On niitä ehdotuksia tullut meillekin, mutta onneksi ne on pysynyt siinä ehdotus - kastissa. Inhottavaa jos joku painostaa nimen antamisessa. :(

heinukka: Meillä myös esikoisen nimi on täysin oma nimi ja niin tulee olemaan tämä 2. lapsukaise nimikin. Tiedän, että siskoni on saanut 2.nimensä äitini mummon mukaan. Muuten en tiedä lähisuvussani kiertäviä nimiä..
 
Meillä on myös nyt lyöty nimet lukkoon. Pitkään tämä nimi olikin jo mielessä mutta ei vaan uskallettu lyödä kättä päälle, että tämä se nyt on :)

On vaan hirmu hankalaa kutsua poikaa nimellä kun on niin vahva lempinimi/työnimi jäänyt raskausajalta. Kaitpa sitä vaan pitää pikkuhiljaa alkaa mutustelemaan.
 
Me saatiin nimi lyötyä lukkoon heti kun poika oli maailmassa. Pikkuinen punatukkainen poikamme on siis aivan nimensä näköinen ja nimen jo julkistimmekin!
 
Mekin julkistimme kutsumanimen heti vauvan synnyttyä, poika näytti niin nimeltään, ja emme halua pojan jäävän "vauvaksi". :)
 
Tuntuu, että on aika yleistä nykyään julkistaa kutsumanimi heti syntymän jälkeen. Mielestäni ihan kiva idea ja hyvä myös mahdollisten sisarusten kannalta, että uutta sisarusta voidaan kutsua heti nimeltä.

Meille tuli raskausaikana jostain käyttöön lempinimi päätetystä nimestä ja sitä on käytetty sitten hänestä jo viime kesästä lähtien. Tavallaan kiva, kun näin on saatu myös vanhanaikaisesti säilytettyä oikea nimi vielä salaisuutena suurimmalle osalle. Veikkaan, että meilläkin sitten mahdollisen toisen kohdalla paljastetaan kutsumanimi heti syntymän jälkeen, mutta tämän ensimmäisen nimi on ollut kiva pitää salaisuutena. :)
 
Jaan päivän parhaat naurut.:) Veljelleni poika kasteltiin viime viikonloppuna ja he ehdottomasti halusivat pitää nimen salassa, joten isoveljelle ei nimeä oltu kerrottu. He asuvat Ruotsissa ja käyttivät leikillisesti vauvasta nimeä nahkiainen, koska hän todellakin imuttaa aivan kaikkea, kuin nahkiaiset.:) No, hoitotäti oli kysynyt, mikä pikkuveljelle tuli nimeksi ja poika vastasi sujuvasti ruotsiksi, että nimeksi tuli "Nahkiainen". Tähän hoitotäti oli tuumannut, että onpa vaikea nimi.;)

Meillä nimi on jo päätetty ja jaettu. Päädyimme etunimeen, joka on italialainen kirjoitusasultaan, mutta sopii hyvin myös suomalaiseen suuhun. Nimi on hyvin harvinainen kukkanimi ja yhdistettynä todella harvinaiseen sukunimeen, lapsemme on todennäköisesti ainoa maailmassa. Toiseksi nimeksi tuli Matilda, jonka olen jo vuosia sitten pongannut ahvenanmaalaisesta, myrskyssä kuolleen merimiehen vaimon hautakivestä.
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top