Nimiäiset

K

kesänlapsi

Silmät suurina ihmettelijä
Onko kokemuksia tai suunnitelmia nimiäisistä? Olis kiva tietää minkälaisia seremonioita ihmiset ovat kehittäneet :-)
 
Itse olen ollut nimiäisissä joissa nimet arvuuteltiin vihjein. 3 vihjettä, lopuksi jos ei ekoista arvannut niin helppo. "Kaavana " oli: vanhenpien puhe. Nimen arvaus ja sitten ihan kahvittelua. Tais siinä joku lastenlaulu olla yhteyslauluna. Nimen paljastamisesta nähnyt myös "hirsipuu" version. Mutta hirsipuun sijaan piirrettii kukkaa tms.
 
No niin, nyt on nimiäiset juhlittu. Siellä ensin vauvan isä toivotti vieraat tervetulleeksi ja piti pienen puheen, sitten hän kertoi nimen ja molemmat vanhemmat kertoivat vielä, mistä nimi tulee. Tämän jälkeen vanhemmat kertoivat, minkä takia olivat päätyneet pyytämään minua ja miestäni kummeiksi ja sitten me kerroimme, mitä kummius meille merkitsee ja miten aiomme sitä toteuttaa. Tämän jälkeen oli sitten vapaata juhlimista, syömistä, kuvien ottamista ja tietenkin lahjojen avaamista. Mukavat juhlat oli. :)
 
Kiitos Tuiti :-) Kivoilta juhlilta kuulosti ja ihan perusasioita käyty läpi siis. Kertokaa toki muutkin kokemuksianne..!
 
Miä oon kovasti miettiny tätä nimiäisasiaa. Ristiäiset vaiko nimiäiset. Ei miehen kanssa kuuluta kirkkoon, meidät on vihitty siviilivihkimisellä, eikä oikeestaan mitään intressejä olla ko. laitoksen kanssa tekemisissä. Mutta. Itsellä oli ainakin pienenä melko iso osa elämää noi erilaiset seurakunnan jutut, leirit ja kerhot, vaikkei siis koskaan oltu mitään uskonnollista väkeä, todellakaan. Mut ei niitä pienenä ees tajunnu mikskään jeesusjutuiks, oli kivaa olla kavereitten kanssa:D Ja osasin muodostaa mielipiteeni näistä asioista jo hyvin nuorella iällä, päätin olla uskomatta moiseen humpuukiin. Isoimpana asiana pidän kuitenkin rippileiriä ja konfirmaatiota, joka on teinin elämässä melko iso askel, Onhan niitä vaihtoehtoja jo nykyäänkin, siinä vaiheessa varmaan vielä enemmän, kun taitaa yleistyä kokoajan toi kastamatta jättäminen. Ehkä me vaan pidetään ne nimiäiset ja that's it. Tai sit ei. Emmävaantiiä.
 
Seurakunnan kerhoihin (vauva-, perhe-, tyttö- & poikakerhoihin, päivä- & iltapäiväkerhoihin ym) saa osallistua, vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan.. itse ollut mukana muutamassa kerhossa, joissa ollut myös muiden uskontokuntien (mm. Islam) jäseniä. He jättivät sitten vain nämä kristityt jutut (kuten ruokarukous, kristilliset laulut, ym) pois ja olivat mukana kaikessa muussa kerhotoiminnassa. Tämän takia siis pelkästään ei tarvitse kirkkoon liittyä :) ja onhan noita riparin korvikkeitakin jo saatavana melkein joka kaupungissa.

Me emme myöskään miehen kanssa kuulu kirkkoon, emmekä aio lastakaan siihen liittää.. nimiäisten suunnittelu siis täälläkin edessä.. tosin tuohon on vielä itsellä paaaljon aikaa :)
 
Taidan saada paskaa niskaani, mutta mä en ymmärrä miksi pitäisi saada hyötyä seurakunnan palveluista, jos ei ole valmis maksamaan siitä. Mä kuulun kirkkoon, en ole uskonnollinen, mutta mun mielestä on vain järkeen käypää että KUN maksan kirkollisveroa, mä ja mun perhe saa käyttää myös seurakunnan tarjoamia etuja. Ihmiset tuntuu eroavan nykyään kirkosta lähinnä muoti-ilmiönä ja jonkin asteisena kannan ottona, mutta silti haluavat kaikki hyvät puolet siitä mukaansa, niinkuin KUMMIT lapsen nimiäisissä ja lasten kerhot. Anteeksi jos loukkaan jotain tällä, itseä vain ärsyttää että minä ja muut seurakuntaan kuuluvat maksetaan, että muut saavat nauttia ilmaisista palveluista. Noh, mutta tämä on vain mun mielipide, eikä tarkoitus ole mitenkään ärsyttää tai provota tällä. :)
 
No mulla ei kirkosta eroaminen oo rahasta johtunu, ei se niin kallista oo, en vaan usko siihen hömppään:) Sillä miä tät funtsin, en tiedä käytäntöjä, et jos lapsi kuuluu kirkkoon ja me ei, et miten siitä maksetaan. Oon toisaalta sitä mieltä et lapsi kastetaan, erotkoon kirkosta sit ku osaa ite päättää asioista, jos haluaa. Toisaalta kasvattaisin kyl mieluusti omien arvojeni mukaan, joihin ei jeesukset sun muut hipit kuulu. Ei oo kyllä mikään rahallinen hyöty käyny mielessäkään:D Ja jos ei kasteta kirkkoon, ni en mä sit kyl mihkään seurakunnan toimintaankaan ois sitä mukeloa työntämässä, siin ois hienoinen ristiriita:D Ja eiköhän toi kummihomma oo normikasteessaki vähä menettäny merkityksensä? Veikkaisin et 99,9% nykyisistä kummeista ottaa sen kummin tehtävän ihan muuna tehtävänä ku jonaa kristillisen kasvattajan hommana:D sitähän se kummius mun käsittääkseni on alunperin? Kummin virka on ostaa ne kalleimmat lahjat ja hoitaa pentuja sillointällöin.
 
Siis eihän lapsen tarvii kirkollisveroa maksaa niin kauan ku ei käy töissä, eikä sitä vanhempienkaan tuloista oteta, jos vanhemmat ei kuulu kirkkoon. Mä en kyllä odota, että kummit antais kalliita lahjoja eikä ne oo mun lastani joutuneet vielä kertaakaan hoitamaan. Mulle on tärkeintä, että ne ovat läsnä lapseni elämässä. Mutta totuus on se, että jos kirkko ei virallisia kummeja vaatis, niin en olisi sellaisia nimennytkään. Tiedän, että ne ihmiset on lapseni elämässä ilman sitä kummi-etuliitettäkin :) .
 
Mulle ei ole mitään hengellistä merkitystä tuolla kirkkoon kuulumisellani, ei heilauta juuri suuntaan tai toiseen. Kirkosta en silti aio erota, koska mielestäni siihen kuulumisella teen "hyvää" muille, avustan veroroposillani ev. lut. kirkkoa tekemään esimerkiksi lähetystyötä ja lähimmäisten auttamista ihan täällä koti-Suomessa.


Mutta nimiäisistä sen verran: Yhdet olivat ihan vain sellaiset juhlallisemmat kahvit, pukukoodiksi vanhemmat olivat valinneet casualin, mutta värin piti olla valkoinen. Isä piti pienen puheen jossa kertoi taustoja nimestä ja miksi olivat valinneet sen, ja lopuksi isä kertoi nimen. Näissäkin nimiäisissä nimettiin kummit :wink, mutta selvensivät että tarkoitus on olla lapsen elämässä se luotettava ja läheinen aikuinen vanhempien lisäksi. Oli kiva tapahtuma, ei mitenkään liian suunniteltu ja tunnelma oli vapaamuotoinen. Kesällähän on ihana järjestää nimiäiset esimerkiksi puutarhassa jos sattuu omaa pihaa olemaan!
 
Kiva kuulla näistä nimiäisjutuista, itse en ole koskaan moisiin bileisiin osallistunut, mutta sellaiset meidän beibeille järjestetään.
Ajatuksena, että päivällä juhlitaan kakkukahvein vauvoja ja illemmalla sitten juhlitaan äitiä ja isää. Mennään kyllä naimisiin maistraatissa tässä joskus kevään aikana, mutta jos sit vähän juhlistaa kesällä kavereiden ja lähimpien sukulaisten kanssa :)
 
Ajatuksena on järjestää ne mun lapsuuden kodissa pihalla, tai jos saadaan yksi unelmakoti mitä haettiin, niin sitten ne pidetään omalla pihalla :)
 
Tarkotus olisi kastaa, lapsi saa sitten itse päättää kuuluuko kirkkoon vai haluaako sieltä erota. Eipähän tuu samanlaista ku meillä miehen kanssa joka ei kuulu kirkkoon ja minä taas kuulun ja olisin halunnut kirkko häät, mutta en niitä saanut.
 
Kuulun kirkkoon ja aikoinaan liityinki takasin, että saan lapsen kastettua :) Mulle on tärkeää, että lapsi saa kasteen.. En oo mikkään kiihkoluterilainen, mutta mitä enemmän ikkää tullu, niin uskon asiat alkanu koskettaa. Ja miksen liittäis lastakin mukaan seurakuntaan ja voitaisiin osallistua srk:n toimintaan, kuten juurikin ne kerhot :) Saavat sitte ite täysikäisinä päättää haluavatko erota kirkosta vai ei :)
Esikoisen kastetilaisuus oli kyllä niin harrashetki kauniine virsineen, että toivottavasti tulevanki juhlapäivä olisi samanmoinen. Onhan se ihanaa jos vaikka ulkosalla keskellä kesäpäivää lapsi saa nimensä :) Nimiki on jo tiedossa tytölle, mutta ku se on kuitenki poika :D
 
Olemme kumpikin ateisteja joten lapselle pidetään sitten nimiäiset tmv. juhla. Päivä on jo päätetty, vaikka ei se tässä vaiheessa kovin mielekkäältä tuntunut. Toivotun kakun ja juhlapaikan saaminen kuitenkin edellytti päivän valitsemista jo nyt. :)

Kummi/kummit tulee, en tiedä mitä nimeä heitä vielä käytetään, mutta kummi on myös ok. Ei kuuluta kirkkoon niin en silti näe tässä mitään pahaa, sillä historiallisesti kummiuteen on kuulunut paljon muutakin kuin uskonnollinen kasvatus. Lisäksi kummius on muuttanut muotoaan ja laajentunut käsitteenä. Mainittakoon myös että kerran kristinusko on ominut paljon asiota vanhoista uskomuksista/uskonnoista niin kyllä uskonnottomillakin on on oikeus napata yksi sana käyttöönsä :P

Ohjelmaa olen hieman miettinyt, mutta mitään lopullista päätöstä en ole saanut aikaan.
 
Me oltiin jo suunniteltu, että kastetaan ipana, mut ei se näköjään onnistukkaan ku kumpikaan ei kuulu kirkkoon. No helpottipahan päätöstä, turha kenenkään sukulaisen valittaa, miä en ala kirkkoon liittymään.
 
Jonkun aikaisempaan kommenttiin liittyen täytyy sen verran kirjoittaa, että kerran ei uskota mihinkään satuihin eli ei siten tietenkään kuuluta ev.lut. kirkkoon tai muuhun uskontokuntaan niin lapsemme ei todellakaan tule käymään missään lasten kerhoissa tmv. kokoontumisissa säännöllisesti. Niissä on kuitenkin uskonnollista sisältöä eli uskomuksia opetetaan joten en ymmärrä miksi kukaan ei-uskovainen edes haluaa lapsensa oppivan moisia asioita totena, vaikka kotona toki voikin sitten lasta valistaa. Onhan siellä kerhoissa paljon kivaa missä ei uskonnollisuus näy, mutta ei mielestäni sen arvoista. Erityisesti en ymmärrä miksi se lapsi pitää kastaa jos vanhemmat eivät usko. Mielläni kuulisin perusteluja :)

Lapsemme saa kuitenkin mennä esim. isovanhempiensa kanssa joskus tutustumaan vaikka joulukirkkoon jos itse haluaa. Satunnainen tutustuminen eri uskontoihin tapahtumien kautta ei mielestäni ole mitään hyötymistä kirkollisveroja maksavien kustannuksella tai välttämättä laajempikaan osallistuminen. Osa valtion perimästä yhteisöverosta ohjataan kirkolle eli se on pois kunnilta (eli pois esim. perusopetuksesta). Valtio siis tukee kirkkoa eli siinä suhteessa ei ole pahaa jos uskonnottomat haluavat käyttää seurakunnan palveluita jos vain periaatteet muuten antaa myöden. Meille lapsen tutustuminen eri maailmankatsomuksiin on ok, mutta säännöllinen osallistuminen ei kerran niissä on uskonnollista sisältöä. Jos lapsi haluaa isompana uskoa johonkin niin siitä vain, mutta kyllä sitten täytyy miettiä että miksi emme ole pystyneet opettamaan kriittistä ajattelua. ;)

Kummi on vanhastaan merkinnyt sitä että toimii lapsen tukihenkilönä. Esimerkiksi lapsi luo ihmissuhteita lisää kummin avulla, eli kummi siis on ollut lapsen apuna elämän eri vaiheissa. Lisäksi kummi on ollut turva elämän monissa tilanteissa ja etenkin jos vanhemmat sattuvat kuolemaan. Tämä on meille se kummin merkitys.

Eipä moni kristillinen kummi lapselle mitään uskonnollista opeta tai välttämättä yhtään mitään muutakaan. Itse kuuluin aikoinani kirkkoon ja kummiksikin ryhdyin. En ikinä mitään uskonnollista lapselle opettanut, mutta kylläkin kriittistä ajattelua omilla aivoilla. :)
 
No ei mulla ainakaan mitään ihmeempiä syitä oo, itellä vaan omasta lapsuudesta hyvät muistot noilta seurakunnan järjestämiltä leireiltä yms, enkä näin jälkeenpäinkään koe, että niissä olis mitenkään tuputettu sitä asiaa. Lähinnä nyt tää kastehomma tuli siitä kun kaikki vanhukset on ton kasteen kannalla. Kyl me taidetaan nimiäiset pitää, kun ei toi kerran ees oo mahdollista. Ei tää oo mulle mikään sydämen asia. Itse osasin muodostaa omat mielipiteeni näistä asioista jo melko nuorena, huolimatta siitä, että olin paljon seurakunnan toiminnassa mukana.
 
Minutkin on kastettu, olen käynyt kerhossa ja pyhäkoulussa. Koulussa istuin uskonnontunneilla ja riparikin tuli käytyä. Ei minulle mitään traumoja jäänyt (ihan mukavia muistoja pääasiassa) ja kaikesta huolimatta opin ajattelemaan itse ja erosin kirkosta heti kun täytin 18v. :D Ei se uskonnolliseen toimintaan osallistuminen säännöllisestikään siis estä omien ajatusten muotoutumista, koska vaikutusta on valtavasti monilla muilla asioilla. Lähinnä vain pidän hieman kyseenalaisena pakkoliittämistä uskontokuntaan (kaste) ja uskomusasioiden opettamista lapselle totena.


Anoppi oli sitä mieltä ettei lapsi saa nimeä kun ei kerran kasteta (tätä ollaan miehen kanssa naureskeltu) :D Piti vähän selittää että kastetutkaan lapset eivät kasteessa saa nimeä vaan se nimen saa jokainen lapsi ihan samalla tavalla eli nimi ilmoitetaan väestötietojärjestelmään. Kasteessa lapsi liitetään kirkon jäseneksi ja samalla nimi vain ns. julkistetaan muille.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top