Nimet

Ei, eiköhän se viimeinen päätös jää sitten taas sinne likemmäs ristiäisiä :D Esikolle oli pitkät listat sekä tyttö- että poika-nimiä. Lopulta etunimi tuli kuitenkin jostain ihan listan ulkopuolelta, emme edes muista mistä, nimi vain jäi leijumaan mieleen eikä suostunut pois. Uskon että toisenkin nimelle käy vähän samallalailla. On yksi nimi joka on tässä pyörinyt, mutta kun emme oikein tiedä voiko sen antaa. Ihan siis perinteinen suomalainen nimi, mutta siitä usein väännetään vitsiä. Siinä olisi sellainen kiva piirre että on sekä minun että miehen isien äidin toinen nimi. Eli tytölle saattaisi olla nimi, ainakin yksi, olemassa. Pojan nimeä voidaan toki käyttää sieltä vanhalta listalta, ellei uusia tule mieleen, siellä kun on muutama ihana.
 
Päätetty on :) Yksi tytön nimi meillä olikin valmiina jo esikoisen odottelun ajoilta, toisen keksiminen aiheutti sitten vähän päänvaivaa... Mies sitten ihastui yhteen nimeen ja onnistui niin loukkaantuneesti sanomaan että minä olen tähän mennessä diktatoinut kaikki nimet, että annoin periksi... Eli nyt on molemmille typyille nimet valmiina! Pojille keksittiin nimet jo aiemmin, oli niiiiiin hyvät että melkein harmittaa että jäävät nyt käyttämättä :laughing002
 
Tuossa on aina se että entä kun lapsi ei yhtään "näytä" nimeltään :D no senhän voi aina vaihtaa ainakin ristiäisiin/virallistamiseen asti. Mulle yksi kaveri sanoi että he olivat sairaalaa varten antaneet molempien toiset nimet, näin mekin sitten tehtiin esikoisen kohdalla. Minun toinen nimeni ei tosin ole lapsen nimessä, ja tuskin tulee olemaan kuoppuksellakaan :D Tosin täytyy ehkä tytön nimeksi keksiä jokin toinen. Hauskaa muuten kun me emme ole naimisissa, niin lapsemme syntyvät minun nimelleni ja kastetaan sitten isänsä nimelle. Jos joskus menemme naimisiin niin otan mielelläni mieheni nimen, se kun on kovin harvinainen oman tusinanimeni rinnalla ;)
 
Minusta tuntuu että kun jo näin aikaisin ajattelee vauvaa/vauvoja valitulla nimellä, niin se sitten automaattisesti näyttää siltä myös syntyessään :) Ainakin esikoisen kanssa kävi niin, että ei mikään muu nimi olisi tullut enää edes kyseeseen kuin se mikä oli jo vuosia (!) aiemmin päätetty :).

Me olemme naimisissa, mutta minä pidin oman sukunimeni, joten meillä sama tilanne että lasten sukunimi täytyy virallistaa sitten maistraatin kautta, miehen nimen kun saavat.
 
meillä ei oo viel mitää nimee. mutta on täs aikaa.miettiä onneks vielä.. ja kai se nimi tulee vaa sit jostain :)
 
Jotain pientä nimiehdotusta on mielessä, mutta jännityksellä odotetaan elokuuta ja sitä, minkänimiseltä vauva näyttää :)
 
Meillä on tytön nimi päätetty pari vuotta sitten - odotus on ollut kova. Pojan nimi syntyi pitkän väännön tuloksena tammikuussa. Kummallakaan ei ollut mitään kantaa, oli vain vaikea keksiä sitä oikeaa.

Lapsi saa isänsä nimen. Minulla on naimisiinmenon jälkeen yhdysnimi, koska halusin ehdottomasti pitää myös sukunimen edellisestä liitosta, onhan se esikoiseni nimi. Sitä paitsi meitä on alle viisi maailmassa, kun taas nykyisellä puolisolla on varsin tavallisen kuuloinen nimi. Yhdistelmä onkin sitten uniikki.
 
Harkittuna on molempien sukupuolien nimet, vaikka aavistus rakenneultran jäljiltä sukupuolesta jo onkin. Esikoisen kohdalla kävin koko nimipäiväkalenterin nimet läpi miehelle lukien ja sieltä löytyi varmaan 5 nimeä, jotka kelpuutti. Kaikkiin nimiin oli joku tuttu, jonka takia ei käynyt tai sitten joku mielleyhtymä. No niin oli kyllä esikoisen aikaiseen pojan nimeenkin ja nyt olevaan pojan nimeen.. aargh. Esikoinen (tyttö) sai sitten vähän harvinaisemman nimen, joka löytyy ortodoksisesta nimipäiväkalenterista.
 
Meillä on tytölle nimi jo valmiiksi mietittynä. Vaihtoehtoja oli muutamia, mutta yksi on alkanut tuntua mieleisimmältä. Yksi valintaperuste oli se että rimmaisi jollain tavalla esikoisen nimen kanssa. Myös esikoisesta päätimme nimen jo etukäteen ja kyllä nimi ihan syntymästä saakka tuntui sopivan kantajalleen :)

Jos nyt kuitenkin pojan sattuisimme saamaan, jotain nimivaihtoehtoja on mietittynä...harmi vain että ykkösvaihtoehto sattui menemään jo lähipiiriin!

Meillä on ollut sellainen "työnjako" nimivalinnoissa, että minä olen saanut päättää etunimen ja mies toisen nimen. Tottakai tietysti toisenkin mielipidettä on kuunneltu.
 
Me päätimme tytön nimen jo kesällä 2011 ajellessamme kesäisellä lomamatkalle Porista kohti Vaasaa. :rolleyes: Tämä esikoinen oli silloin vasta etäisen haaveilun asteella, sillä yrittämisenkin aloitimme vasta alkusyksystä 2012, mutta tämä yhteinen nimihaaveilu jo itsessään taitaa kertoa sen, miten suuresti haaveiltu ja unelmoitu tämä vauva on. Kaikki kolme nimeä löytyvät suvuistamme, etunimi on minun mummini äidin nimi, ja toinen nimi on mummoni nimi. Erityisen onnellinen olen saamastamme tyttölupauksesta siinä mielessä, että pääsen antamaan tytöllemme vielä elossa olevan mummoni nimen toiseksi nimeksi, sillä hän on todellinen sukumme matriarkka ja aivan ihailtavan mahtava persoona.

Olin vielä rakenneultraan mennessä ihan varma, että pari viikkoa ennen ultraa lukkoon lyömämme pojan nimi olisi se, jolle tulee käyttöä, sillä miehen suvun "todennäköisyydet" tuntien poika tuntui todennäköisemmältä. :happy8 Toinen ja kolmas nimi olivat jo jokseenkin selvillä, kun mies laittoi minulle kesken erään luennon viestin "Mitä mieltä olisit tästä nimestä?" Hauskinta on vielä se, että mies lopulta ehdotti minun vaarini ihanaa, perinteistä nimeä, jonka olin mielestäni nostanut aiemminkin esiin. Toivottavasti pojan nimelle tulee sitten pikkusisaruksen kohdalla käyttöä. :happy090
 
Kaleidoskooppi: Sama täällä, tytön nimi putkahti mieleeni kesäkuun ekana viikonloppuna palatessani siskontytön ristiäisistä ja sinetöitiin Lapin-vaelluksella elokuussa 2011. Ja samaten haluaisin antaa elossa olevan yhdeksänkymppisen mummini nimen toiseksi nimeksi. Harmi, jos jää käyttämättä.

Toisaalta pojan nimi taas liittyy tarinaan, missä vauva sai alkunsa, joten ei sekään huono ole:)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top