Nimet joilla on kaksoismerkitys

[Vargynja]

Pidätkö sinä nimistä joilla on kaksoismerkitys? Voisitko antaa sellaisen lapsellesi tai oletko antanutkin? Täällä myös artikkeli aiheesta.

Itselleni tärkeintä nimessä on se miltä se kuulostaa ja tuntuu suussa. Lasteni nimillä ei ole kaksoismerkitystä, mutta voisin antaa sellaisenkin nimen. Tytölle pyörittelinkin sellaisia nimiä kuin Lumi ja Lilja, mutta jäi käyttämättä, kun lapset on poikia. Kuopuksen työnimeä (Unikko) harkittiin toiseksi tai kolmanneksi nimeksi, mutta se tuntui vähän väkisin tungetulta.

 

[Pilkki24]

Riippuu merkityksestä ja nimestä. Nimellä ei tarvitse olla sen kummempaa merkitystä, mutta ei se haittaakaan. Noiden kaksoismerkitysnimien taivuttaminen vaan on toisinaan rasittavaa, kun pitää aina kysyä erikseen miten kohde haluaa sen taivutettavan.

 

[Vargynja]

Tätä taivuttamisasiaa en ollut tullutkaan ajatelleeksi. Hyvä siis, ettei meille syntynyt pientä Lumia/Lunta.

 

[Pilkki24]

Tätä taivuttamisasiaa en ollut tullutkaan ajatelleeksi. Hyvä siis, ettei meille syntynyt pientä Lumia/Lunta.

Mie olen puolestani varmaan liiankin käytännöllinen näissä nimiasioissa.

 

[Elsae]

Mää kyllä tykkään nimistä, joilla on yleissanavastike. Niitä, joita tulevalle muksulle ollaan mietitty niin ei löydy tuosta aloitusviestin listauksesta. Lienevät vähän harvinaisempia vissiin.

Se on totta, että jokainen päättää itse miten nimi taivutetaan, mutta mun mielestä nää Lumi, Lumin, Lumille jne on jo niin yleistyneet, että ihme on, jos joku haluaa taivuttaa ne yleissanana.

 

[Pilkki24]

Mää kyllä tykkään nimistä, joilla on yleissanavastike. Niitä, joita tulevalle muksulle ollaan mietitty niin ei löydy tuosta aloitusviestin listauksesta. Lienevät vähän harvinaisempia vissiin.

Se on totta, että jokainen päättää itse miten nimi taivutetaan, mutta mun mielestä nää Lumi, Lumin, Lumille jne on jo niin yleistyneet, että ihme on, jos joku haluaa taivuttaa ne yleissanana.

Aina siellä on ne, jotka haluavat sen merkityksen mukaan siihen nimeen. Eli eivät pidä sitä vain nimenä vaan haluavat korostaa sitä yleissanan merkitystä siinä nimessä. Ja niin kauan sen joutuu kysymään. Satulle vai Sadulle. Nimi on ollut yleinen koko miun lapsuuden ja sekoilen edelleen puolitutuissa, että miten haluavat sen taivutettavan.

Itseäkin rassaa selittää omaa nimeä, vaikka siinä on kaksi ihan perusnimeä yhdessä. Se kirjoitetaan silti noin 90% kerroista väärin, vaikka selittäisin sen. Viimeksikin se kirjoitettiin väärin, vaikka näytin ajokorttiani välttääkseni sen.

Ehkä kaikkia sellainen ei niin häiritse, mutta nimen käytännöllisyys oli yksi tärkein tekijä oman lapsen nimivalinnassa niin taivutuksien kuin kirjoitusasunkin suhteen. Toki halusin omaan korvaan kivan kuuloisen nimen ja onnekseni tykkään aika tavallisista nimistä.

Tämän ei tarvitsekaan olla kaikille tärkeää, mutta minä olen vanhempieni epäkäytännöllisestä nimivalinnasta "traumatisoitunut" ja kiinnitän tällaisiin varmaan sen takia enemmän huomiota. Enkä sano, etteikö minustakin joku epäkäytännöllinen nimi voisi olla nätti, mutta oma kokemus puoltaa nimen käytännöllisyyttä. Sentään niin käytännöllinen en ole, että olisin vielä kaiken lisäksi antanut mahdollisimman monessa paikassa toimivan kansainvälisen nimen.

 

[Elsae]

No niin, katsantoerojahan noi on mikä on käytännöllistä ja mikä ei. Mulla on itsellä sellainen sukunimi minkä joudun tavaamaan aspoille. Ei kaikki oo niitä Virtasia ja Korhosia alunperinkään. Toisaalta "erilaisen" sukunimen vuoksi mullekin on tavallaan tärkeää, että nimi on helppo lausua ylipäätään. Plus noissa kaksoismerkitysnimissä on myös sitä Hilkka- ja Otto-osastoa, joissa todella saa käyttää mielikuvitusta, jos meinaa ne jotenkin erikoisesti taivuttaa. Vaikka siihenkin toki jokaisella on oikeus, jos niin mielii.

Enemmän näen nämä Kia/Cia, Sesilia/Cecilia, Krista/Christa hankalina, mutta toisaalta se nyt vaan on nykyaikaa, että halutaan erottua massasta semiuniikeilla kikkailuilla ja sit tietysti se, että ihmiset on eri taustoista kotoisin niin enihuu "joutuu" kysymään, että hei miten sun nimi lausutaan/kirjoitetaan/taivutetaan.

Onko se sitten sitä, että itselle tuntuu enemmän hankalalta se, että voi voi, kun kaikki ei oo niitä Perttejä ja Pirkkoja ja tunnen nyt oloni epämiellyttäväksi kysyessäni, että mikä olikaan nimi vai että haluaa lasta suojella tai jotain mahdollisimman yksiselitteisellä nimellä. En kyllä tiedä.

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Tykkäisin kovasti kaksoismerkityksellisestä nimestä tai niiden muunnelmista (että nimi tuo jonkin mielikuvan ainakin jollakin kielellä). Taivutukset tuskin aiheuttavat ongelmia jos ei päädytä asumaan suomalaisella kielialueella - enemmän rajoittaa se että nimi pitäisi olla kohtalaisen helppo ja nopea tavata, ja sen pitäisi sopia helposti sekä suomalaisten että muunmaalaisten sukulaisten suuhun.

 

[Pilkki24]

No niin, katsantoerojahan noi on mikä on käytännöllistä ja mikä ei. Mulla on itsellä sellainen sukunimi minkä joudun tavaamaan aspoille. Ei kaikki oo niitä Virtasia ja Korhosia alunperinkään. Toisaalta "erilaisen" sukunimen vuoksi mullekin on tavallaan tärkeää, että nimi on helppo lausua ylipäätään. Plus noissa kaksoismerkitysnimissä on myös sitä Hilkka- ja Otto-osastoa, joissa todella saa käyttää mielikuvitusta, jos meinaa ne jotenkin erikoisesti taivuttaa. Vaikka siihenkin toki jokaisella on oikeus, jos niin mielii.

Enemmän näen nämä Kia/Cia, Sesilia/Cecilia, Krista/Christa hankalina, mutta toisaalta se nyt vaan on nykyaikaa, että halutaan erottua massasta semiuniikeilla kikkailuilla ja sit tietysti se, että ihmiset on eri taustoista kotoisin niin enihuu "joutuu" kysymään, että hei miten sun nimi lausutaan/kirjoitetaan/taivutetaan.

Onko se sitten sitä, että itselle tuntuu enemmän hankalalta se, että voi voi, kun kaikki ei oo niitä Perttejä ja Pirkkoja ja tunnen nyt oloni epämiellyttäväksi kysyessäni, että mikä olikaan nimi vai että haluaa lasta suojella tai jotain mahdollisimman yksiselitteisellä nimellä. En kyllä tiedä.

Huoh. Eli on ahdasmielinen, jos ei vaan halua itse siirtää eteenpäin asiaa, jonka on kokenut ongelmaksi?

Henkilökohtaisesti miulla on ollut myös se hankala sukunimi sen etunimen lisäksi ja kyllä se ärsytti tavata sitä jatkuvasti.

Kyllä ainakin esimerkiksi miun tuntemissa monikielisissä perheissä mietitään miten nimi toimii eri kieliympäristöissä... onko se helppo lausua ja kirjoittaa ym. Mm miulle läheinen ihminen varmisteli ennen lapsensa nimeämistä, ettei nimi tarkoita suomessa mitään negatiivista.

Yhtä lailla se, että nimeä taivutetaan kahdella eri tavalla, voi olla epäkäytännöllistä. Se voi ärsyttää korjata sitä väärää taivutusta, tai ärsyttää, vaikka ei korjaisikaan tai voi olla, ettei se kiinnosta nimen kantajaa tippaakaan.

Minusta on ihan ok painottaa eri asioita omien kokemuksiensa tai arvomaailmansa perusteella.
Minä tykkään kulkea lenkkareissa, mutta joku toinen voi haluta kulkea korkkareissa. Miulle on silloin tärkeämpää käytännöllisyys ja sille toiselle ulkonäkö. Yhtä lailla jotakuta ei nimiasiassa kiinnosta se käytännöllisyys välttämättä ollenkaan. Molemmat on minusta ihan ok. Kukin tyylillään.

 

[Elsae]

Huoh. Eli on ahdasmielinen, jos ei vaan halua itse siirtää eteenpäin asiaa, jonka on kokenut ongelmaksi?

Siis miten se ahdasmielisyys tähän liittyy? En ihan nyt ymmärrä.

Sitä vaan tässä ihmettelen, että juuri nämä nimet, joilla on yleiskielinen vastine niin automaattisesti olisivat jotenkin "hankalia" etenkin, kun siellä on paljonkin hyvin vakiintunutta nimistöä. Ei se tee kaikista hankalia, että yhtä kokonaista nimiryhmää ei taivuteta samalla lailla. Siis ihan kaikista nimistä saa jokainen päättää itse miten se taivutetaan. Ja jos miettii minkä nimen omalle lapselleen antaa niin esim kielitoimisto antaa ohjeita ihan kaikenlaisten nimien taivutukseen ml uudisnimet, jos haluaa taivuttaa niitä suomalaisittain.

 

[Elsae]

Tykkäisin kovasti kaksoismerkityksellisestä nimestä tai niiden muunnelmista (että nimi tuo jonkin mielikuvan ainakin jollakin kielellä). Taivutukset tuskin aiheuttavat ongelmia jos ei päädytä asumaan suomalaisella kielialueella - enemmän rajoittaa se että nimi pitäisi olla kohtalaisen helppo ja nopea tavata, ja sen pitäisi sopia helposti sekä suomalaisten että muunmaalaisten sukulaisten suuhun.

Semi ot, mutta miehellä on sellainen nimi mikä on germaanista alkuperää ja yleinen myös englanninkielisessä maailmassa. Tietysti sillä on enkuksi vakiintunut tapa lausua ja sen verran erilainen kuin suomeksi, että en vaan meinaa mitenkään tunnistaa sitä, kun natiivit puhuu mulle siitä. Saa aina hetken kelata, että ai niin kenestä nyt olikaan kyse. Vähän niinkuin joku Henri. Suomeksi ja englanniksi melkein sama, mutta ranskalaisittain ahn-ree.

 

[Pilkki24]

Siis miten se ahdasmielisyys tähän liittyy? En ihan nyt ymmärrä.

Sitä vaan tässä ihmettelen, että juuri nämä nimet, joilla on yleiskielinen vastine niin automaattisesti olisivat jotenkin "hankalia" etenkin, kun siellä on paljonkin hyvin vakiintunutta nimistöä. Ei se tee kaikista hankalia, että yhtä kokonaista nimiryhmää ei taivuteta samalla lailla. Siis ihan kaikista nimistä saa jokainen päättää itse miten se taivutetaan. Ja jos miettii minkä nimen omalle lapselleen antaa niin esim kielitoimisto antaa ohjeita ihan kaikenlaisten nimien taivutukseen ml uudisnimet, jos haluaa taivuttaa niitä suomalaisittain.

Aika provosoivasti vaan kirjoitit asiasta. Jos minä itse sanon, että koen käytännöllisemmäksi antaa nimen, joka taivutetaan vain yhdellä tavalla niin sinä aloit vetämään tähän mukaan jonkun ahdasmielisyyden, että tuntisin mahdollisesti epämukavuutta siitä, että jollain on erilainen nimi. Mielestäni aika selvästi sanoin, että kyse on epäkäytännöllisyydestä eikä epämukavuudesta. Ja sanoin myös, että muut saavat tehdä mitä lystäävät. Voi olla, että ymmärsin sinut väärin, mutta yritin korjata käsityksen mikäli en saanut omaa mielipidettäni ymmärrettävässä muodossa ulos.

Enkä minä kaikista kaksoismerkitysnimistä edes puhunut. Sanoin vaan, että siellä on joukossa paljon näitä ja itse en mielelläni haluaisi lapselleni sellaista antaa. En nimeäisi lastani myöskään Niinaksi, koska aina joku joutuisi kysymään, että yhdellä vai kahdella iillä. Siinä missä jollekulle muulle on tärkeää antaa vaikka superuniikki nimi, niin miulle on tärkeää käytännöllisyys. Ja minulla on oma kokemukseni siitä mikä on käytännöllistä ja toimin tietysti sen mukaan.

Yleisesti ottaen tuolla artikkelin listassa on paljon etenkin poikien nimiä mistä pidän. Se kaksoismerkitys ei ole poissulkeva asia itsessään.
Ja Ukkoa voisin mahdollisesta taivutuskatastrofista huolimatta jopa jollekin harkita, jos saisin vaikka kolmospojat yllättäen, kun minusta se olisi suloinen nimi. Mies ei kyllä ikinä suostuisi siihen.

Mielipideasioitahan nämä ovat.

 

[Elsae]

No mää en nyt ihan hiffaa missä kohti oon puhunut ahdasmielisyydestä, mutta enihuu. Saattaahan sen noinkin ymmärtää.

 

[Suski75]

Nimien taivutuksista liikkuu erilaisia harhakäsityksiä, esim. että
- nimenkantajalta pitäisi kysellä taivutustoiveita -- ei tarvitse, saa jos haluaa, pakkoa ei ole, kaikki muodot ovat oikein
- nimiä ei taivutettaisi kuin yleissanoja -- kyllä taivutetaan, esim. juuri tuo Lumi on nimi, jolla on kaksi oikeaa taivutusmuotoa, yleiskielen mukainen (Lumen) ja se poikkeava (Lumin). Molemmat siis ovat oikein ja kumpaakin saa käyttää vapaasti.

Äidinkielen osaaminen on heikentynyt, näissä harhakäsityksissä on kyse juuri siitä.

Nimet saa aina taivutella minkä tahansa taivutuslistamuodon mukaan, se on aina oikein eikä ole pakko kysellä nimen omistajalta taivutustoiveita. Kielitoimiston linjaus on, että kysely on toki kohteliasta, mutta sitä ei voi vaatia. Taivutuslistan ulkopuoliset muodot ovat aina väärin, riippumatta siitä haluaisiko nimenkantaja nimeänsä taivutettavan niin.

Lista löytyy tästä: https://kaino.kotus.fi/etunimientaivutus/

Jos kokee ongelmalliseksi sen että muut taivuttavat nimen eri tavalla kuin toivoisi, ei kannata valita nimeä, jossa on useampi taivutusmahdollisuus. Tämä oli yksi kriteeri ainakin minulla, taivutus pitää olla ongelmaton eikä vaadi kyselemisiä tai muistamisia tai arpomisia keltään.