Nimestä on vaikea päästä yksimielisyyteen...

Esikko92

Vauhtiin päässyt keskustelija
Muita joiden on ollut vaikeaa päästä puolison kanssa nimestä yksimielisyyteen? 🫢 Onko jotain mikä olisi auttanut asiassa? Palleroinen on kohta 1,5kk eikä vaan onnistu. Mun ehdotukset ei kelpaa puolisolle ja toisinpäin. Kutsutaan vaan Palleroiseksi.
 
Eikö löydy yhtään nimiä, joista molemmat pitäisi? Me ollaan miehen kanssa käyty läpi varmaan yhdessä ja erikseen tuhansia nimiä eri nimilistoista ja paljon on ollut erimielisyyttä, mutta paljon on löytynyt myös nimiä, joista molemmat tykkää.
 
Meillä kutsuttiin pitkään sammakkovauvaksi 🙈 perätilan takia jalat oli koukussa aina.

Meni meillä miettimiseen joku 1,5 kk.
 
Muita joiden on ollut vaikeaa päästä puolison kanssa nimestä yksimielisyyteen? 🫢 Onko jotain mikä olisi auttanut asiassa? Palleroinen on kohta 1,5kk eikä vaan onnistu. Mun ehdotukset ei kelpaa puolisolle ja toisinpäin. Kutsutaan vaan Palleroiseksi.
Etunimetkö etsityttää?
Pistäkää tänne molemmilta 5 ehdotusta, joista me tiputetaan kaksi pois. Jos molemmat tippuneet on samalta niin saa laittaa yhden uuden. Sit max 9 tiputetaan taas 2..., 8-2. Kun jäljellä on enää kolme niin yhdistää ne jotenkin esim se jolla on yksinimi saa päättää järjestyksen ja vaihtaa minkä tahansa kolmesta kokonaan pois.
Annat meille vastausaika vaikka 36h per kierros.
Mun kummitytön nimeksi saatiin kummeina ja kavereina esittää sopivia, yksi kriteeri oli löytää nimi, jota ei voi ääntää ulkomailla "hassusti".
 
Muokattu viimeksi:
Meillä kävi nuoremman nimen kanssa niin, että lopulta annoin periksi ja lapsella on nimi joka ei vieläkään minua miellytä eikä tunnu jotenkaan lapsen näköiseltä. Harmittaa edelleen satunnaisesti, lapsi on 2,5v. Käytän lempinimeä, joka sekin tosin on vähän ehkä omaan suuhun sopimaton, mutta jotenkin silti parempi. Kannattaa siis yrittää löytää tosissaan joku molempia miellyttävä nimi! Meillä nimilistatkaan ei toimineet kun aina toiselta tuli vaan hyi. Sitten annoin periksi kun mies ei yksinkertaisesti hyväksynyt yhtään ehdotustani.
 
Me päästiin aika nopeasti lyhkäselle etunimilistalle, mutta kummallakin eri suosikki TOP3 listalla. Toisesta nimestä ollu enenmän kädenvääntöä. Sovittiin että vasta lapsen synnyttyä tehdään lopullinen valinta.
 
Esikoisen nimi tuli tosi helpolla jo raskausaikana, tämän toisen kanssa saatiin vääntää. Ensimmäinen vaihtoehto ei tuntunut oikealta, ja nyt vaikka nimi on tiedossa ja päätettynä, hän on edelleen vauveli ja nimellä on vaikea kutsua. Mutta, kaikki muut vaihtoehdot menivät pahasti ristiin eikä toinen hyväksynyt sitä, mitä toinen ehdotti. :Grimacing Face:
 
Esikoisen nimi tuli tosi helpolla jo raskausaikana, tämän toisen kanssa saatiin vääntää. Ensimmäinen vaihtoehto ei tuntunut oikealta, ja nyt vaikka nimi on tiedossa ja päätettynä, hän on edelleen vauveli ja nimellä on vaikea kutsua. Mutta, kaikki muut vaihtoehdot menivät pahasti ristiin eikä toinen hyväksynyt sitä, mitä toinen ehdotti. :Grimacing Face:
Jos vau-veli on poika niin siitähän pääsette liikkeelle! Toki sisko/ veli ovat ehkä tylsimmät nimet mitä tiedän.
 
Aika usein taitaa käydä niin, että toinen vain joutuu myöntymään. Moni päättää jo nuorena, minkä nimen haluaa antaa lapselle ja siitä nuoruuden päätöksestä pidetään kiinni. Naiset ehkä kunnostautuvat tässä parhaiten. Toki miehillä on voinut lapsena olla joku ihailun kohde, ja tämä nimi pyörii sitten nimivaihtoehtolistassa. Kuinka sitten valitaan se "vähiten huono" vaihtoehto, tai toiseksi paras, joka miellyttää molempia. Itselleni oli pojan nimi hirveän vaikea keksiä ja löytää sopiva. Tyttöjen nimiä olisi ollut pitkä lista. Mies sen sitten lopulta päätti ja ihan on nimensä näköinen lapsi.
 
Kuulin tänään hauskan tositarinan jouluun liittyen. Vanhemmilla oli ollut vaikeaa löytää SE nimi, joka... Kummankaan ehdotukset eivät kelvanneet toiselle... Lapsen äiti oli viikkoa ennen ristiäisiä myöntynyt, että :
"hyvä on sano sinä nimi ja minä sanon mitä jouluna ja uutena vuotena meillä sitten tehdään!" Ristiäiset olivat olleet huhtikuussa, ja vieläkin, nyt jo yläkouluikäisen Hannunpoika Matiaksen, isää tuo suostumuksensa aina vuodenvaihteen aikoihin harmittaa. 😚
 
Muokattu viimeksi:
Me kirjoitettiin nimipaperit just ennen lähtöä ristiäisiin. Nimen kirjoitusasua mietittiin. Aika pitkään molempien toisia nimiä mietittiin, etunimet oli helpot onneksi. Meillä on mennyt hyvin yksiin nimimieltymykset onneksi. Nimilistojen teko tosiaan hyväksi havaittu meilläkin. :smiling-eyes:
 
Kuulin tänään hauskan tositarinan jouluun liittyen. Vanhemmilla oli ollut vaikeaa löytää SE nimi, joka... Kummankaan ehdotukset eivät kelvanneet toiselle... Lapsen äiti oli viikkoa ennen ristiäisiä myöntynyt, että :
"hyvä on sano sinä nimi ja minä sanon mitä jouluna ja uutena vuotena meillä sitten tehdään!" Ristiäiset olivat olleet huhtikuussa, ja vieläkin, nyt jo yläkouluikäisen Hannunpoika Matiaksen, isää tuo suostumuksensa aina vuodenvaihteen aikoihin harmittaa. 😚
En varmaan ole ainoa, joka ei saanut tästä ihan kiinni... Kumpi siis päätti nimen ja mitä jouluna ja uutena vuotena tehtiin?
 
En varmaan ole ainoa, joka ei saanut tästä ihan kiinni... Kumpi siis päätti nimen ja mitä jouluna ja uutena vuotena tehtiin?
Kiitos kysymyksestä.
Isä päätti pojan nimen ja äiti on päättänyt joulut+uudet vuodet siitä lähtien, sen noin 14v ajan. (Ovat olleet naimisissa 21v)

No, se isä Hannu on semmoinen joka paikkaan sinkoileva touho, 50 päällekkäisen projektin mies, että ehkäpä tekee heille kaikille hyvääkin, kun isä joutuu hidastamaan tahtia ja viettämään aikaa perheeseensä (itseensä) panostaen. Viime vuonna olivat 2 vk Madeiralla... Poikaa kutsutaan Matiakseksi, josta nimestä itsekin tykkää.
 
Meillä miehellä oli pojalle etunimi varattuna valmiiksi. Koko lähipiiri tiesi että se nimi on varattu, joten pojan syntymän jälkeen käytettiin heti nimeä kaikkien kuullen. En tiedä onko ihan lapsesta asti sen päättänyt, mutta nuorena miehenä viimeistään. Toinen nimi pohdittiin yhdessä, ja se taisi olla minun ensin ääneen heittämä. Kolmas nimi kulkee kummankin suvussa ja oli etenkin mulle tärkeää saada oman isoisän toinen nimi mukaan kun en häntä ole tavannut (kuollut jo aikaa ennen syntymääni).

Löytyykö teiltä toiseksi ja/tai kolmanneksi nimeksi jotakin mistä pääsette sopuun? Jos sille keksisi sopivan sointuvan ykkösnimen pariksi sen jälkeen 😊
 
Nykyään lapsille saa antaa 4 etunimeä.

Kumpikin valitsee 2 nimeä, ja ensimmäinen etunimi arvotaan näistä. Se, jonka nimiin ei arpa osunut, päättää niiden 3 muun nimen järjestyksen. (Etukäteen voi listata eksien nimet ja kiusaajien nimet, joita ei voi kumpikaan valita).

Lapsihan voi vaihtaa nimensä heti kun täyttää 18, joten ei nimistä pitkäaikaisia tule.
 
Onpa tullut paljon ajatuksia! Kiitos kaikille! 🤩 Nimilistoista kehitettiin ajatus: listataan kumpikin omasta mielestä kivoimmat sukupuolineutraalit nimet. Katsotaan niitä toisessa ketjussa julki tulleesta listasta. Jos listoilta löytyy jokin sama nimi, se valikoituu. Jos ei, kumpikin valitsee toisen listalta muutaman suosikin ja koitetaan päästä niistä yksimielisyyteen. Puolisoni haluaa nimen olevan sukupuolineutraali. Hän on itse muunsukupuolinen ja inhoaa hänelle annettua maskuliinista nimeä. Vaikka nimen voi vaihtaa, sen kanssa saa elää sitä ennen monta vuotta.
 
Puolisoni haluaa nimen olevan sukupuolineutraali. Hän on itse muunsukupuolinen ja inhoaa hänelle annettua maskuliinista nimeä. Vaikka nimen voi vaihtaa, sen kanssa saa elää sitä ennen monta vuotta.
Ei ole pakko elää nimen kanssa elleivät vanhemmat siihen pakota. Jos vanhemmat täyttävät nimenmuutosilmoituksen, voi nimen vaihtaa lapsenakin ihan minkä ikäisenä tahansa. Oma poikani ilmoitti 6-vuotiaana, että hän haluaa nimekseen Aleksanteri, eikä sitä lyhyttä ja helppoa kansainvölistö nimeä, joka hänellä nyt on. Ei lapsen toiveita voi ennustaa ja nimenmuutos voi tulla nopeammin kuin vanhempana osaa arvatakaan. 😂
 
Joskus vauvan työnimestäkin voi jäädä ihan se pysyvä nimi. :) Näin kävi lähipiirissäni. Työnimi oli Pikku-Pietari, syntymän jälkeen vanhemmat ei enää osanneetkaan kutsua lasta millään muulla nimellä, joten näin lapsen nimeksi tuli ihan oikeasti Pietari. :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes:
 
Joskus vauvan työnimestäkin voi jäädä ihan se pysyvä nimi. :) Näin kävi lähipiirissäni. Työnimi oli Pikku-Pietari, syntymän jälkeen vanhemmat ei enää osanneetkaan kutsua lasta millään muulla nimellä, joten näin lapsen nimeksi tuli ihan oikeasti Pietari. :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes:
Hmmm Menisiköhän Ohhoh läpi? Toki en taida sitä viralliseksi nimeksi uskaltaa laittaa, luo liikaa tilaa koulukiusaamiselle.
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top