Neuvominen ok vai ei?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Onko sinusta ok antaa vanhemmille neuvoja lasten suhteen vai ei?

Minusta puun takaa tulevat neuvot ei ole kivoja. Jos kysyy vinkkejä niin silloin niitä mielestäni luonnollisesti voi antaa. Tai jos kertoo jostain ongelmasta voi koittaa asiassa auttaa, joskin jonkinlaista hienovaraisuutta asiassa kannattaa noudattaa. Joskus on parempi olla vain kuuntelevana korvana. Mutta jos vanhempi ei tuo ongelmaa esille ei ulkopuolisen kuulu sellaista osoittaa ja lähteä neuvomaan. Esim jos näkee lapsella epäergonomiset kengät, ei ole tarpeen kertoa millaiset olisi paremmat. Sellaisen voi herkästi ottaa arvosteluna ja eihän arvostelu ole kivaa. Eikä muutenkaan ulkopuolinen tiedä koko tilannetta.

Tarkoitan nyt ystävien, sukulaisten, vastaantulijoiden tai vaikka somessa viestiä lähettävien neuvoja. Ammattilaisten kuuluukin sanoa, jos huomaavat jotain missä heidän on ammattinsa puolesta hyvä neuvoa.
 
Tämä on hyvin hankala asia. Esim mun lähipiirissä ei ole ollut vauvoja/lapsia, omat sisarukset hyvin samanikäisiä kanssani jne joten esikoista odottaessa, sekä sitten tuoreena äitinä tunsin olevani ihan hukassa, kun tietona oli just se mitä oli sattunut netissä tulemaan eteen. Meillä tuoreet isovanhemmat päättivät olla kohteliaina puuttumatta asioihin, hoitakoon vanhemmat lapsensa haluamallaan tavalla. Välillä muistan ihan ajatelleeni, että neuvois nyt joku jotain, ettei itsen tarvittis yrittää pähkäillä ratkaisua joka asiaan. 🤯🥴 Kohteliaasti annetut neuvot voi sitten joko testata tai hylätä heti oman makunsa mukaan.

Edelleen muistelen ihan kiitollisena, kun olin paahteisena päivänä yhdessä tapahtumassa ehkä kk ikäisen vauvan kanssa, ja eräs ventovieras vinkkasi laittamaan kostutetun (valkoisen) harson rattaiden mustan kuomun päälle. 😍 Itse en olisi hoksannut, murehdin vain hiessä kylpevää vauvaa.

Päteminen, arvostelu ja joka väliin omien ideoiden tuputtaminen puolestaan ei ole hyvä.
 
:Glowing Star: Vaikeneminen kultaa, puhuminen hopeaa.:Glowing Star:

Voi kun tuon jaksaisin muistaa ja kohteliaasti lyhyesti vain kiittää tulevista "hassuista/tietämättömistä/tarpeettomista/epäasiallisista yms-yms " -neuvoista, joita toivottavasti ensi vuonna minäkin asian tiimoilta kuulla saan.
Hyvä kuuntelija pärjää yleensä paremmin! :Eyes: , jos ei vaan mee hermo! :folded:
 
MM sanoi:
Tämä on hyvin hankala asia. Esim mun lähipiirissä ei ole ollut vauvoja/lapsia, omat sisarukset hyvin samanikäisiä kanssani jne joten esikoista odottaessa, sekä sitten tuoreena äitinä tunsin olevani ihan hukassa, kun tietona oli just se mitä oli sattunut netissä tulemaan eteen. Meillä tuoreet isovanhemmat päättivät olla kohteliaina puuttumatta asioihin, hoitakoon vanhemmat lapsensa haluamallaan tavalla. Välillä muistan ihan ajatelleeni, että neuvois nyt joku jotain, ettei itsen tarvittis yrittää pähkäillä ratkaisua joka asiaan. 🤯🥴 Kohteliaasti annetut neuvot voi sitten joko testata tai hylätä heti oman makunsa mukaan.

Edelleen muistelen ihan kiitollisena, kun olin paahteisena päivänä yhdessä tapahtumassa ehkä kk ikäisen vauvan kanssa, ja eräs ventovieras vinkkasi laittamaan kostutetun (valkoisen) harson rattaiden mustan kuomun päälle. 😍 Itse en olisi hoksannut, murehdin vain hiessä kylpevää vauvaa.

Päteminen, arvostelu ja joka väliin omien ideoiden tuputtaminen puolestaan ei ole hyvä.
Click to expand...

Tuokin kyllä oma puolensa. Joskus neuvot on hyviä. Kukaan ei kuitenkaan tiedä kaikkea. Ehkä olennaisempaa on se, miten neuvot esittää. 🤔 Jos niitä tuputtaa, pitää niitä ainoana oikeana tai esittää asian arvostelevaan sävyyn ne tuskin ilahduttaa.
 
Riippuu tilanteesta. Randomisti jaetut neuvot eivät yleensä ole arvostettuja, mutta esimerkiksi jos itse nostan ongelmakohtia jonkun asian suhteen esiin, on mielestäni ihan ok, että toinen jakaa oman näkemyksensä, joka samalla voi tuntua neuvolta/vinkiltä.
 
Yleensä neuvojat tarkoittaa hyvää. Mutta kyllä se silti välillä ärsyttää, kun on tilanteita jossa ne neuvot on jo kokeiltu tai eivät toimi alkuunkaan!
 
Meille kun on esikoinen tulossa, niin ihan mielelläni otan vastaan hyviä neuvoja lähimmäisiltä. Mutta tiedän jo etukäteen että en voi sietää sitä että vanhempi siskoni neuvoo minua. 😂 Ei ole kyse itse neuvosta, vaan siitä miten siskoni neuvot esittää. Hänen luontainen tapansa on hyvin passiivisaggressiivinen ja muistan useita hänen "neuvojaan" jopa vuosien takaa. Minun korvaanihan nämä neuvot kuulostavat siltä että hän arvostelee ja nokittelee minun tapaani toimia eri tavalla. 😅 Sitä taas odotan mielenkiinnolla, kuinka anoppini innostuu neuvomaan. Mieheni nuoremmalla siskolla on kaksi lasta ja anoppi työntää nenäänsä toistuvasti hänen asioihinsa, meidän asioihin hän ei puutu koskaan eikä arvostele meidän tapojamme. Kysyessä tottakai kertoo mielipiteensä ja välimme ovatkin tosi hyvät ja lämpimät. En tiedä onko tämä hienovaraisuutta, vai ollaanko me hänen silmissään vain niin eri tasolla aikuisina. Ei voi tietää, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan, mihin tämä etenee. 😅😄
 
Vähän niitä neuvoja jopa toivoo kun on esikoinen kyseessä. Mutta ei saa antaa niitä syyllistävästi eikä tuputtaa liikaa. Kerran kun mainitsee se riittää. Se paha kyllä kun vanhemmat antaa vanhentuneita neuvoja eikä aina tiedä mitä uskoa ja mitä ei. 🫢
 
Minusta neuvoja on ok antaa, kunhan muistaa kunnioittaa sitä, jota neuvoo. Eli ei pidä pitää häntä idioottina, joka ei osaisi itse ottaa asioista selvää. Jos jollain on jokin ongelma, hän on todennäköisesti etsinyt asiasta paljon tietoa ja kokeillut jo kaikki triviaalit ja yleisimmät ratkaisut, joten niitä on turha tarjota. Tai jos välttämättä on pakko jotain perustietoa tyrkyttää, pitää se aloittaa sanoilla "anteeksi jos kyselen nyt itsestäänselvyyksiä, mutta oletko kokeillut jo tätä ja tätä".
 
Siskoni on kova neuvomaan minua ja välillä pyörittelen puhelimen päässä silmiäni. Olen sen verran peruskohtelias enkä usein siitä mainitse. Minulla on lapset peräkanaa ja kaksosia ja hänellä iso ikäero, mutta aina välillä kuulen silti, miten esim.kaksosia kannattaa hoitaa :D.

Kyllä se vaan on hyvä antaa se neuvo, kun pyydetään. Kuuntelemisen taito on taitolaji.
 
Tapa jolla neuvon antaa vaikuttaa tosi paljon. Vertaiskokemukset on usein hyviä, toki niissäkin sellainen "minulla on ainut oikea tapa sinä teet väärin" on tosi rasittavaa. Oman äitini neuvoja en siedä lainkaan, koska ne tulee sekä kysymättä, että ovat omituisia tai vanhentuneita. Esimerkiksi kerran kerroin miten hienosti meillä syötiin banaania, niin hän sivuutti sen hienosti syömisen tyystin ja alkoi paasata siitä kuinka banaani saattaa kovettaa vatsaa. Niin ja turvaistuimesta mun olis pitänyt kysyä neuvolasta, ei riitä että itse selvittää ja vain sen perusteella ostaa. (ihan ilman neuvolan neuvoja hankin plustestatun ja pisimpään sms menevän 😏)
 
Kyllä itse olen arvostanut jos neuvoja olen saanut. Jokaisesta neuvosta ja vinkistä pystyt itse päättämään kokeiletko ja toimiiko se teillä. Meillä esim isovanhempien kanssa on mennyt erittäin hyvin, ovat kuunnelleet miten haluan että meidän lapsen kanssa toimitaan tiettyjen asioiden suhteen ja jos tarvinnut niin saanut heiltä neuvoja mitkä ovat toimineet heidän arjessaan. Jos niitä tyrkytetään vain ja ainostaan ainoina oikeina neuvoina niin sitten kyllä menisi hieman tunteisiin.
 
Mie tykkään kanssa, että neuvotaan! Miusta tuntuu, että ihmiset todella herkästi vain pitävät ajatuksensa ominaan ja ennemmin loukkaannun siitä kuin siitä, jos minua opetetaan tekemään joku asia paremmin. Onhan se ilkeää seurata vierestä säätämistä, jos voi säästää toisen vaivalta jollain vinkillä!

Ja jos joku neuvo on kokeiltu eikä toiminut tai tiedän ettei tuo toimi omassa tapauksessa niin joko sanon sen tai kiitän kohteliaasti ja vaan sivuutan sen. Toki miullakin varmasti menisi hermo, jos joku läheinen olisi joka asiaan tuputtamassa "parempaa tapaa" toimia, mutta noin muuten kyllä kaikki tieto ja vinkit on tervetulleita. Liian usein joutuu opettelemaan uudet jutut kantapään kautta.

Tulen monesti vanhojen ihmisten kanssa toimeen, kun he eivät enää kiertele vaan sanovat suoraan "tee näin, älä noin". 😍
 
Mä en oikein tykkää neuvoista.. Jotenkin vaikka ne olisi hyviä, aina kuulen niissä jonkun syyllistävän / moittivan pohjavireen😄 Onneksi en olekaan paljon neuvoja saanut.
 
Ei ilmeisesti pitäisi toimia "tee muille kuten toivot itsellesi tehtävän" -mantran mukaan, kun tässäkin keskustelussa taitaa olla lisäkseni vain yksi toinen neuvoista pitävä. 😅🙈

Ehkä sitten lähipiiriin on eksynyt joukko samanlaisia avuliaita Aatuja, kun neuvoja jaellaan ja saadaan miettimättä niitä sen kummemmin. 😄 Ärsytetään sitten varmaan kaikkia muita. 🙈
 
herkkis sanoi:
Neuvon kyllä muita yhtä mittaa, mutta itseäni neuvot ärsyttävät. Tulee joko tyhmä tai väärinymmärretty olo. Olisi ihanaa, jos osaisi suhtautua neuvoihin @Pilkki24 :n tapaan. 😅
Click to expand...
Kannattaa varoa mitä toivoo. Minä oon niin hyvä pitämään asiat asioina, että unohdan tunteet täysin. 😅 Saattaa olla, että pari kertaa täällä palstallakin on minun suoraviivainen tyyli ja toivoton kyky ymmärtää ihmisten tunteita herättänyt närää. 💁🏼‍♀️

Minähän siis tunnen suurta pettymystä itseänikin kohtaan, jos reagoin johonkin asiaan tunteen perusteella, jonka alkuperää en pysty ymmärtämään. 😆 Tämä juontaa luontaisesta tarpeestani ymmärtää järjestelmien toimintaa ja osata asioita.

Minä haluan aina ymmärtää miksi tunnen jotakin tunnetta jossain tilanteessa. Mikäli syy tunteelle on "huono" niin ignoraan tunteen. Tämä on hassu esimerkki, mutta voisi olla, että minusta tuntuisi pahalta, jos mieheni sanoisi minulla olevan iso pylly. Mieheni olisi omasta mielestään kehunut sitä, mutta itse liittäisin adjektiiviin "iso" tässä yhteydessä negatiivisia mielikuvia vaikkapa ympäristön luomista ulkonäköpaineista johtuen. Tällöinhän olisi järjenvastaista tuntea pahaa mieltä siitä, että mieheni arvostaisi isoa pyllyäni ja haluaisi sen minulle kertoa. Koen, että tunnereaktio on tällöin turha ja opettelen ajattelemaan, että iso pyllyni on ihana. Mutta ainahan se ei ole niin helppoa ymmärtää omia tunteitaan ja silloin minulla iskee hirveä epäonnistumisen tunne, kun en toimikaan loogisesti jossain tilanteessa. 😅
 
Riippuu vähän neuvoista ja neuvojista 🫣😅😂
On kiva jos on hyödyllisiä neuvoja ja ne ei loukkaa yms. ja ne antaa sellainen jolta niitä kuuntelee.
Sitten on näitä neuvoja joita ei halua kuulla välttämättä jos ei oo esim hienotunteisia tms. Turha päteminen saattaa suututtaa väsynyttä 😂
 
Neuvominen on mulle täysin ok! Ei niitä neuvoja ole pakko noudattaa… En enää loukkaannu, kun olen alkanut ymmärtää mummojen neuvoja ja hyväksyä, että halutaan auttaa ja se on heille niin merkityksellistä, kun saavat neuvoa ja olla läsnä. 😍
 
Pingviiniemo sanoi:
Neuvominen on mulle täysin ok! Ei niitä neuvoja ole pakko noudattaa… En enää loukkaannu, kun olen alkanut ymmärtää mummojen neuvoja ja hyväksyä, että halutaan auttaa ja se on heille niin merkityksellistä, kun saavat neuvoa ja olla läsnä. 😍
Click to expand...
Tuo on muuten hyvä näkökulma, että se toinen tuntee itsensä tarpeelliseksi, kun tuntee voivansa auttaa. Etenkin vanhoilla ihmisillä tämä saattaa korostua, jos eivät ole enää työelämässä tai fyysisesti niin hyvässä kunnossa.
 
Takaisin
Top