Ipihiittinen
Silmät suurina ihmettelijä
Tänään eräs työkaverini kysyi, että aionko nyt raskaana ollessani noudattaa kaikkia niitä neuvolan kieltoja, jotka koskee syömisiä ja tekemisiä, vai aionko elää normaalisti. Hänen mielestään neuvolan kiellot rajoittaa elämistä ihan kohtuuttomasti ja että hän ainakin raskaana ollessaan söi mitä huvitti ja molemmat lapset syntyi terveenä. Antoi ymmärtää, että turhiahan ne kiellot sitten oli.
Sanoin vastaukseksi, että en ole kokenut neuvolan kieltoja mitenkään rajoittaviksi tai turhiksi eikä mulla ole mitään ongelmaa niiden noudattamisessa.
Asiaa kotona pohdittuani olen tulin siihen tulokseen, että olisi varmaan pitänyt muotoilla kantani vähän täsmällisemmin: minun mielestäni raskaudenaikaisiin rajoituksiin tulee suhtautua riskienhallintana ja riskejä pohtiessa pitää ottaa huomioon kolme asiaa: 1) Riskin toteutumisen todennäköisyys, 2) riskin ottamisella saavutettava hyöty ja 3) riskin toteututuessa seurauksen vakavuus.
Eli vaikka lohisushiannosta mietiskeltäessä otetaan huomioon seuraavat asiat:
1) riski, että sushista saa listerian n. 3% (hyvin pieni, prosentti on eräästä tutkimuksesta jossa selvitettiin sushin listeria-riskiä)
2) lohisushista saatava ilo: pieni, koska suunnilleen yhtä mielelläni otan vaikka sen rapusushin, jossa ei ole riskiä
3) riskin toteutumisen seuraus, listeria ja keskenmeno/ennenaikainen synnytys: erittäin, erittäin epätoivottava tapahtuma, jota surisi hyvin pitkään. (Vielä hirveämpää olisi jos lapsi syntyisi syvästi vammaisena vaikkapa toksoplasmoosin takia.)
Muissakin kielloissa laskelmat ovat aika saman suuntaiset, eli riskit on hyvin pienet, mutta saavutettavat edut vähäisiä ja mahdolliset seuraukset suorastaan katastrofaalisia. Vertauksena esim. että jos Olkiluodon uudesta ydinvoimalasta kerrottaisiin, että ydinonnettomuuden riski on vain 3% niin harvapa olisi sitä mieltä, että eikun käyntiin vaan! Vastaavasti ydinvoimalassa ollaan valmiita suuriin varotoimiin hyvin pienten riskien poistamiseksi ja samalla logiikalla mielestäni raskauden aikana pitäisi noudattaa kaikkia varotoimia.
Ihmisten ajatuksenjuoksu kyllä kulkee niin eri ratoja, että välillä on vaan niin vaikee ymmärtää, että miten ne päätyy sellaisiin väittämiin kuin päätyvät. Tässä oli mun ajatuksenjuoksu eriteltynä ja olisi kiva kuulla mitä muiden päässä liikkuu.
Kiitos kuitenkin kun sain toteuttaa sisäistä insinööriäni!
Sanoin vastaukseksi, että en ole kokenut neuvolan kieltoja mitenkään rajoittaviksi tai turhiksi eikä mulla ole mitään ongelmaa niiden noudattamisessa.
Asiaa kotona pohdittuani olen tulin siihen tulokseen, että olisi varmaan pitänyt muotoilla kantani vähän täsmällisemmin: minun mielestäni raskaudenaikaisiin rajoituksiin tulee suhtautua riskienhallintana ja riskejä pohtiessa pitää ottaa huomioon kolme asiaa: 1) Riskin toteutumisen todennäköisyys, 2) riskin ottamisella saavutettava hyöty ja 3) riskin toteututuessa seurauksen vakavuus.
Eli vaikka lohisushiannosta mietiskeltäessä otetaan huomioon seuraavat asiat:
1) riski, että sushista saa listerian n. 3% (hyvin pieni, prosentti on eräästä tutkimuksesta jossa selvitettiin sushin listeria-riskiä)
2) lohisushista saatava ilo: pieni, koska suunnilleen yhtä mielelläni otan vaikka sen rapusushin, jossa ei ole riskiä
3) riskin toteutumisen seuraus, listeria ja keskenmeno/ennenaikainen synnytys: erittäin, erittäin epätoivottava tapahtuma, jota surisi hyvin pitkään. (Vielä hirveämpää olisi jos lapsi syntyisi syvästi vammaisena vaikkapa toksoplasmoosin takia.)
Muissakin kielloissa laskelmat ovat aika saman suuntaiset, eli riskit on hyvin pienet, mutta saavutettavat edut vähäisiä ja mahdolliset seuraukset suorastaan katastrofaalisia. Vertauksena esim. että jos Olkiluodon uudesta ydinvoimalasta kerrottaisiin, että ydinonnettomuuden riski on vain 3% niin harvapa olisi sitä mieltä, että eikun käyntiin vaan! Vastaavasti ydinvoimalassa ollaan valmiita suuriin varotoimiin hyvin pienten riskien poistamiseksi ja samalla logiikalla mielestäni raskauden aikana pitäisi noudattaa kaikkia varotoimia.
Ihmisten ajatuksenjuoksu kyllä kulkee niin eri ratoja, että välillä on vaan niin vaikee ymmärtää, että miten ne päätyy sellaisiin väittämiin kuin päätyvät. Tässä oli mun ajatuksenjuoksu eriteltynä ja olisi kiva kuulla mitä muiden päässä liikkuu.
Kiitos kuitenkin kun sain toteuttaa sisäistä insinööriäni!