Ee
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Minäpä oon eilen herännyt tajuamaan, että raskauden puoliväli häämöttää, ja minulla on ollut vasta 2 neuvolakäyntiä. KAKSI. Ja kolmas kerta vasta ensi kuun puolivälissä, viikko-pari rakenneultran jälkeen.
Pohdin sitten illalla että hitto vie, tää foorumi, se neuvolasta saatu opasvihko ja muut vastaavat on toimineet miun neuvolana! Joo, kyllä on sanottu että voi varata ylimääräisiä aikoja, mutta kun minusta vaan tuntuu että en kehtaa, ku oon "normiodottaja", miten se sitten ikinä määritelläänkin. Jos varaan niitä ylimääräisiä aikoja vain siksi että tuntuu että tarvitsen lisää henkistä tukea, olenko sitten leimattu jotenkin avuttomaksi huomiohuoraksi? Kun muutkin pärjää vähällä?
Tuntuu joskus itkupotku-raivareissa niin kovin orvolta ja hylätyltä kun on ensimmäistä lasta odottamassa. Ja entisellä paikkakunnallani olisin käynyt huomattavasti useammin neuvolassa, ja lääkärinkin jo tavannut
Minulle ei ole vielä edes varattuna neuvolalääkärille aikaa.) Neuvolakäynnit on tuntuneet enemmänkin vatsakatsastuksilta. Vaikea puhua mistään odotuksen henkisestä puolesta, peloista ja tuntemuksista, kun ei ole oikein mitään henkistä kontaktia neuvolatätiin, niin mukava kun hän onkin.
Pohdin sitten illalla että hitto vie, tää foorumi, se neuvolasta saatu opasvihko ja muut vastaavat on toimineet miun neuvolana! Joo, kyllä on sanottu että voi varata ylimääräisiä aikoja, mutta kun minusta vaan tuntuu että en kehtaa, ku oon "normiodottaja", miten se sitten ikinä määritelläänkin. Jos varaan niitä ylimääräisiä aikoja vain siksi että tuntuu että tarvitsen lisää henkistä tukea, olenko sitten leimattu jotenkin avuttomaksi huomiohuoraksi? Kun muutkin pärjää vähällä?
Tuntuu joskus itkupotku-raivareissa niin kovin orvolta ja hylätyltä kun on ensimmäistä lasta odottamassa. Ja entisellä paikkakunnallani olisin käynyt huomattavasti useammin neuvolassa, ja lääkärinkin jo tavannut