Tuolla haamuiluketjussa jo asioista puhuinkin, mutta lyhyesti miehellä ollut erinäistä muutakin ongelmaa elämässä ja odotettuun raskautumiseen suhtautui kuitenkin erittäin rajusti.. Mies oli kuvitellut ettei ole kyvykäs saamaan lapsia edellisen liiton perusteella ja nyt sitten järkyttyi pahasti kun tulinkin raskaaksi. Ei asu tällähetkellä kotona, palloilee paikasta toiseen ja etsii uutta asuntoa. Ei halua omien puheiden mukaan olla tekemisissä minun tai lapsen kanssa koskaan, hänestä ei ole isäksi eikä sitä ole koskaan halunnut. Vaikka yritys oli kummankin päätös. On sanonut että toivoo aborttia kuulemma minun itseni takia etten "pilaa" omaa elämääni....
Toivon itsekkin että tulisi vielä järkiinsä, on niin äkkipikainen ja mielentilan huomioiden ei pysty tekeen juurikaan mitään harkittuja päätöksiä tällä hetkellä.. Mies rakastaa lapsia ja on aina niistä haaveillut, lähes nimetkin jo päättänyt lapsilleen. Perheen olen kuvitellut perustavani ja että lapsella olisi isä, nyt olenkin ihan tyhjän päällä..
Kiitos julianna rohkaisevasta sanoistani, ihana kuulla että moni muukin on yksin pärjännyt koska itsellä pelko uupumisesta ja selviämisestä ihan uudessa tilanteessa yksin. Voihan tässä vielä tapahtua vaikka mitä etten lasta koskaan syliin asti saa, mutta yritän silti asennoitua siihen että jos kaikki kuitenkin meneekin hyvin niin mitäs sitten..
