Neuvola

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Milena90
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Lääkäri toisteli monet kerrat että olisi hyvä jos saan isän mukaan käynneille, on tervetullut mukaan ja erittäin toivottu. Neuvolan täti ei asiaa kommentoinut vierestä. Myös yritti että jos puhuisin miehelle päihdeongelmista, totesin vain että kyllä sitä on yritetty mutta ei riippuvuutta hoideta ulkopuolisten tuella ellei käyttäjä halua apua ja ota sitä vastaan.... Siitä tulee vain riita ja mies väittää olevansa kuivilla.
Ystäväni jolla itsellään 4kk ikäinen vauva ihmetteli myös miksi isää niin kovasti halutaan mukaan kun tilanteeni on tämä....
Ultraan mies on luvannut tulla ja haluaakin tulla.. Mutta vastuun ottaminen niinkuin aikuinen ihminen, noh siihen en usko miehestä olevan vaikka kuinka sille jankkais siitä tulevan isä...
 
Mun eksä, toisinsanoen nuoremman tyttöni isä, ei ole tässä kohta kolmessa vuodessa lapsen syntymästä, kasvanut kunnolla siihen isyyteen. xD Sitä odotellessa! Oon samaa mieltä, että lapsella oikeus isään, jotkut isukit ei vaan itse vissiin tajua sitä.
 
Vyötiäinen, moni mun tuttavapiirin isä on kokenut isyyteen kasvamisen siinä kohtaa kun lapsi on vähän isompi, alkaa kävellä ja puhua - kun hänestä saa jotain tolkkua. :D Sitten kun voi alkaa tehdä juttuja lapsen kanssa. No, jokainen on yksilöllinen. Ja onhan se varmaan niin, että Ansqqun exän tilanne on aika haastava jos ei itse myönnä olevansa päihdeongelmainen.
 
Juu meillä on kävelty ja puhuttu jo 2 vuotta todella etevästi. Silti menee isän aika lapsslle vähän miten sattuu. Ei meillä ole tapaamissopimustakaan, ei siksi, etten minä haluis vaan siksi, ettei ole järkeä laittaa paperille mitään ajankohtia, kun isä ei niitä pysty noudattamaan. Sovitaan keskenämme päivät, eipähän tarvii kettuuntua. Joskus menee 3 viikkoa, kun hän ei lastaan näe, joskus on aikoja, kun kerran viikossa. Yhtäkään vapaata viikonloppua en hänen toimesta ole tässä kolmessa vuodessa saanut. :D Mutta näillä mennään, enkä ole katkera.
 
Juu ei "isistä" aina tiedä. Mun esikoisen biologinen isä muistaa aina korkeintaan kolmen vuoden välein että "hei perkules hänellää on tytär". Se aika on aina vaikeaa, kun pitäis pomppia vaikka päällään jos hän niin haluaa "onhan hän isä, hänellä on oikeus".
Tosin nyt nykyinen mieheni, jonka kanssa ollaan 4v asuttu yhdessä on se isähahmo tytölle. Tyttökin sanoo häntä isäkseen ja ei itse suostu biologista isäänsä enää tapaamaan, enkä tosiaan ole koskaan kieltänyt etteikö biologinen isä voisi kuulua tytön elämään, häntä ei vaan ole kiinnostanut.
Tullut huomattua et ihmisiä tosiaa on erilaisia. Vastuun kantaminen ja toisen huomioon ottaminen on toiselle itsestään selvyys, toiselle aivan välinpitämätön asia.
 
Julianna, siis mun mielestä lähtökohtaisesti vanhemmilla ei ole oikeuksia, vaan lapsilla. Eli jos sun tytär on sitä mieltä, ettei isää halua nähdä, hänellä on siihen oikeus ja isän pitäis tajuta sieltä itsekkyytensä keskeltä, että palaa kuvioihin vasta, jos lapsi sitä itse pyytää. Lapset ei ole mitään pelinappuiloita, joiden herkkää mieltä voi sekoittaa hyppelemällä elämään ja siitä pois, kun siltä tuntuu. Nuoremman tytön isälle olen koittanut selittää, että mulle on yks p***** hailee onko hän meidän elämässä, mutta tyttö ikävöi häntä. Se on sydäntä raastavaa, kun tyttö on nyt oppinut kysymään, että koska isi tulee hakemaan ja joutuu sanomaan välillä, että en tiiä.. :(
 
Kävin tänään neuvolalääkärillä ja alustavan diagnoosin sain radihan se siellä päätään nostaa.. kävin perusverikokeissa ja paastosokeri oli koholla. Ens viikolla sokerirasitukseen ja sen mukaan määräytyy jatkot. Kotona pitää ainakin heti aloittaa verensokerin seuranta.
 
Vyötiäinen, samaa mieltä oon sun kans et lapsella on se oikeus ja lapsen tahtoa kuunneltava ja jo 9v osaa itse päättää mitä haluaa, enkä mä voi pakottaa biologista isäänsä näkemään vaikka mies just sillo sitä haluaa. Oon saanu soitella sosiaalitädille, lastenvalvojalle, juristille, käyty käräjillä yms tän miehen temppujen takia. Mut viimeks onneks varmistu ja ylös kirjattiin, että kun minulla on yksinhuoltajuus tytöstä, minä äitinä arvioin lapsen tilanteen mikä hälle on parasta ja toki tytön tahtoa kunnioitan tietyissä rajoissa. :)
Onneksi tämä nykyinen kumppani on "normaali" ja vastuuntuntoinen mies, ettei tarvitse pelätä että tämän tulevan vauvan osalta joutuis samaan pyöritykseen.
 
Julianna aivan ihana juttu! <3 Kyllä tyttö ehtii ottaa yhteyttä sitten vanhempana, jos haluaa. Varmasti arvostaa sitä, että häntä on kuunneltu ja tuettu asiassa. Todella hienoa juttu! :)
 
Btw, saiko muut mukaan ekalta nouvolakäynniltä sellaisen lapun:
Miltä tuntuu?. Siinä arvioidaan jtn perheen voimavaroja ja täytys täyttää kumppanin kanssa. Aika huvittavia kysymyksiä siinä kyselyssä kyllä on. Mies kommentoi heti et "miks tollasia edes kysytään".
Meillä myös pyydettii et isä tulis sille seuraavalle neuvolakäynnille mukaan ja kyllä hän tuleekin, kunhan muistutan hänelle siitä jatkuvasti, ettei unohda.
 
Joo mä sain ekalla kans. Ja sen alkoholikyselyn. Sanoin miehelle, että vähän voit sitten valehdella siihen kyselyyn, ettei sua luulla ihan holistiksi! :D Hän on muusikko ja noissa piireissä kaikki diilit ikävä kyllä hoidetaan tuopin ääressä. Itse en kyllä jaksa raahata miestä mukaan, kun se vaan räpläis puhelinta läpi käynnin. :D Ei oo sen juttu. Ei sen puoleen, en minäkään kävis ”turhaan” mielellään missään istuskelemassa.
 
Harmi kuulla että muiltakin vaikeita exiä löytyy, mutta toisaalta tulee tunne etten ole ainut joka pyörittää näitä asioita.. Onko teillä lasten isät lähtenyt ennen vai jälkeen lapsen syntymän..?

Mulle kans annettiin kotiin täytettäväks samainen lappu. Puhuin jo psykologin kanssa että lappujen täyttö ahdistaa koska niissä kysytään joka kohdassa onko TEILLÄ riittävät taidot ja tiedot arkeen vaikka kummankin pitäisi laput täyttää henkilökohtaisesti. Yksinodottajia ei nää laput ja muut mitä jaettiin ekalla kertaa ajattele ollenkaan, jokaisessa puhuttiin onnellisesta suhteesta ja yhdessä perheen perustamisesta.
 
Mulla siis esikoisella maailman paras isä. Ollut alusta asti tytön kanssa tasavertainen vanhempi. Kasvettiin erilleen ja erottiin tytön ollessa n. 2v ja siitä sitten jatkettiin viikko-viikko tapaamisilla.

Nuorempi tyttö ei paljoo kyselly, kun tuli kierukan lävitse, tai kierukka oli lähtenyt. Olin raskaaksi tullessa eronnut exästä, mutta palattiin sitten myöhemmin yhteen ja yritettiin uudelleen. Maailman hirvein, yksinäisin ja tunnottomin odotus. Erottiin tytön ollessa alle vuoden.

Katotaan mitä tällä kertaa käy nykyisen miehen kanssa. Toivotaan parasta, mutta mitä vaan tapahtuu tässä elämässä niin kyllä se handlataan! :)
 
Esikoisen odotin ja kasvatin aivan yksin ekat 5v, jos siis noita kerran/3v "isä tapaamisia" ei lasketa. Hyvin selvisin, vaikka toki sitä arjen tukea, joku aikuinen jonka kans päivän asioista olis jutellu, toki kaipasi.
Olin tosiaan just 19v täyttänyt tytön synnyttyä, niin kyl sitä yksinkin selviää, kun tahtoa on. Huonoja hetkiäkin toki on, mut niitä on vaik se "isä&äiti perheidyllikin" löytyisi.
Just viime vkl kirjoitin pikkuveljen kihlatun vauvakutsuilla neuvon tulevalle äidille.
"Uupuminen ei ole heikkous, mutta
vahvuus on sitä että osaat pyytää apua sitä tarvittaessa." :)
 
Tänään oli neuvola, sykkeet kuulu hyvin ja hemoglobiinikin on pysynyt ok tasolla. Mutta itseni tuntien, täytyy lisärautaa ruveta varmaan aika pian ottamaan. Sokerirasitusta kattellaan sitten vasta joskus viikolla 26-28, meinas ensin ettei katota ollenkaan mutta muutti mielensä kun muistutin sukurasitteesta. Painoo on puolessatoista kuussa tullu 187g lisää :D
 
Mulla ei oo paino noussu mut luulen et oikeesti tullu turvotusta ja läskiäkin, mutta lihakset vaa surkastunu. Alkuraskaus meni nii heikkohappisena etten liikkunu yhtään ja nyt on niin kauhea väsymys ja huono kunto ettei jaksa mitään. Ja huolettaa kun maha niin herkästi menee kipeeksi.
 
Mua harmittaa kun lihakset on kyl lähteny tän raskauden aikana, kun tuo oksentaminen vieny kaikki voimat. No, onneks läskikin vähän lähteny mm reisistä, selästä ja kaulasta kun kaventuneet huomattavasti, mies kommentoi siitä jatkuvasti. :)
Mulla on se reilu 4kg tippunu paino viime neuvolakäynniltä, mut kyllähän se kerkee sit taas liiaksikin nousta kuhan tää oksentelu loppuu ja ruoka alkaa maistua.
 
Mulla ei oo kyllä lihakset lähteneet mihinkään onneksi, mutta nestettä kertyy ihan hitosti kroppaan. En kyllä oikein muista/viitsi juoda riittäväsri, kun se saa aikaseks huonon olon. Mutta tosiaan, viime raskaudessa painoa tuli lisää yli 15kg joten en ihmettele jos tästäkin tulisi paljon. :p
 
En tiedä kannattaisiko sanoa, mutta mulla ei oo tullut juurikaan painoa vielä, edellisissä tullut tähän mennessä jo paljon ja yhteensä yli 20kg. On kyllä lähtenytkään kaikki aina pois pikkuhiljaa, mutta nyt ei tarttis ihan yhtä paljon tulla.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top