Mustakin tuntui tuossa alussa, että oli kamalan pitkä aika neuvoloiden välissä, vaikkei mulla sinänsä mitään ongelmia ollutkaan, mutta olisi ollut kiva esim. kuunnella sydänääniä, että tietäisi, että pikkukaverilla on kaikki hyvin. Eka neuvola oli muistaakseni 9 viikolla ja silloin ei kuunneltu vielä edes sydänääniä, koska neuvolantäti sanoi, ettei suostu ennen 12 viikkoa kuuntelemaan. Eli vasta nt-ultrassa 12+1 sain ensimmäisen todisteen, että mahassa todella oli elävä tyyppi. Siitä oli taas tosi pitkältä tuntuva aika seuraavaan neuvolaan, joka oli muistaakseni viikolla 15 tai 16 (en enää muista, miten nuo viikot ennen joulua meni). Siellä kuultiin sydänäänet ja taas oli turvallisempi olo, että kaikki on kunnossa. 16 viikolta alkaen aloin tuntea pieniä hipsutuksia ja siitä on liikkeet vain voimistunut, niin nyt ei enää harmita, vaikka neuvolakertoja ei olekaan niin usein, kun joka päivä saa varmistuksen, että mahassa on elämää. Seuraava neuvola on vasta 22 viikolla, tässä välissä toki on rakenneultra, mutta aika harvakseen näitä käyntejä on. Mutta toisaalta jos olisi ongelmia, niin voisi soittaa neuvolaan ja sieltä saisi varmaan jonkin extra-ajan.
Esikoista odotan, niin jotenkin kumman oso väli. Varsinkin kun muiden kokemuksia lueskelin.
