Neuvola käynnit

Mulla eka käynti kun viikkoja 9+1. Tuntuu pitkältä ajalta odotella, nyt on 5+4. Tarjosivat puhelinaikaa, mutta löytyi kuitenkin paikan päälle aika. Miehen kanssa mennään yhdessä.
 
Eka neuvolalääkärikäynti meni hyvin. Se lääkäri on aivan ihana. Teki ekan ultran. Löyty vahva syke ja selkeät piirteet (10+0 oli viikot silloin). Hyvin vauva siellä liikkui ja kaikki on kunnossa ❤️ Äitiyspoliklinikalle aika kuun lopulla. Siellä kätilö ultraa ja suorittaa sikiöseulonnan. Verikokeissa olen jo käyny. Siellä käydään samalla niitten tuloksia läpi.
 
Mua vähän ärsytti kun ensikäynnin aikaa varatessa nimenomaan pyysin englantia puhuvaa terveydenhoitajaa ja sanottiin että onnistuu, sitte ensikäynnillä hän ilmoittaa melkein ensimmäisenä että ei sitten oikein osaa englantia. Toisaalta ihan kiva että miehellä tulee pakosti puhuttua suomea jota vielä harjottelee, mutta se tekee mulle työtä ku joudun käynnin aikana tulkkaamaan, vaikka mun pitäis pystyä keskittymään omaan hoitooni siinä käynnillä. Meidän terveydenhoitaja on kyllä aivan ihana, niin päätin nyt sitte neuvolan syttämisen sijasta vastuuttaa mieheni siitä että ois jo aika alkaa toimimaan Suomessa suomen kielellä ku on kuitenki asunu täällä useamman vuoden. Minä puhun hänen äidinkieltään vaikka asuin hänen kotimaassa vaan vuoden ja yhtä lailla tein siellä töitä englanniksi kuin hänkin tekee täällä, ja oon sen takia joutunu näkee ite vaivaa kielitaitoni kehittymisen eteen ja oon jatkanu sitä vielä senki jälkeen ku tultiin Suomeen. En myöskään tulevaisuudessa halua olla meistä ainoo joka hoitaa lasten vanhempainillat ja kaiken koulun kanssa kommunikoinnin ja wilman käytön. Näin on aikanaan käyny mun miehen vanhemmille ku myös hänen isä on maahanmuuttaja ja äiti paikallinen, niin hänen äiti on hoitanu aina kaikki viralliset asiat vaikka isä onki oppinu heidän kielen, mutta silti aina vetoaa siihen ettei osaa kun ei viitsi edes yrittää. Ja niinhän siinä on käyny että ne on eronnu jo aikaa sitte. Meni nyt vähän sivuraiteille mutta piti avautua 🤭 ja siis vielä että tuon ekan neuvolakäynnin lopputulema oli että mun mies hoiti sen tosi hyvin enimmäkseen suomeksi ja ehkä oon vaan kiitollinen neuvolalle että meille tuli just tää terveydenhoitaja!

Mutta vielä sellasta mietin, että onkohan muiden miehet neuvolassa ja ultrissa tosi passiivisia? Ei kysele mitään ja kun häneltä kysyy että mitä ajattelet niin vastaus on en tiiä. Minä itken ultrauspöydällä onnesta että kato meidän vauva tuolla ja ei tuu edes hymyä. Turhaan kai se siellä mukana on jos kiinnostus on tasoa tuo. Mua pelottaa jo nyt että tuleeko se seisomaan synnärilläki huoneen nurkassa tumput suorina. Vauva on ihan molempien toive ja mun mies on kyllä muuten tosi puhelias ja leikkisä luonne niin oon aivan järkyttyny näkemään tämmösen puolen hänestä.
 
Mä en jaksa enää neuvolakäynneille ottaa mukaan, toki on myös työaikana että huonosti pääsiskään.. ja onhan tää jo kolmas raskaus niin en koe tarpeelliseksi hänen osallistuvan.. ultriin kyllä sit haluaa mukaan ja pulisee sielä vähän ylimääräsiäkin..

Synnyttään kun lähettiin niin sattu sopivasti tulee kaikenmaailman säbäpelejä tai mitä lie niin siinähän hänen aikansa kulu puhelimella.. :D Puhelimessa oli käytävällä kun alko tapahtuun et hyvä kun kerkers mukaan kun alko tapahtuun :D enkä ees jotenki ottanu itteeni.. olin hirmu chilli viime raskaudessa.. Tai yleensä muutenkaan en turhista hermostu.. Saas nähä pitäskö painostaa tällä kertaa osallistuu vähän enemmän synnytyksessä.. :D ei ne tiedä yhtään mitä sielä pitäis tehdä :D ihan paniikissa ja taju meinaa lähteä :D
 
Meillä mies kävi kaikki esikoisen neuvolat, mutta eipä siellä siltä mitään kysytty eli aika hiljaa sai olla 😄 Nyt ei koeta tarpeelliseksi hänen läsnäoloa käynneillä
Synnytyksessä oli aika hiljaa läsnä, mutta en olis kaivannutkaan äänekkäämpää seuraa. Silti oli kyllä mennyt kuppi nurin, jos olis puhelimella vaan hengaillu 😂
 
Meillä mies on ollut yllättävän aktiivinen ja kysellyt mitä hänellä nyt mielenpäällä sattuu olemaankaan 😄
 
Meilläkin puoliso haluaa kyllä ehdottomasti mukaan käynneille ja mielestäni osallistui samaan tapaan kuin mä, oon välillä jopa pyytänyt ettei raportoisi esim mun oireita kun haluan kertoa itse😅 ehkä arjessa ei ole niiiiin innokas juttelee vauvajuttuja mitä mä mutta onkin siis sanonut että alkuraskaudessa ei aiempien menetysten takia vielä liikoja halunnut miettiä. Ja siis kyllä silti päivittäin puhutaan. Mietityttää kyllä toi synnytys kun oma mutu että haluan aika omassa kuplassa olla mutta toisaalta ärsyttäis jos toinen on vaikka puhelimella, mutta jos mietin että ite pitäisi päivä tai pari vain katsoa toisen kärsimistä vierestä (jos siis ei halua apua häneltä) niin aika ahdistavaa sekin😅 luulen että osalla puolisoista voi just tulla se että vetäytyvät antaakseen tilaa äidille ja ehkä myös just omaa ahdistustaan hillitäkseen, etteivät ainakaan kuormittaisi sillä synnyttäjää.
 
Joo toisaalta en tiiä itekään millasta tukea tuun kaipaamaan synnytyksessä ja kyllä muaki ärsyttää liiallinen puuttuminen niin tiiä sitte miten se tulee menemään. Mullahan siis mies on lukenu jo kaks opaskirjaa yleisesti vanhemmuudesta niin onneks se on kuitenki tiedonhalunen ja synnytysvalmennukseen mennään myös niin eiköhän siitä yhteistyöllä selvitä ❤️
 
Meillä mies on kiltisti mukana, vaikka en tiedä mitä siellä päässä liikkuu kun moni asia tulee ”yllätyksenä” sit kun kotona keskustellaan 🤭 Ei ole vielä innostunut tutkimaan mitään itsenäisesti jos en patista asiaa x tai y selvittämään, mutta toisaalta kaikkien vastoinkäymisten vuoksi ei vielä oikein uskalleta ajatella, että tästä voisi tulla oikeasti paras lopputulos.

Ja samasta syystä en ole uhrannut ajatustakaan vielä synnärille, ollaan varmaan kummatkin jo pelkästä ajatuksesta yhtä kauhuissaan jos sinne päästään 😁
 
Meillä ei mies ole raskausneuvoloissa ollut mukana, mutta vauvan synnyttyä on aina ollut jos vaan päässyt. Ultrissa meinaan hävetä, kun mies diplomi-insinöärinä kysyy ultraajalta aina jotain tosi teknisiä ja vaikeita kysymyksiä 😅 toistunut joka kerta...
 
Mun kuopuksen synnytyksessä oli mies tosi hyvä tuki. Ei se tiennyt kuulemma yhtään mitä tehdä mutta niin se vaan oli pitämässä mua käsistä ja anto puristaa, veti henkee mun kanssa samaan aikaan ja nojas päällään mun päähän ponnistuksissa. Se oli just hyvä niin.
Ennen varsinaista ponnistamista mies kyllä osasi vähän olla tökerö, valitteli muunmuassa väsymystä ja päänsärkyä 🤣
Nyt sitten en osaa sanoa miten käy synnytyksen kanssa kun meillä tota välirikkoa on. Jos päädytään eroon niin en yiedä haluanko häntä synnytykseenkään mukaan. Toivon toki, että saadaan meidän suhde vielä korjattua.
 
Mun kuopuksen synnytyksessä oli mies tosi hyvä tuki. Ei se tiennyt kuulemma yhtään mitä tehdä mutta niin se vaan oli pitämässä mua käsistä ja anto puristaa, veti henkee mun kanssa samaan aikaan ja nojas päällään mun päähän ponnistuksissa. Se oli just hyvä niin.
Ennen varsinaista ponnistamista mies kyllä osasi vähän olla tökerö, valitteli muunmuassa väsymystä ja päänsärkyä 🤣
Nyt sitten en osaa sanoa miten käy synnytyksen kanssa kun meillä tota välirikkoa on. Jos päädytään eroon niin en yiedä haluanko häntä synnytykseenkään mukaan. Toivon toki, että saadaan meidän suhde vielä korjattua.
Tsemppiä tilanteeseen, toivotaan parasta ❤️
 
Eka neuvola oli 7.8. ja tuntu hassulta olla neuvolassa ilman lapsia :D muuten tuttu juttu kun kolmatta kertaa.

Puoliso oli esikoisen käynneillä aina mukana, välillä toisen kanssa ja tulee nyt seuraavalle käynnille mukaan tästäkin.

Muutimme tässä raskauksien välissä toiselle paikkakunnalle, niin neuvolahoitaja vaihtunut, niin kiva kun puoliso pääsee kans tutustumaan enemmän (toki on hoitanut jo lasten neuvoloita hänen kanssaan).
 
@Emulii ootteko sun miehen kanssa voinu puhua tuosta asiasta, tai ootko voinu jakaa sun kokemaa yllätystä hänen tavastaan reagoida (tai reaktion puutteesta)? Ymmärrän hyvin että tuntuu erikoiselta, voihan siellä taustalla toki olla joku inhimillinen syy joka vois puhumalla aueta ☺️ Ehkä asia ei oo vielä ihan konkretisoitunu tai uponnu hänelle samalla tavalla kun sulla? Ne kokemukset voi olla niin erilaiset sille vanhemmalle joka on raskaana ja sille joka ei oo raskaana.
 
Meillä taas oli varhaisultrassa niin että mun puoliso ja äiti kyynelehti ja mää olin ihan viilipyttynä. Jotenkin se ei siinä hetkessä tuntunu niin paljoa, ehkä edellinen menetys pelotti taustalla eikä uskaltanu antaa ittensä iloita. En osaa sanoa. Nyt edellisissä on ollut itelläkin iloinen fiilis!
 
@Emulii ootteko sun miehen kanssa voinu puhua tuosta asiasta, tai ootko voinu jakaa sun kokemaa yllätystä hänen tavastaan reagoida (tai reaktion puutteesta)? Ymmärrän hyvin että tuntuu erikoiselta, voihan siellä taustalla toki olla joku inhimillinen syy joka vois puhumalla aueta ☺️ Ehkä asia ei oo vielä ihan konkretisoitunu tai uponnu hänelle samalla tavalla kun sulla? Ne kokemukset voi olla niin erilaiset sille vanhemmalle joka on raskaana ja sille joka ei oo raskaana.
Joo ollaan, kiitos kysymästä 😊 kotona hän kovasti juttelee masulle ja sitte taas neuvolassa hänen on vähän vaikee ymmärtää mitä tekemistä hänellä siellä on ku hän ajattelee että raskauden seuranta on mua varten. En tiiä onko muissa maissa neuvola niin neuvontaan ja koko perheen hyvinvointiin keskittyny ku Suomessa. Just äsken täytettiin joku neuvolan kysely taas niin se vaan tokas että mitä sää multa kyselet ku eikö nuo kysymykset oo sulle. Vaikka just oikein sanoin että tässä sanotaan että täyttäkää yhdessä ja hän oli että joo täytetään vaan. Mulla on aika usein vaikee tajuta hänen aivoituksia mutta sitte musta on vaan huvittavaa ku anoppi taivastelee mulle puhelimessa miten hänen poika on niin monimutkanen, että saan kyllä sympatiaa sieltä 😂 ja toisaalta tänään ku kävin yksin neuvolalääkärillä niin heti mies kyseli että mitä siellä sanottiin, ei mulla sellasta tunnetta oo että häntä ei ylipäätään kiinnostais mutta ehkä se ei vaan oo hänelle niin luontevaa näyttää tuntemattoman ihmisen edessä tunteita ku ollaan neuvolassa.
 
Miten ihana lukea että muidenkin miehet on mukana neuvolassa!
Meilläkin mies ehdottomasti haluaa tulla, vaikka ensimmäisten kertojen jälkeen sovittiin kyllä että jos hänellä on töissä jotain akuuttia niin "perusneuvolakäynnit" voin hoitaa itsekin 😁 Ultraan molemmat halutaan molempien osallistuvan.
Hän on ollut neuvolassa hyvinkin osallistuva, ja välillä vähän pitänyt toppuutellakin 😂
 
Meillä mies halunnut tulla ultriin, mutta neuvolan puolelle ei ollut hirveämpää halua tulla mukaan.
Kysyy kyllä aina haluanko, että tulee kaveriksi, mutta oon antanut itse valita ja sanonut, että pärjäilen ne kyllä itsekin.
Kokee, että ne ehkä enemmän minun ja vauvan vointia varten, ja hän sitten tulee vain minun halutessani tueksi.

Mutta onko kukaan muu ollut pettynyt omaan neuvolan työntekijään?:loudlycrying:
Meillä vanhempi nainen, joka jotenkin oudosti sanoo itsestään selvistä asioista, joista ei meidän kohdalla mitään huolia ole herännyt. Ei esimerkiksi käytetä hirveemmin alkoholia ja nämä on meidän päihdeseulontalomakkeista myös selvinnyt.
Kuitenkin tulee kärkkään kuuloisia kommentteja välissä kuten: "Muistattehan, että sen lapsen kanssa ei sitten sitä alkoholia käytetä".
Sanoi kuitenkin seulontalomakkeitakin katsoessaan, että teillä näyttää olevan kaikki kunnossa, niin erikoista, että kokee tarpeellikseksi huomauttaa täysin itsestäänselvistä asioista, joista ei mitään huolta ole.
Turhauttaa, kun tulee välissä olo hänen äänensävystään ja tavastaan käydä läpi asioita, kuin olisi itse jotenkin ihan tyhmä:Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:

Ja ymmärrän, että on tietyt asiat, joita heidän varmasti on aina läpikäytävä, mutta kun asiat voisi ilmaista niin monella eri tavalla.
 
@Neppsu Joo, vähän ollut samansorttista.. Tai saatiin joku itsearviointilomake, johon piti ruksia eri osa-alueilta. Mutta siis saatiin yksi yhteinen lomake, johon merkittiin eri väreillä, kysymyksinä myös esimerkiksi onko parisuhteessa fyysistä väkivaltaa, henkistä väkivaltaa, huolta rahankäytöstä tms, mitä ei missään nimessä pitäisi kysyä samassa lomakkeessa 🤯 Meillä ei onneksi ole, mutta jos olisi, sen varmaan tuommoiseen ruksaisi?! Muita vähän erikoisia oli joku "olen valmis oppimaan vauvan hoitoa" tai "tiedostan että oma ajankäyttöni muuttuu vauvan syntymän myötä" - eihän noihin voi mitään negatiivista vastata 🤯😭
Ja sitten neuvolan terkka silmäili vastaukset läpi ja hymyillen katsoi meitä et teillähän näyttää menevän ihan mukavasti. Joo, meillä menee, mutta jos ei menisi, niin tuosta et sitä kyllä näkisi.

Mutta kai siellä ollaan parempia sitten kuitenkin seuraamaan sitä raskauden kulkua, toivoisin 😊
 
Takaisin
Top