Naurettavimmat itku- ja raivopömelit
- Ketjun aloittaja iskallt
- Aloituspäivämäärä
Välillä tulee itkettyä mitä ihmeellisimmistä asioista ja raivottua ihan typeristä, kun hormoonit heittää häränpyllyä. Jälkikäteen itseäkin huvittaa, mistä se kuppi taas meni nurin.No esikkoa odottaessa mä itkin South Parkin pimppipierulaululle 
Tosikkoa odottaessa mä en pystyny ollenkaan käsittää miks mies ei lue mun ajatuksia, siitä saatii useempi sota aikaseks ja mä lähinki loppuraskaudes useemman kerran ovet paukkuen kävelylle puhisemaa ja kihisemää. Poikaa odottaessa olin huomattavasti tasasempi, paitsi itkin My Little Ponyjen jokaselle jakson lopulle. Nyt ei o vielä mitään "ylilyöntejä" tullu, mitä nyt mustasukkasempi kuin normaalisti 
Tosikkoa odottaessa mä en pystyny ollenkaan käsittää miks mies ei lue mun ajatuksia, siitä saatii useempi sota aikaseks ja mä lähinki loppuraskaudes useemman kerran ovet paukkuen kävelylle puhisemaa ja kihisemää. Poikaa odottaessa olin huomattavasti tasasempi, paitsi itkin My Little Ponyjen jokaselle jakson lopulle. Nyt ei o vielä mitään "ylilyöntejä" tullu, mitä nyt mustasukkasempi kuin normaalisti 
Mä oon ollu vielä yllättävän tasainen mieleltäni
Innolla odotan tulevaa
Innolla odotan tulevaa
Minua meinas yks päivä lenkillä ruveta itkettään ku näin ylileveän kuljetuksen kääntyvän risteyksessä väärin, siinä oli siis ne leveän kuljetuksen autot edessä ja takana ohjaamassa liikennettä. Ja minä jotenki liikutuin ja tuli kyyneleet silmiin. :D olin kyllä heti perään että mitä v*ttua minä tuolleen pillitän :D
Ei oo pitkä ku ostin kaupasta pienen rasian mansikoita ja aattelin, että syödään niitä miehen kaa. Mies sanoi ettei hän välitä nyt mansikoista. Hirvee riita pystyyn ja kun päästiin kotiin, kiukuspäissäni nakkasin sen rasian navetan taakse ja lähin autolla omille teilleni. Vanhempien luona vollotin silmät päästäni ja palasin kotiin parin tunnin päästä kun olin rauhoittunut. Mansikkarasia löytyi ehjänä ja söin ne pirun marjat ihan yksin. Että näin. :D
Mä itken vähän kaikelle esim telkkariohjelmia katsoessa tulee vähän väliä itku Mies sanoo että oon aika kärkäs sanoissani 
Yksi ilta sain kauheet raivarit kun mua jomotti vatsaa ja makoilin sohvalla, pyysin sitten miestä tekemään meille aikuisille illallista kun oli nälkä. Mies siihen sanoi, että ei oikeen jaksaisi tehdä kunnon ruokaa että käviskö pelkät leivät. No minähän vedin semmoset pultit että meidän lapset kuolis nälkään jos mä en tekis ruokaa vaikka ei just sillä hetkellä huvittaista tai en jaksaisi. Tässä kohtaa ei jotenkin ihan tullut mieleen, että tosiaan tuo esikko oli jo nukkumassa eikä sitä ruokaa tulisi syömään. Siinä sitten raivoten ja kiukutelleen aloin ilta myöhään sitä ruokaa laittamaan. Mies siihen vielä jotain kommentoi, niin menin toiseen huoneeseen mököttää. Lopulta siis mies teki kuin tekikin sen illallisen, minkä sitten kieltäydyin syömästä koska hän oli tehnyt se eri tavalla kuin olin itse ajatellut. Söin muuta ruokaa (kuten mies oli alun perin ehdottanut) ja menin vihaisena nukkumaan. Seuraavana päivänä vasta tuli mieleen, että ehkä hieman liioittelua mun reagoinnit koko tilanteeseen... 
Se on jännä tunne kun kaikki kohtuus ja järki häviää päästä ja sitä on ihan mahdoton Sitte vasta jälkikäteen tajuaa sen homman silleen rauhassa ja tekee samaan aikaan mieli itkeä ja nauraa omaa käytöstään!
Mies sanoo että oon aika kärkäs sanoissani Yksi ilta sain kauheet raivarit kun mua jomotti vatsaa ja makoilin sohvalla, pyysin sitten miestä tekemään meille aikuisille illallista kun oli nälkä. Mies siihen sanoi, että ei oikeen jaksaisi tehdä kunnon ruokaa että käviskö pelkät leivät. No minähän vedin semmoset pultit että meidän lapset kuolis nälkään jos mä en tekis ruokaa vaikka ei just sillä hetkellä huvittaista tai en jaksaisi. Tässä kohtaa ei jotenkin ihan tullut mieleen, että tosiaan tuo esikko oli jo nukkumassa eikä sitä ruokaa tulisi syömään. Siinä sitten raivoten ja kiukutelleen aloin ilta myöhään sitä ruokaa laittamaan. Mies siihen vielä jotain kommentoi, niin menin toiseen huoneeseen mököttää. Lopulta siis mies teki kuin tekikin sen illallisen, minkä sitten kieltäydyin syömästä koska hän oli tehnyt se eri tavalla kuin olin itse ajatellut. Söin muuta ruokaa (kuten mies oli alun perin ehdottanut) ja menin vihaisena nukkumaan. Seuraavana päivänä vasta tuli mieleen, että ehkä hieman liioittelua mun reagoinnit koko tilanteeseen... Se on jännä tunne kun kaikki kohtuus ja järki häviää päästä ja sitä on ihan mahdoton Sitte vasta jälkikäteen tajuaa sen homman silleen rauhassa ja tekee samaan aikaan mieli itkeä ja nauraa omaa käytöstään!
Sillon melko alussa tätä raskautta mehän saatiin melkonen riita aikaan, kun minä sain jostain (en edes muista mistä) kilarit. Mies sitten fiksuna alkoi läksyttämään "Koita rauhoittua, kyllä sun pitäis saada pidettyä ittes kurissa." Arvaapa vaan mitkä kilarit siitä sitten vedin!! Kun ei vaan saa pidettyä ja sille ei nyt vaan voi mitään jos sattuu ylireagoimaan. Ja voin sanoa, että se ensimmäinen reaktio oli vielä suht kesy, että olis vaan pitänyt suunsa kiinni! :DSe on jännä tunne kun kaikki kohtuus ja järki häviää päästä ja sitä on ihan mahdoton
Niinpä!! Pahinta on kun mies sanoo jotain kuin "pitäiskö sun vähän rauhottua. Oot ihan kohtuuton!". Siitäkös mä raivostun
Niinpä!! Pahinta on kun mies sanoo jotain kuin "pitäiskö sun vähän rauhottua. Oot ihan kohtuuton!". Siitäkös mä raivostun
Joo mäkin, mutta se ei liity raskauteen
:D
Mä oon ollu vielä yllättävän tasainen mieleltäni
Innolla odotan tulevaa
Sama kyl, tosin oon kyl aina ollut reipas sanomaan, jos jossain jotain vääryyttä ja keskenään kyl naljaillaan ja nalkutetaan puolin ja toisin sillai hyvässä hengessä tosi paljon. Itku tulee kyl helposti, varsinki jos on nälkä:)
Toissailtana nukkumaan käydessä katseltiin vauvanrattaita ja turvakaukaloita. Niitä ollaan tässä jo vähän alettu tutkailemaan. Kiukkuunnuin sitten miehelle hänen ajattelemattomuudestaan, kun ei ole tarkistanut onko meidän autossa isofix-valmiutta vaikka turvakaukaloita on katsellut! Typerä mies. No joo, tajusin kyllä heti, että tuli taas kimpaannuttua turhaan ja anteeksipyyntö hyväksyttiin jälleen kerran. 
Mä en kyllä hermostu tollee pikkujutuista normaalisti tai nyt raskaana. Edellisessä raskaudessa muutuin todelliseksi buddhaksi keskivaiheen aikaan ja mua ei haitannut yhtään mikään :D.
Mutta jos suutun ni sit kans suutun huolella ja kovaäänisesti :D.
Ja tosiaan hermostun kans turhasta valittamisesta muutenkin. Ei siis auta nitistä itsekään :D
Mutta jos suutun ni sit kans suutun huolella ja kovaäänisesti :D.
Ja tosiaan hermostun kans turhasta valittamisesta muutenkin. Ei siis auta nitistä itsekään :D
Yllättävän tasaista täälläkin vielä :) ainut minkä oon huomannut on se, että kun oon aina ollu elokuville aika herkkis ja silmäkulma on kostunut pienestäkin, mutta nyt... Nyt ei riitä pelkkä kostuminen vaan tulee ihan kunnon itku ja ei meinaa kyllä loppua ei sitten millään. Varsinkin onnelliset asiat saa padot aukeamaan ihan täysin
Viime yönä näin unta et olin menossa rakenneultraan ja myöhästyin 5 minuuttia, kätilö ei suostunu ottaan mua enää vastaan eikä antaa uutta aikaa vaan sano et jos on vauvassa jotai häikkää ni se on sitten voivoi. Se tarjos hieroja aikoja mulle sen sijaan, rupesin itkeen siinä unessa ja heräsin lopulta omaan itkuuni :D ei oo viä ikinä unet ottanu noin tunteisiin et täyty oikeen herätä itkuunsa :D meni pikkuhetki ennenku tajus et hetkonen se oli vaan uni.
Hyle-Emo
Jostain jotain jo tietävä
Voi ei, tuosta unijutusta muistui mieleen... Ihan varhaisessa vaiheessa odotusta tein kerran perunamuussia ja ruskeaa jauhelihakastiketta. Tehdessä meni sitten kastikkeeseen liikaa suolaa (koska suolamylly oli rikki, enkä sitä muistanut) ja muussiin voita laittaessani tiputin sen n. 400g voipaketin keskelle kastiketta roiskien sitä kastiketta ympäriinsä. Siinä oli itku lähellä.
Pari päivää myöhemmin tuli keitettyä tortellooneja mökillä ja keitinvettä kaataessani lokasaaviin sain myös puolet tortelloonit kipattua sinne saippuaveden sekaan. Dramaattisesti omassa mielessäni julistin itseni toivottomaksi mämmikouraksi.
No näitä seurasi sitten uni, jossa tein lihakeittoa mummolassa. Mummo vaan totesi kuivasti, että "Elä laita niin paljon suolaa tällä kerralla." Siis se kiukun määrä siinä unessa oli jotain ihan käsittämätöntä, ois tehny mieli vetää mummoa turpaan. Onneks heräsin kesken kiukuttelun ja kukaan ei vahingoittunut.
Pari päivää myöhemmin tuli keitettyä tortellooneja mökillä ja keitinvettä kaataessani lokasaaviin sain myös puolet tortelloonit kipattua sinne saippuaveden sekaan. Dramaattisesti omassa mielessäni julistin itseni toivottomaksi mämmikouraksi.
No näitä seurasi sitten uni, jossa tein lihakeittoa mummolassa. Mummo vaan totesi kuivasti, että "Elä laita niin paljon suolaa tällä kerralla." Siis se kiukun määrä siinä unessa oli jotain ihan käsittämätöntä, ois tehny mieli vetää mummoa turpaan.
Onneks heräsin kesken kiukuttelun ja kukaan ei vahingoittunut.