Naurettavaa

Kyfi1646340

Kyfi1646340

Jostain jotain jo tietävä
Täällä nyt loppuvaiheessa neuvolan vaihto... oon jo pidemmän aikaa kantanut huolta esikkoni kasvusta kun ei syntymästä lähtien ole normaalisti kasvanut... noh.. viime vuonna alkukesästä kun ouluun muutin niin kaikki paska räjähti... erehdyin tyttärelleni hakemaan apua. Sain ensin neurologin niskaani. Tuon myötä niskaan alkoi hyppiä sossu. Nyt vielä niskaani hyppii terkkari. Minua syytetään fyysisesti sairaan lapseni laiminlyönnistä. Lisäksi miestäni syytetään väkivaltaisuudesta vaikka kummastakaan ei ole mitään todellisia merkkejä. Eilen sain tarpeekseni tuosta silmille hyppimisestä kun minua alettiin kiristämään että joko ottaisin synnytyksen alle vieraita ihmisiä seuraamaan päivittäistä kodinhoitoani tai tyttöni lähtisi kiireellisenä sijoitukseen.. lisäksi neuvolasta aikovat pojasta tehdä ennakoivan lasu ilmoituksen vaikka koko raskauden on kasvanut normaalisti enkä käytä minkäänlaisia päihteitä.. siinä vähän... rv. 35+3 menossa ja vauva laskeutunut jo... joten saa nähdä miten tuo stressi vaikuttaa synnytykseen... supistuksia on käynnistellyt kyllä... varsinkin kipeitä


<--saa julkaista ja pitääkin mahdollisimman näkyväksi nostaa mikäli en itse ehdi..
 
Asiasta enempää tietämättä kommentoin vain, että neuvolassa eivät turhasta puutu tai sano. Siellä ammatti-ihmiset näkevät kokonaisuuden eri tavalla kuin ehkä itse asiaa ymmärtää ja he voivat lapsen käytöksestä nähdä mm. Fyysisen väkivallan merkkejä. En syytä enkä arvioi, mutta ei neuvolassa kiusata tahallaan millään huostaanottopuheilla, lapsen etu on aina ennen vanhempien etua.
 
Pakko kommentoida... siis neuvolan työntekijöistä, että skaala on aika kirjava. Ainakin pk-seudulla. Esikon odotusaikana koin neuvolan kovin ahdistavaksi. Oma hoitaja vaihtui alkumetreillä ja jouduin useamman tädin syyniin. Yksi näistä oli aivan kamala... koska sf mittani laahasi jäljessä, hän todnäköisesti epäili mun olevan joku päihteiden väärinkäyttäjä jne. Jouduin siis käymään Hal polilla, jossa siis ihmettelivät, mitä siellä teen :D noh, sainpahan ylimääräisen ultran.

Onneksi lopulta sain oman vakkari hoitajan, jonka kanssa on ollut loistava henkilökemia.

Tsemppiä ap:lle tilanteeseen. En osaa oikein asiaan mitään vinkkiä antaa :/
 
Aiarana sanoi:
Asiasta enempää tietämättä kommentoin vain, että neuvolassa eivät turhasta puutu tai sano. Siellä ammatti-ihmiset näkevät kokonaisuuden eri tavalla kuin ehkä itse asiaa ymmärtää ja he voivat lapsen käytöksestä nähdä mm. Fyysisen väkivallan merkkejä. En syytä enkä arvioi, mutta ei neuvolassa kiusata tahallaan millään huostaanottopuheilla, lapsen etu on aina ennen vanhempien etua.
Click to expand...
Voin kokemuksesta sanoa että neuvola/lääkäri skaala on hyvin kirjava. Sain myös kokea lastensuojelu uhat asiastani neuvolassa joka todella olikin turha kun lastensuojelu lopulta tunki naamansa perheeseemme. Olin tosi vihainen! Ammatti ihmiset eivät todellakaan näe koko skaalaa tai näkevät sen omin silmin. Myönsivät kolmen kuukauden päästä että kaikki on hyvin perheessämme ja loppu se pelleily.
Puuttuisivat oikeesti tilanteisiin/lapsiin jotka oikeesti tarvii apua! Monia ei nähdä vaikka hätä on!
Tämä siis kokemukseni,ei yleistys.
 
Muokattu viimeksi:
Jos herää epäily niin hoitoalalla melkoisen riskin ottaa jos jättää asian sikseen, oli se sitten neuvola, koulu, päiväkoti tai mikä vaan. Ite ymmärrän kyllä että ennemmin ollaan herkemmin puuttumassa ja tekemässä kun että jätetään huoli sivuun, kun on niitä ikäviä tapauksia sattunut jotka olisi voinut olla ehkäistävissä jos asia olisi otettu todesta, enkä nyt tarkoita että liittyisi alottajaan, en ollenkaan kun en asiasta mitään tiedäkkään. Mutta eihän siinä mikään hätä tai ongelma ole jos ei ole mitään syytä senkun syynäävät ja tutkivat, ei ne voi ilman kunnollista näyttöä ottaa lapsia vaan huostaan tai asialla kiristää. :)
 
Siis kukaanhan ei olisi mitenkään neuvolasta noteerannut tytön kehitykseen missään vaiheessa ellen olisi itse lähtenyt apua hakemaan... lastenlääkäri teki minun pyynnöstäni neurologille lähetteen... ei siis nähnyt sille suurempaa tarvetta... neurologilla aloittivat syyttelyn ja tekivät lastensuojeluilmoituksen jonka jälkeen kaikki on ollut yhtä hullunmyllyä...
 
Hei, Olen hieman hämmentynyt, ja sen vuoksi pakko kysyä, että olenko vain ymmärtänyt väärin.... vai mitä ihmettä???

Kirjoitit rässä tekstissä 24.1, että "eilen sait tarpeeksesi, kun alettu hyppiä silmille, ja UHATTU huostaanotolla...?

Kyfi1646340 sanoi:
Täällä nyt loppuvaiheessa neuvolan vaihto... oon jo pidemmän aikaa kantanut huolta esikkoni kasvusta kun ei syntymästä lähtien ole normaalisti kasvanut... noh.. viime vuonna alkukesästä kun ouluun muutin niin kaikki paska räjähti... erehdyin tyttärelleni hakemaan apua. Sain ensin neurologin niskaani. Tuon myötä niskaan alkoi hyppiä sossu. Nyt vielä niskaani hyppii terkkari. Minua syytetään fyysisesti sairaan lapseni laiminlyönnistä. Lisäksi miestäni syytetään väkivaltaisuudesta vaikka kummastakaan ei ole mitään todellisia merkkejä. Eilen sain tarpeekseni tuosta silmille hyppimisestä kun minua alettiin kiristämään että joko ottaisin synnytyksen alle vieraita ihmisiä seuraamaan päivittäistä kodinhoitoani tai tyttöni lähtisi kiireellisenä sijoitukseen.. lisäksi neuvolasta aikovat pojasta tehdä ennakoivan lasu ilmoituksen vaikka koko raskauden on kasvanut normaalisti enkä käytä minkäänlaisia päihteitä.. siinä vähän... rv. 35+3 menossa ja vauva laskeutunut jo... joten saa nähdä miten tuo stressi vaikuttaa synnytykseen... supistuksia on käynnistellyt kyllä... varsinkin kipeitä


<--saa julkaista ja pitääkin mahdollisimman näkyväksi nostaa mikäli en itse ehdi..
Click to expand...

25.1 kerrot osiossa "vanhempien terveys" seuraavan tekstin, jossa ilmeisesti kerrot samasta asiasta, "puolen vuoden taistelusta joka päättyi tytön huostaanottoon.." tekstistä saa jotenkin käsityksen että huostaanotto tapahtunut jo jonkin aikaa sitten? Eilen uhattiin? Seuraavana päivänä onkin jo huostaanotettu?

Kyfi1646340 sanoi:
Täälläkin aika kovilla... Oma elämä ollut aina yhtä taistelua. Ensin 9 vuotta fyysistä ja henkistä kiusaamista jonka lisänä oman äidin fyysistä väkivaltaa 14 vuotta. Selvisin niistä. Tuon jälkeen luulin löytäneeni kunnollisen miehen joka paljastui alkoholistiksi, pedofiiliksi ja väkivaltaiseksi. Hänen kanssaan minulla yhteinen tytär. Siitäkin selvisin(hän nykyään exä). Aloin uudestaan surustelemaan jossa mies paljastui olevansa vuoden yhdessäolon jälkeen hyväksikäyttäjä. Selvisin vielä tuostakin jonka jälkeen muutin pohjois-pohjanmaalle nykyisen puolisoni luokse... nyt muuten asiat hyvin mutta viimeisen puolen vuoden taistelun jälkeen tytön hyvinvoinnista päättyi tytön huostaanottoon... nyt ensimmäistä kertaa myönnän että voimat on kaikki. Vielä mikään ei ole lopullista mutta mietin vain että mistä löydän voimaa taistella saadakseni tyttäreni takaisin... hän on ollut aina valopilkkuni vaikka ei fyysisellä tasolla täysin terve olekaan... en ole nyt pystynyt nukkumaan kunnolla enkä saa paljonkaan syötyä... päihteitä en käytä mutta toivon vain että kaikki olisi pelkkää painajaisunta... mutta joka kerta kun hereille havahdun niin kuulen tyhjyyttä koska tyttö ei ole täällä:(...

Anteeksi tilitykseni ja epäselvä kirjoitus... ja jaksamista ajna:lle
Click to expand...

Mutta tämä kyllä hämmensi minua eniten... "äitien kohatuspaikka osiossa" 12.2 kerrotkin odottavasi esikoista ja etsit muita äitejä Rovaniemeltä? Menikö minulta jotain pahasti ohi, vai miten odotatkin yht äkkiä esikoista???

Kyfi1646340 sanoi:
Löytyykös täältä 20-25.v äitejä rovaniemeltä... täällä kyselee esikkoansa odottava?
Click to expand...

Ja samana päivänä kun kerroit odottavasi esikoista olet täälläkin julkaissut viimeisen kommentin yllä, jossa kuvaat sossun mukaan tullessa kaiken olleen hullunmyllyä esikoisesi kohdalla?

Ei ole tarkoitus tällä viestillä aiheuttaa ahdistusta tmv. , olen vain väkisinkin vähän ihmeissäni kun tekstisi antavat väkisinkin hieman ristiriitaisen kuvan kertomistasi tapahtumista, niiden aikajanasta, jne.?
 
Itsekin katsoin nyt viestejä. En oo nyt varma tietääkö kyseinen henkilö mitä "esikko" tarkoittaa.. Vai onko tullu ajatushörhö? :confused:
 
Hain kaveria juu rovaniemeltä ja juu odotin lasta... en esikoista vaikka niin sanoinkin mutta valitettavasti häpeän tapahtumia... enkä siis ole ollut valmis kertomaan joka vastaantulijalle tuosta sijoituksesta... hain täältä tukea asiaan... tyttö vietiin viikko ekan kirjoitukseni jälkeen pois suoraan päivähoidosta... yritin keskittyä poikaani joka syntyi normaalia pienempänä... vieläkö ihmetyttää...
 
Ehkä kuulostin harhaan johtavalta mutta olen yrittänyt pitää itseni jossain kunnossa poiikani vuoksi edes... onneksi hän on terve lapsi joka kasvaa ja kehittyy...
 
Aika tosiaan täsmää... nyt asumme rovaniemellä ja edelleen yritän saada asioita niin että niistä voisi vielä joskus nauttiakin... edes hieman...
 
Hei Kyfi, onneksi olkoon pienen pojan syntymästä. Kiitos rehellisestä ja avoimesta vastauksestasi. ei todella ollut tarkoitus lisätä ahdistustasi tai muulla tavoin aiheuttaa pahaa mieltä. Se miksi viesteihin kiinnitin huomiota, on että täällä myös haluaa antaa sitä tukea ja auttaa toista vaikeissa elämäntilanteissa, sen mitä nyt tällaisella foorumilla pystyy. Mutta jos tulee tunne ettei toinen olekkaan rehellinen tmv., tulee myös turhautunut olo, ja tunne että onko asiat totta vai mitä ihmettä. Mitä tulee uusien ihmisten tapaamiseen, itse uskon että rehellisyys kannattaa (ei aina kaikkea tarvitse heti kertoa, usko pois, ei kukaan ole täydellinen). Jos joku ei ymmärrä, tuomitsee tai muuta vastaavaa, ei hän välttämättä ole ystävyyden arvoinen. Sinulla on ollut varmasti rankkaa, (oma lapseni syntyi muuten myös pieni kokoisena). Yritä keskittyä ihanaan pieneen poikaasi, ja olla ajattelematta ikäviä asioita/tapahtumia päivittäin. Mitä tytöllesi/tilanteelle kuuluu nyt? Lastensuojelun ensisijainen tarkoitus on suojella lasta, ja vaikka kuinka asiat tunruvat epäreilulta ja väärältä, niin tie kohti asioiden selviämistä on yhteistyö. Yrtiä tehdä yhteistyötä lastensuojelun kanssa, ole avoin, ota yhteyttä, esitä huolesi ja kiinnostuksesi ja rakkautesi tyttöä kohtaan. Ole yhteydessä, kysy miten Tyttösi voi, mitä hänelle kuuluu, ja eritoten, mitä voit tehdä tässä tilanteessa, mitä he odottavat sinulta, mitä sinun tulee tehdä jotta prosessi lapsen kotiuttamiseen on mahdollista aloittaa. Vaikka tuntuu pahalta, niin lapsi on sinun pieni Tyttösi jolla on varmasti aivan kamala ikävä sinua. Vaikka uusi vauva vie nyt kaiken huomion, yritä löytää jostain voimia jaksaa myös taistella tyttösi puolesta. Paljon tsemppiä! !!
 
Kiitos... pikkuhiljaa tilanne on raukeamassa... äityi niin pahaan pisteeseen että kotiudutaan pojan kanssa ensi viikolla... minut laitettiin ensikotiin jossa olen pystynyt osoittamaan että minusta on äidiksi... tyttö edelleen sijoituskodissa ja vaikka olemme saamassa kotiapua niin en vielä tiedä pääseekö hän kotiin... työtä teemme sen eteen että myös hän saisi kotiutua... valitettavasti videosta päätellen vain hän ei enää muista minua... puhuttelee sijaisäitiä äitinään... poikaan olen nyt keskittynyt ja hän onkin alkanut syömään hyvin niin että melkein 3 kiloa on täynnä... tyytyväinen olen että pystyn edes hänet kasvattamaan... vaikka ikävöinkin tyttöä mielettömästi...
 
Kyllä tyttö sinut aivan varmasti muistaa! Uusi tilanne on vain ollut varmasti hänellekkin hämmentävä, ja lapset pyrkivät sopeutumaan uuteen tilanteeseen parhaansa mukaan. Jos sijaisperheessä on muitakin lapsia (omia tai sijoitettuja) jotka kutsuvat tätä äidiksi, on luontevaa että hän omaksuu myös tätä henkilöä kutsuttavan "äidiksi" ilman että omaisi suurempaa ymmärrystä/käsitystä sanan merkityksestä. Jos lastensuojelu katsoo sinun kuitenkin olevan täysin hyvä ja pätevä äiti pojallesi, niin eivät he voi todeta, ettet olisi kykenevä hoitamaan myös tytärtäsi. Monesti perheen yhdistämistä voi estää "lapsen vakiintunut elinympäristö" eli jos lapsi olisi ollut sijaisperheessä useita vuosia, niin pohditaan onko lapsen edunmukaista siinä vaiheessa purkaa sijoitusta. Käsittääkseni tosiaan lain mukaan vanhemmilla ei ole oikeutta lapseensa, mutta lapsella on oikeus vanhempiinsa. Eiköhän kaikki vielä pääty hyvin :)
 
Toivotaan niin... Ja on minut päteväksi pojan vanhemmaksi todettu ja saamme kotiin vielä apua jotta asiat sujuvat mahdollisimman hyvin... Ensikodissa ja sairaalassa olen saanut kuulla vain pelkkää hyvää... Mitenkähän siinä vaiheessa kun olen nyt saamassa mahdollisuuden hakea yksinhuoltajuutta käräjäoikeuden kautta niin parantaako sen saaminen mahdollisuuksia saada tyttö takaisin...
 
Hmmm... Riippuu varmaan siitä vaikuttaako lapsen isä jollain tavalla negatiivisesti kokonaiskuvaan/lapsen hyvinvointiin mikäĺi on lapsen huoltaja?
 
Takaisin
Top