Naisen elämän vaikein valinta

[Lejoninna]

Hei. Toivon ettei kenellekään aiheudu mielipahaa tästä kirjoituksesta.

Asia on niin iso, että sitä on vaikea kirjoittaa jättämättä pois vahingossa jotain olennaista ja jo pohdittua.

Lyhyesti historiaa. Erosin vuoden vaihteessa todella hankalasta ja tuhoisasta parisuhteesta, josta yritin lähteä monta kertaa aiemminkin. Taustalla pettämistä ja henkistä väkivaltaa. Miehellä on päihderiippuvuus ja epävakaa persoonallisuushäiriö. Itselleni läksiäislahjana masennus.

Eron jälkeen huomasin olevani raskaana. Ehkäisy oli kunnossa. (en kaipaa siihen kommentteja) Ajoitus tuntui kohtalolta, minua ei päästetä eroon tästä miehestä. Ensimmäinen tunne raskaudesta oli kuitenkin ilo.

Olen nyt paininut asian kanssa viikkoja ja aika on loppumassa. Vuorotellen haluan pitää lapsen ja välillä järjellisesti näen kuinka huono idea se on sekä lapsen että minun kannaltani.

En tiedä onko minusta raskauden keskeyttämiseen ja siitä selviämiseen. En myöskään tiedä onko minusta yksinhuoltajaksi ja elämään tämän miehen läheisyydessä seuraavat 20 vuotta. Pelkään myös paljon hänen vaikutusta lapseen. Hän haluaa kuitenkin olla mukana lapsen elämässä.

Koen tilanteen erittäin epäreiluna. Pitääkö minun luopua lapsestani lapsen ja oman hyvinvoinnin vuoksi? Uskon että olisin hyvä äiti ja minulla on tukijoukkoja. Silti mietin mikä olisi oikeasti parasta kaikille. Kaikki pelottaa.

Olen miettinyt ja puhunut ja kääntänyt kaikki kivet. En pääse ratkaisuun. Onko ideoita tilanteen selvittämiseen?

Tämä oli todella tiivistettynä kirjoitettu klo 5, toivoisin että pystyisin parempaan ilmaisuun, mutta toivottavasti ydin selviää. Kiitos ajastasi ja asiallisista kommenteista.

 

[hillevi]

Helpon valinnan edessä et ole. Pystyisitkö muuttamaan kaus tästä miehestä ja kasvattamaan lapsesi yksinhuoltajana? Kauheaa jos joudut tämän kamalan miehen takia vielä luopumaan lapsestasi. Entäs jos varaisit ajan neuvolaan, että voisit keskustella asiasta?

 

[winks]

Elämä on täynnä ironiaa.

1) Juttele ammatti-ihmisen kanssa (neuvolasta esim saat lisätietoja, ja vaikket ole vielä "asiakas", niin neuvolaan voi soittaa ja he antavat kyllä neuvoa).
2) Pidä huoli itsestäsi ettet vaivu isoon masennukseen.
3) mitä tahansa pääät, pyri olemaan sinut asian kanssa, se on osa sinun elämää nyt ja tulevaisuudessa

 

[Ginger]

Mieti asiaa ensisijaisesti omalta kantiltasi, pystytkö pitämään huolta lapsesta joka muistuttaa sinua entisestä miehestäsi ja suhteen aikaisista ongelmista? Oletko valmis äitiyteen oman jaksamisesi kannalta? Jos tuntuu siltä, että haluat olla äiti ja koet siihen pystyväsi yksinhuoltajanakin, mikset voisi pitää lasta? Varmasti lähes kaikki raskaaksi tulleet naiset ovat raskauden alussa kokeneet ne pelon hetket kun miettii, onko sittenkään oikeasti valmis, onko kaikki edellytykset kunnossa, onko musta tähän jne. Tilannetta ihan varmasti vielä mutkistaa tässä tapauksessa se, että lapsen isästä on huonoja kokemuksia. Mutta lapsen saannille ei varmaan ole ikinä oikeaa aikaa, jos sitä niin miettii. Toisaalta, jos ajatus tuntuu liian pelottavalta eikä ole vain lyhytkestoinen jännitystila, on keskeytyskin vaihtoehto. Siinä tapauksessa varmasti neuvolasta ja lääkäriltä saa apua, sekä mahdollisesti myös lähetteen kunnon keskusteluapua saamaan, jos sitä haluaa. Mitä vauvan isään tulee, eihän lapsen ja isän ole välttämättä oltava tekemisissä. Jos isä pystyy pitämään itsensä ns. normaalina lasta tavatessaan, onhan hänellä siihen oikeus, mutta kuten kerroit, että hän on päihde- ja mielenterveysongelmainen, voi olla ettei hänen ole hyvä ollakaan lapsen lähellä. Silloin esim. oikeuskin varmasti päättää asian sinun ja lapsen hyväksi, en usko että siinä on sellaista ongelmaa.

Omakohtaisesti voin sanoa, että erosin niin fyysistä kuin henkistäkin väkivaltaa sisältänestä, erittäin alistavasta ja ahdistavasta suhteesta joitakin vuosia sitten. Kävi samalla tavalla, epäilin olevani raskaana heti suhteen päätyttyä. Pelästyin, en halunnut kantaa tämän miehen lasta sisälläni, mietin että mitä jos lapsesta tulee samanlainen väkivaltainen ja epämiellyttävä ihminen, en halunnut olla sidottuna tähän mieheen enää sekuntiakaan elämästäni. Olin kerennyt jo totuttautua siihen, että teen abortin, mutta tarkemmissa tutkimuksissa selvisikin, etten ollutkaan raskaana positiivisesta testistä huolimatta. Jos lapsen isä olisi ollut joku toinen, olisin varmasti ajatellut haluavani lapsen. Minulla ainakin tämä vaikutti todella paljon, en olisi pystynyt kantamaan eksäni lasta, en olisi kyennyt pääsemään eroon ajatuksesta että lapsessa on jotain vikaa kun isässäkin on. En olisi nähnyt lasta vain omanani. Mulle se oli kynnyskysymys aborttiasiassa, jota en onneksi oikeasti joutunut sitten läpikäymään.

Tsemppiä sulle asiasta päättämiseen ja paljon voimia, päätit miten päätit! :)

 

[Luunappi]

Joku kommentoi, että lapsi tulee muistuttamaan aina tästä miehestä jne. Älä vaan ota tosissaan tuollaista ajattelematonta kommenttia! Lapsi on oma itsensä, oman sielunsa ja persoonansa kanssa. Hän ei ole tämä biologinen isä, eikä tule koskaan olemaan! Hän on valloittava oma itsensä ja sinä saat kunnian kasvattaa hänet arvostamaan ja rakastamaan elämää ja tärkeäksi kokemiasi asioita ja arvoja.

Itse erosin vakavasti sairaasta ja päihdeongelmaisesta miehestä. Olin raskaana ja todella nuori. Sain ihanan tytön, joka on ollut suurin aarteeni ja valoni! Biologinen isä yritti aluksi tehdä kiusaa, mutta lopulta jätti meidät rauhaan. Isäksi hänestä ei todellakaan ollut ja mielenkiinto lopahti kun hän huomasi ettei hänellä ole enää mitään valtaa minuun.

Pysy vahvana! Muista, että et tule aina olemaan masentunut; saat itsesi ja oman voimasi takaisin aivan varmasti! Tee valinta sydäntäsi kuunnellen!

Voimia ja lempeyttä elämääsi!

 

[Luunappi]

Jatkan vielä omaa pohdintaani...

Jos päätät pitää lapset, tiedäthän, että sinä olet automaattisesti yksinhuoltaja, koska et tämän miehen kanssa asu. Lasta koskevat päätökset saat tehdä itse. Lapsella on juridinen oikeus tavata isää, käytännössä tämä tarkoittaa vauva-ikäisellä lyhyitä tapaamisia silloin tällöin. Mikäli pelkäät miestä tai et kykene olla samassa tilassa on mahdollista järjestää valvottuja tapaamisia tähän erikseen tarkoitetussa paikassa. Sinun ei tarvitse siis edes päästää miestä kotiisi lasta tapaamaan. Mikäli tapaamisista ei päästä sopuun niin käräjäoikeus ratkaisee asian. Ja se ratkaisee sen lapsen etua ajatellen, tarkkojen selvitysten (olosuhdeselvitys) jälkeen. Saattaa siis kulua useampi vuosi, ennenkuin lapsi ja mies saavat yhtään kahdenkeskeistä aikaa, jos silloinkaan. Kerron tämän siksi, että sanoit pelkääväsi miehen vaikutusta lapseen. Lapset fyysinen ja psyykkinen turvallisuus menee kaiken muun edelle. Oletko sitä mieltä että mies oikeasti haluaa lapsen ja on kykenevä isäksi? Vai onko raskautesi väylä kiusata tai yrittää kontrolloida sinua? Saattaa hyvin olla, että lapsen synnyttyä tämä mies ei edes välitä tai ei ole kiinnostunut kovin kauaa...

Päätät mitä tahansa, tärkeintä on, että otat nyt riittävän eron tähän mieheen. Suosittelen irtaantumista ihan kokonaan. Älä tapaa häntä, älä edes keskustele hänen kanssaan tai vastaa viesteihin. Tämä on tärkeää siksi, että kuulet oman äänesi selkeämmin ja alat voimistua. Et anna hänen enää vaikuttaa sinuun. Liiku luonnossa, aloita vaikka jokin harrastus, syö hyvin, tapaa kavereita ja nauti elämästä, hemmottele itseäsi. Voit myös hakeutua ammatti-ihmisen juttusille, jos asiat painavat liikaa. Tärkeintä on nyt keskittyä täysin itseesi ja omaan toipumiseen.

Itse olen tosiaan aloittanut yksinhuoltajana. Minulle se oli oikea päätös. Lasta olen rakastanut aina ehdoitta ja hän on yksi elämäni parhaista asioista, niinkuin muutkin lapseni, jotka sain uuden rakkauden kanssa sitten myöhemmin. Uusi rakkaus on mahtava isä myös ensimmäiselle lapselleni!

Olen myös sairastanut masennusta vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Sain apua ja paranin. Masennus oli vain luonnollinen reaktio siihen tilanteeseen: kamalaan mieheen ja itseni henkiseen hukkumiseen hänen toimestaan. Sain kuitenkin itseni takaisin ja pääsin miehestä eroon vakaasti päättämällä etten anna hänelle enää mitään mahdollisuutta manipuloida tai ottaa osaa elämääni. Mikään ei ollut mahtavampaa kuin omassa kodissa hypistellä omia tavaroita ja tehdä kaikki päätökset itse!! Kukaan ei ollut enää lannistamassa ja lyömässä lyttyyn... Pienet arjen asiat tuntuivat juhlalta! Ihana oli myös kasvattaa mahaa ja valmistautua vauvan tuloon. Paras ystäväni tuki ja kannusti, hänestä oli paljon apua kaikessa. Hän myös iloitsi kanssani kaikesta uudesta elämässäni. Sain suuret siivet selkääni ja niillä mennään edelleen.

 

[Arlaingman]

Minä olen valitettavasti hyvin samanlaisessa tilanteessa.. Sain vihdoin päätettyä että en halua olla missään tekemisissä isän kanssa. Hän on myös päihderiippuvainen mutta myös patologinen valehtelija, ja varmasti sen alla piilee muitakin mielenterveys ongelmia. Mutta olen päättänyt että pidän lapsen. Voimia ja jaksamisia sinulle

 

[Ginger]

Joku kommentoi, että lapsi tulee muistuttamaan aina tästä miehestä jne. Älä vaan ota tosissaan tuollaista ajattelematonta kommenttia!

Pakko kommentoida Luunapin vastakommenttiin, että minun mielestäni ei ole ajattelematonta ajatella, että jos lapsen isä on oikeasti vakavasti häiriintynyt ihminen, ei hänen geenejään tulisi eteenpäin siirtää ja muistuttaa itseään useiden vuosien henkisestä ja fyysisestä täydestä helvetistä, mikä melkein johti omaan itsemurhaani. Minä en ainakaan olisi kyennyt oman eksäni lasta synnyttämään näistä syistä. Itse myös olen kärsinyt masennuksesta ja pelkäsin, että jos olisin saanut eksäni lapsen, masennus olisi pahentunut. Eli minun mielestäni ei missään tapauksessa ajattelematonta.
Lapsi on tietysti oma persoonansa aina, mutta silti aina myös osa vanhempiaan, se on välttämätöntä. Kasvatuksella on erittäin suuri osa siihen, millainen lapsesta tulee, mutta myös geenit vaikuttavat. Sen enempää asioita avaamatta, olisin minäkin omat vanhempani vaihtanut jos olisin voinut, mutta olen paljon työskennellyt sen eteen että en olisi samanlainen kuin he. Enkä halua lapselleni taakkaa vastaavalla tavalla.

Mutta tässä tapauksessa kyse on ilmeisesti kuitenkin hieman lievemmästä tapauksesta, sillä aloittaja ei esim. maininnut fyysisestä väkivallasta tai eristämisestä mitään. En voi tietenkään tietää millainen tapaus aloittajan entinen mies on ja on täysin aloittajan päätettävissä miten hän tähän osaan lasta suhtautuu, halusin vain tuoda oman ajatukseni tästä esiin kun mielipiteitä kysyttiin. Itselläni oli todella vakavasta tilanteesta kyse, enkä halua kaikkea tässä avata, mutta mun mielestä on kyllä aika tavalla loukkaavaa sanoa ajattelemattomaksi omaa kantaani asiaan, sillä sitä se ei todellakaan ole.

Jos aloittaja ajattelee isän päihdeongelmaa isona ongelmana lapsen suhteen, kannattaa muistaa että se on ainakin ehdottomasti voitettavissa oleva ongelma. Päihdeongelmaisesta voi tulla täysin tavallinen, päihteitä käyttämätön kansalainen, mikäli ottaa asian todesta ja vieroittautuu! Esim. lapsen syntymä voi laukaista miehessä halun parantaa omaa elämäänsä, jotta voisi olla osa lapsen elämää.

Olisi kiva kuulla mitä aloittaja lopulta päättää, toivottavasti kuuntelet sydämesi ääntä valinnassasi, uskon että päätit sitten kummin vain, on päätös omalla kohdallasi oikea :)

 

[RiiaBa]

Tässä kohtaa miettisin mitä itse haluat. Ja sinulla on aina vaihtoehto salata raskautesi mieheltä, jolloin hänestä ei tule osa teidän elämää. Niin todennäköisesti itse tekisin...

 

[Miramaria]

Huh huh, onpa rankka tilanne! Kuten joku muukin vinkkasi, kannattaa keskustella ammattilaisen kanssa - päätitpä miten tahansa. Pidä ensimmäisenä itsestäsi huolta!

 

[Lejoninna]

Kiitoksia kaikille tasapuolisesti vastauksista. Niistä on ollut erittäin paljon apua ja tukea! olen kiitollinen.

En ole vielä päässyt lopulliseen päätökseen, huominen on vielä aikaa miettiä... olen saanut keskusteluapua, mutta sekään ei ole auttanut ratkaisun tekemisessä. Varmasti päätöksen jälkeen auttaa kyllä.

Kerron teille pian mihin päädyin.

Lapsen isästä sen verran, että hän ei ole läpeensä paha eikä onneksi fyysisesti väkivaltainen. Enkä usko että haluaisi minulle pahaa jatkossa. Hän ei vain osaa tunteiden hallintaa ja on päihteiden käyttäjille tyypillisesti itsekäs. Persoonallisuuden häiriöt uskoakseni harvoin paljoa lievenevät ilman hoitoa, näistä eniten huolettaa kyky empatiaan. Hän on kuitenkin ryhtynyt jo hieman vastuullisemmaksi, (hakee töitä, yrittää lopettaa päihteet) mutta näihin ei valitettavasti voi luottaa ennenkuin. .. positiivista on kuitenkin ollut se että selkeästi on herännyt halu muuttaa omaa elämää.

En kuitenkaan perusta päätöstäni tähän, vaan yritän tosiaan miettiä omalta kannaltani ja lapsen hyvinvoinnin kannalta. Valitettavasti koen jo nyt suuria paineita hyvästä vanhemmuudesta. Olenko riittävä? Olenko riittävän vahva?

Myös oman elämän tasapaino on vielä hakusessa kun erosta ei ole ehtinyt vielä selvitä. Totuus on kuitenkin se, että baby on matkalla tänne nyt oli tilanne mikä tahansa.

Uskon että elämäni kääntyy hyväksi valitsin kuinka vaan. Tosin enemmän uskon hyvään elämään jos olen lapsen kanssa. Keskeyttämisessä pelottaa katumisen mahdollisuus ja masennukseen vieriminen. Sellainen päätös tuntuu liian isolta ihmiselle.

Jokatapauksessa kohta tiedän. Tässä taas aamuyön pohdintoja. Kerron pian mitä tein. Kiitos vielä tuesta! Hienoja ihmisiä on olemassa.

 

[Lejoninna]

Hei taas kaikille.

Tein päätökseni. Jatkan raskautta. En ole ihan vielä sisäistänyt kaikkea ja exän kanssa riitely alkoi jo ja lannisti iloa asiasta. Otan nyt eroa hänestä, niin saan itseni parempaan kuntoon ja pääsen nauttimaan raskaudesta! :)

Päätös oli erittäin vaikea. Kiitos teille kaikille avusta!

 

[hillevi]

Hyvä että sait asian päätökseen. Onnea odotusaikaan ja erosta toipumiseen

 

[Luunappi]

Onnea valintasi johdosta! Tämä on suuri ilon aihe! Nauti raskaudestasi ja tulevasta lapsestasi! Tästä alkaa kokonaan uusi tarina... Miten jännittävää!

Rakkautta ja voimia, sekä enkeleitä vierellesi kulkuemaan!

 

[Aubrey]

Pidätin ihan hengitystä viestiesi välillä, onnea raskaudesta ja voimia kaikkeen tulevaan! Itse haluaisin vielä lisätä, että vaikka eksäsi nyt näyttääkin merkkejä ns parantumisesta, niin älä retkahda takaisin hänen kelkkaansa. Hän on vastuussa itsestään, sinä olet vastuussa omastasi ja lapsesi hyvinvoinnista! Kaikkea hyvää

 

[talvivauva]

Joku kommentoi, että lapsi tulee muistuttamaan aina tästä miehestä jne. Älä vaan ota tosissaan tuollaista ajattelematonta kommenttia! Lapsi on oma itsensä, oman sielunsa ja persoonansa kanssa. Hän ei ole tämä biologinen isä, eikä tule koskaan olemaan! Hän on valloittava oma itsensä ja sinä saat kunnian kasvattaa hänet arvostamaan ja rakastamaan elämää ja tärkeäksi kokemiasi asioita ja arvoja.

Itse erosin vakavasti sairaasta ja päihdeongelmaisesta miehestä. Olin raskaana ja todella nuori. Sain ihanan tytön, joka on ollut suurin aarteeni ja valoni! Biologinen isä yritti aluksi tehdä kiusaa, mutta lopulta jätti meidät rauhaan. Isäksi hänestä ei todellakaan ollut ja mielenkiinto lopahti kun hän huomasi ettei hänellä ole enää mitään valtaa minuun.

Pysy vahvana! Muista, että et tule aina olemaan masentunut; saat itsesi ja oman voimasi takaisin aivan varmasti! Tee valinta sydäntäsi kuunnellen!

Voimia ja lempeyttä elämääsi!

Sinänsä asiallinen ja tsemppaava viesti, mutta omalle kohdalle kolahti syytös ajattelemattomasta kommentista. On totta, että lapsen elämään läheisesti vaikuttavat ihmiset muovaavat lapsen persoonaa, mutta geeneillä on myös jättimäinen osa! Itsellä on 11 vuotias poika joka on ilmetty kopio isästään. Ovat ensimmäisen 2,5v jälkeen tavanneet keskimäärin 2krt/v. Eikä siis ole todellakaan päässyt vaikuttamaan kasvuun. Silti ulkonäön lisäksi, itsetunto ja eleet ovat kovin samanlaiset. Jopa herkkyys pelien koukuttavuteen tuntuu kulkevan geeneissä. Siitä kertoo, ettei tämä poika ole todellakaan kasvanut ruudun äärellä, mutta silti nyt viimein älypuhelimen saatuaan tarvii kovasti tukea ettei kaikki aika unohdu peleihin.
Väkivaltainen hänen isänsä ei onneksi ollut ja on ollut vähäisistä tapaamisista huolimatta mukana puheissa ja puhelimen päässä. Jää nähtäväksi periytyykö myös herkkyys alkoholiriippuvuuteen vai saadaanko se kitkettyä kasvatuksella...

Ps.ystävälläni oli väkivaltainen, alistava ja päihteiden valtaama parisuhde josta irtaantui lapsen ollessa pieni. Vaikeiden alkuvuosien jälkeen isä on nyt (n.10v myöhemmin) osa lapsen elämää ja lapsi jopa viettää viikonloppuja isänsä luona. Pahastakin tilanteesta voi siis päästä voittoon.

Voimia sinulle keskustelun aloittaja!*