Musiikki ja lapset

ReginaVeritas

Keskustelun kolmiottelija
Helmikuunmammat 2014
Olet ollut pienestä pitäen musiikin suurkuluttaja ja omaan laajan cd-kokoelman. On ollut ilmiselvää, että kuuntelen musiikkia myös vauvan kanssa, erityisesti koska en halua hänen katsovan televisiota, mutta itse ahdistun hiljaisuudesta.

Aluksi ajattelin, että lapsi saa kyllä kuunnella kaikkea musiikkia mitä luonnollisestikin kuuntelen. Nyt kuitenkin olen alkanut pohtia, onkohan ihan kaikki musiikki kuitenkaan lapselle sopivaa? En niinkään pelkää lapsen saavan musiikista huonoja vaikutteita, enemmänkin mietin, haluanko lapseni alkavan esimerkiksi laulaa huumeista ja naisista? Entä kirosanat? Itse olen lapsena laulanut E-Roticin kappaleita, ymmärtämättä sisällöstä tietenkään yhtään mitään ja kieltämättä ajatus omasta lapsesta laulamassa jotain samankaltaista ei kamalasti mieltä lämmitä. Toisaalta kuitenkin mietin, että ylireagoinkohan minä? Ja mihin rajan sitten voi vetää? Pelkkiä lastenlauluja en kestä kuunnella, vaikka Fröbelin Palikat ovatkin oikein hyvä yhtye. ;)

Mitä mieltä arvon foorumilaiset ovat? Mitä musiikkia teillä kuunnellaan? Onko rajoituksia tai 'ikärajoja'?
 
Meillä kuunnellaan paljon musiikkia. Odotusaikana kuuntelin jo paljon musiikkia, ja lauleskelin itsekin vatsalle. Meillä soi silloin paljon lattareita, lastenlauluja, valtavirtapoppia ja mitä nyt Spotifyn toplistalla milläkin viikolla satasen joukossa oli. Vauvan synnyttyä huomasin, että varsinkin Päivänsäde ja menninkäinen tuntui olevan vauvalle hyvin tuttu, sitä olin paljon itsekin lauleskellut.

Huvittavaa oli huomata, että meidän likalla on aivan oma suosikkinsa, Metallica. Heti ensi kerran kuultuaan tyttö lumoutui täysin. En tiedä mistä sen tyttö keksi, pahemmin rokkia en ollut kuunnellut odotusaikanakaan.

Mitä tulee musiikkilajeihin, osa minusta haluaisi soittaa kaikenlaista musiikkia ja nyt tytölle, koska uskon, että näin neidistä tulisi kaikkiruokainen musiikin suhteen. Kuitenkin ReginaVeritas nostit hyvän kysymyksen esiin, sanoitusten puolesta kaikki musiikki ei ole soveliasta lapsen korville. Minä ja sisko hoilattiin lapsena antaumuksella Leevi and the leavengsia, eikä sielläkään sanoitukset ole aivan lastenlaulutasoa.
 
Huh, olisikin lempimusiikkina Metallica! Täällä on hoilattu Vaarilla on saarta nyt 8kk...

Tosiaan Leevit on hyvä esimerkki bändistä, jota olisi todella kiva kuunnella, mutta haluankohan todellakin tytön oppivan vaikka Toteemipaalun tai Itkisitkö onnesta sanat?

Ja muutama vuosi sitten netissä kiersi video pienestä tytöstä laulamssa Nicki Minajin Super Bassia, sensuroitua versiota kylläkin, mutta silti. Ja Suomessa kun lauluja ei ole tapana sensuroida (enkä sinänsä sitä itse kaipaakaan).
 
Meillä soi musiikki koko ajan ja ihan mitä tyylejä vaan. Esikoinen on ollut alusta asti musikaalinen ja omaa jo nyt 2-vuotiaana hyvän rytmitajun. Uskon että musiikista on ollut pelkästään hyötyä ja myös meidän reilu 2kk ikäinen tyttö kuuntelee musiikkia. Lisäksi käymme vielä muskarissa. Toivomme kovasti miehen kanssa että lapset innostuisivat isompana jostain soittoharrastuksesta.
 
Oon samoilla linjoilla Aamun kanssa tuosta että musiikinkuuntelu on lapselle vaan hyväksi, ja mitä erilaisempia tyylejä lapselle esittelee niin se varmasti maksaa vaivan tulevaisuudessa. Ja mitä sanoituksiin tulee, niin yhtenä nyrkkisääntönä voisi pitää sitä, millaista laulua kehtaat julkisesti lapsesi suusta kuulla. Meidän äiti sanoi meille auton takapenkille, että autossa saatte hoilottaa Leeviä, mutta julkisesti ette ;)
 
Minua alkoi kerran naurattaa, kun joku pikkupoika lauloi prisman karkkiosastolla irtokarkkeja valitessaan "jallu, kossu ja kalja, hölkynkölkyn..." :D En ehkä toivois kuulevani tuota oman pikkupojan suusta.

Poika on nyt 1-vuotias, joten en tässä vaiheessa alkais vielä hirveästi rajoittamaan sitä mitä täällä kuunnellaan, mut sit kun tuo alkaa oikeasti jotain laulaa, niin eri homma. Pääosin meillä kuunnellaan leppoista englanninkielistä progeemusiikkia ja jotain hevimusiikkia, jonka sanoituksista en itsekään saa selvää. No mut on tietty jotain englanninkielisiäkin levyjä, joiden sanoitukset ei ihan parhaasta päästä ole, mut luulen, et enkun kieliset levyt ei oo niitä, joita ekana aletaan laulamaan eli katsotaan sit kun poika alkaa ylipäätään jotain laulamaan.
 
Joo toi anhen nyrkkisääntö biisien sanoituksessa on mielestäni just passeli! Sit isommalle vekaralle voi selittääkin että tätä laulua saa hoilata vaan omassa porukassa, mutta eipä sellanen pikku tirriäinen vielä ymmärrä että miks kotona on hauskaa ja saa äidin nauramaan jos laulaa jotain mutta kaupassa ei..

Oma kaksvuotias on hoidossa päässy jyvälle nykymusiikista, meillä hoilotellaan aamusta iltaan "Buumkaabuumkaa". Myös Abreun Ratatatatatata on kova sana kun sen jostain kuulee.... Kotona on pianon kansi melkein aina auki ja sitä neiti osaa pimputtaa uskomattoman nätisti, yliluonnollista ton ikäseltä ettei oo koskaan alkanu hakkaamaan koskettimia kämmenellä, vaan aina painellu kauniisti sormin. Mun äiti on jo luvannut maksaa neidin pianotunnit kun siihen ikään tulee! :)

Oho, meniks vähän aiheen sivusta......?
 
Itse muistan ala-asteelta, kuinka laulettiin Lambadaa muka ihan oikein. Jokunen vuosi sitten kuulin ne oikeat sanat ja kyllä huvitti :)

Meidän neiti kuuntelee radiota ja " tanssii " mukana. En ole sensoroinut mitään lajia ja isi soittelee tytölle lähinnä anime-sarjoista vähän kaikkea. Ehkä kun vähän kasvaa, niin ihan kaikkea ei kannata lapselle ehkä laulaa.

Lastenlauluja en juurikaan osaa suomeksi, ja ehkä saksankielinen kielikylpy saa hetken vielä odottaa.

Ja jos ei äidin nuotit miellytä, niin yrittää runtata ne heti kun saa käsiinsä
 
Itsekin olen lapsena laulanut E-roticiä, Spice Girlsejä yms, eikä siinä mitään kunhan vauveli tai taapero ala tuota julkisella paikalla hoilaamaan. Miusta on vaan hyvä, että lapsi tutustuu moneen eri musiikkityyliin ja saa paljon rytmillisiä vaikutteita, varsinkin kun musiikki auttaa matematiikassa, jos soittaa pianoa on kuulemma helpompi oppia ajamaan autolla yms.

Miun vauveli on vielä masussa, mutta jostain syystä siellä alkaa bileet aina kun Kelly Clarksonin joku biisi lähtee soimaan. Toinen mistä vauveli on tykänny on Viikate. :grin
 
Kun minä olin pieni niin meillä kotona äitini aina kuunteli paljon radiota tai sitten kasetteja, levyjä yms. Olen oikeastaan kasvanut musiikissa :) Pienenä osasin mennen tullen ja palatessa ulkoa mm. Kaken laulun Nasta pimu sekä monia muita ei niin lapsille suunnattuja lauluja :D
Nykyään elän edelleen musiikista. Rakastan musiikkia! Raskaus aikana kuuntelin siis tietenkin paaaljon musiikkia ja huomaan kuinka pieni poikani pitää jo nyt musiikista ja rauhoittuu sen aikana. Kun tuli Vain elämää-ohjelma, tanssittiin aina niitä kappaleita :D
Mulle ei oo tullu mieleenkään sensuroida musiikkia. En oikeastaan edes ole osannut ajatella koko asiaa kun vasta nyt kun näin tämän keskustelun. Ehkä nyt en mitään Tommy Tabermanin Kiitti vitusti laulua kuitenkaan lasten kuullen kuuntelisi kuitenkaan :D
 
Itse tykkään paljon musiikista ja jonkin verran kuunnellaan. Lastenlauluja ei oo kuunneltu, mut joitakin oon pojalle laulanut. Poika kyllä tykkää enemmän "aikuisten musiikista". Kaikkia tyylejä saa kyllä kuunnella, mut vältellään ettei nyt ihan jotain Petri Nygårdia kuulisi. Vielähän poika ei sanoja ymmärräkkään kun vasta on puol vuotias, mut en halua et alkaa "rumia" lauluja laulaan. Ite järkytyin kerran, kun olin erään hotellin aulabaarissa ja siellä oli karaokea ja pikkutyttö, joka ei osannut edes lukea vielä kunnolla ja meni laulaan Nygårdia. Ei kuulostanut kauheen kivalta et pikkutyttö laulaa asioista joita ei edes ymmärrä eikä kuulu ymmärtääkään...
 
Pakko on nyt tulla tänne kertomaan vielä,että kun tulin tänään kaupasta niin mies tanssitti poikaa Irwinin tahtiin. Mua huvitti, koska muistin täällä juuri pyörivän tämän keskustelun lapsesta ja musiikista :D
 
Kuuntelen paljon musiikkia, lähinnä metallia, vaihtoehto poppia ja rockia sekä anime soundtrackejä. Mitään en ajatellut sensuroida kun lähes kaikki mitä kuuntelen on jollain muulla kun suomenkielellä ja multakaan ei oo lapsena kielletty mitään musiikkia ja ihan normaali kai musta on kasvanu :D en tiiä oonko ainut mutta en yleisesti yhtään tykkää lastenmusiikista, suurinosa siitä on aika kamalaa mun korville. Toivon salaa että oma lapsi ei kauheana innostuis mistään lastenlevyistä :D
 
:D
 

Liitteet

  • 1416736238245.jpg
    1416736238245.jpg
    30.2 KB · Katsottu: 373
Meillä lapset on musikaalisia ja laulaa PALJON (3 ja 2v). Kuunnellaan etenkin autossa radiota ja osaavat jo paljon "aikuisten lauluja". Elan Naurava kulkuri on ehdoton number one. :D :D Esikoinen kyllä huomaa rumat sanat seasta ja kysyy "miksi se laulaa noin rumasti?" esim jos kuulee sanan "helvetti".
Lastenlaulujakin kuunnellaan, mutta esim Hevisaurusta EI TODELLAKAAN. Mua ilettää, että sekotetaan lastenlaulut sellaseen shaibaan. LASTENlaulujen pitää olla LASTENlauluja, ei liian aikuismaisia.

Masuvauvakin kuuntelee jo musiikkia. Laitan usein langattomat kuulokkeet masulle, ja musiikkia tulemaan. :p Liekö tämä osasyy siihen, että aiemmatkin lapset ovat sävelkorvaisia.
 
Mun muksun musiikkimaku on melkoisen laaja, ehdottomana suosikkina Motörhead, mutta muutkin raskaat bändit menee. Lastenlauluihin ei reagoi, paitsi Teletappien tunnariin joka saa porun aikaan ja Tuomas Veturin tunnari jolloin hakee mulle hiiren että kelaan videoon asti. Myös mun suosimat keskiaikateemaiset bändit kuten Corvus Corax ja Räikkä on hänelle mieleen. On perin helppo huomata mikä kelpaa, koska sen voi tarkista siitä kuinka paljon pimu hytkyy. Parhaiden biisien kohdalla koko likka heiluu kuin epileptikko horkassa, leveän hymyn kera :D
Mitä tulee tuohon bändien soveliaisuuteen, en vielä ota paineita siitä. Motörhead esimerkiksi, eihän tuo nyt vielä ymmärrä edes suomea kunnolla, englannin kielestä puhumattakaan, mutta suosikiksi muodostunut Brotherhood of man-biisin video sisältää partoja, prätkiä ja tissejä. Mikä on vain loogista. Mulla on parta ja siitä on kiva kiskoa, harrikoista tykkää muuten vaan (mutta inhoaa mopoja ja kyykkypyöriä, pelkkä ääni saa tuiman ilmeen aikaan) ja imetyksen takia ne tisut on muuten vaan positiivinen juttu. Eli en stressaa tuota. Mutta kun tulee papukaija-ikään, alan hiukan tarkemmin miettimään mitä kuuntelen. Tuo aiemmin mainittu Räikkä ainaki menee yksityiskuunteluun... Jos ei, ni mikäli kuulette jossain lapsen laulavan "löysin pienen kissanpennun, pyyhin sillä perseeni" ni se on mun muksu sit... Kyseinen rivi kun on kipaleessa "Täydellinen pyllynpyyhin", löytyy tuubista. Oikeastaan ihan hauska biisi, mutta tarttuuko tuo kohta lapsen mieleen... No tietty. Kauhulla odotan papukaijavaihetta. Nyt jo matkii, taannoin mentiin koko kaupan läpi ku likka röhkis rattaissa. No parempi sekin kuin stereopärinä, kaanonpörinästä puhumattakaan :P
Enin osa kuuntelemastani musiikista ei tosin ole suomeksi, enkä panikoi jos laulelee hävyttömiä esim latinaksi.
 
me käytiin tytön kans vauvamuskarissa ja perhekerhossa ja opittiin siellä muutamia lauluja. nyt ne samat laulut on tulleet uudelleen päiväkodista ja niitä mä laulelen noille molemmille :D ja uusiakin lauluja tulee, jotka jää korvamadoiksi. kuuntelen kotona aika vähän musiikkia, joskus youtubesta omia suosikkeja.

itse olen kasvanut Leevi and the Leavingsin pikkutuhmien biisien tahdissa ja nyt aikuisena kuunnellut niitä uudelleen ja hymähdellyt vanhempieni musiikkimaulle. emmä kieroon kasvanut (paitsi huumorillisesti), vaikka kuulinkin niitä. en itse pidä kovin raskaasta musiikista eikä sitä meillä oikeastaan kuunnellakaan. mies soittaa päivittäin kitaraa ja siellä tulee vaihdellen hummani heitä ja Santanaa ym.
 
Onhan se hienoa, kun lapset tykkää tästä meidän aikuisten musiikista, mutta ei ne lastenlaulut huvikseen tehtyjä oo ;) ihan ne tekee hyvää lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle,saada siis kuunnella,leikkiä ja laulaa niitä. Mut kenenkään ei tarvii tätä kääntää niin päin, etteikö lapsista hyviä ihmisiä kasvais jos hyö ei saa lastenlauluja lallattaa.
enkä siis tullu tänne jeesustelemaan, kyllä meilläkin lapset on kuullu/kuulee sitä mitä myökin kuunnellaan.

Raskaampaa rokkia en oo kehdannu huudattaa, kun tuntuu että isompi varsinkin vähän turhautuu/ahdistuu. Enkä sano, että kaikille lapsille näin kävis! Kerron vaan kuinka meillä on reagoitu.

Eriniä kun kuuluu, ihan sama mikä biisi niin isompi huutaa "äiti-äiti, miun biisi" :D liekö sitten siinä ne ilosemmat ränkytykset, mistä neiti tykkää.
 
Mä ite oon kuunnellu ihan samaa musiikkia pienenä ku äiti ja isi :) Olen esim. istunu Jyväskylässä kävelykadulla tädin olkapäillä ja laulanu pienellä lapsen äänellä juodaan viinaa :D Äiti ei kyl tykänny ku kuuntelin Popedan Erotomaniaa :D mutta kaikki leevit,froikkarit sun muut on tullu kuunneltua :) Saas nähdä miten tulee rajotettua :)
 
meillä kuunnellaan tätä nykyä päivät pitkät soivaa laulukirjaa :)
se tuli meille joulun jälkeen kun soiva joululaulukirja pakattiin odottamaan ensi vuotta. poika rakastaa näitä kun saa itse nappia painamalla laulun soimaan ja vaihtumaan. välillä laulan mukana jos on mullekin tuttu kappale, useimmiten hän kuitenkin kuuntelee pelkkää pianosäestystä. kun kirja on aina esillä, poika saa musiikkia silloin kun itse sitä kaipaa.

radio soi keittiössä joskus ja mies soittaa pojalle YouTubesta joitakin omia suosikkejaan, lähinnä rokkia ja poppia. jos poika selkeästi tykkää jostain kappaleesta muita enemmän, niin sitä soitetaan useamminkin - riippumatta siitä millaiset sanat siinä on, tai onko muutenkaan "soveliasta" pienelle lapselle

parasta ennen-ohjelman tahtiin mies ja poika jammailee hyvin antaumuksella kumpainenkin. minä taas laulan pojalle kun ollaan kaksistaan niitä lastenlauluja joita oma äitini on mulle laulanut.

mun oma musiikkimaku on painottunut konemusiikin ja räppiin, ne on selkeästi jääneet vähemmälle lapsen syntymän myötä. ehkä sitten kun on taas enemmän aikaa niin tulee kuunneltua omaa lempimusiikkia
 
Takaisin
Top