Muita paniikkihäiriöisiä odottajia/äitejä?

R

RiikkaTe

Vauhtiin päässyt keskustelija
Olen nyt rv 8+0 ja odotan ensimmäistäni. Olen lapsesta asti sairastanut paniikkihäiriötä joka saatiin kuriin kun aloitin lääkkeen 2003. Se on ihan lievä paniikkihäiriöön ja masennukseen auttava lääke, ei mikään kolmiolääke.

Viime kesänä aloitin hitaasti lääkkeen lopettamisen, ehdin olla pari kuukautta kokonaan ilman lääkettä, mutta sitten oli pakko aloittaa uudestaan, koska ilman ei voinut olla. Samantien kun lääke piti aloittaa uudestaan, ajattelin että pistän vauvahaaveetkin vähäksi aikaa jäihin.. mutta sitten tulikin positiivinen testin tulos. Pidin lääkkeen määrän puolena siitä, mitä se aina ennen oli.
Lääkärissä kysyin onko lääke turvallinen ja sielä sanottiin että voin syödä lääkettä, pitäisi olla turvallista.

Onko muilla kokemuksia paniikkihäiriön lääkityksestä raskauden aikana?
Itselläni on optipar lääke ja syön puolikkaan tabletin päivässä, eli 10mg. Sillä oloni pysyy hyvänä.
 
moikka! itselläni on kanssa paniikkihäiriö ja optipar siihen lääkityksenä, tosin otan 40mg päivässä. vuonna -08 odotin toista lastani ja koko raskaus ja imetys ajan söin optiparia eikä mitään haittavaikutuksia havaittu. nyt menossa kolmas raskaus ja optipar tässäkin mukana. turvallisin mielin voit sitä ottaa. =) 
T:äippä88
 
hei

Mulla on kans paniikki- ja ahdistushäiriö ja oon nyt raskaana viikolla 22.. (ekaa odotan) Lääkkeitä ei tällähetkellä ole ollenkaan, sillä vanha päivittäislääke ei enään auttanut ollenkaan ja nyt raskaus aikaan kun ahistus on vaan pahentunut, niin en saa otettua vanhaa lääkettä ollenkaan kun elimistö on alkanut hylkimään sitä ja oksennan sen ulos jos yritän.. Hyvin tuskastuttavaa.. Mutta eipä se lääke ikinä sitä ahistusta ole kokonaan pois vienyt, pikkasen vaan lievittänyt. Lääkäriaika on varattuna ja saan toivottavasti sitten jonkun uuden lääkkeen..

onko teillä toi optipar vienyt ahidistuksen kokonaan pois? olis ihanaa elää pitkästä aikaa niinku joskus vuosia sitten kun mikään ei ahdistanut :)
 
moikka!!!

optipar on ainakin mulle tuonut takaisin sen "normaalin" olon, ei ahdista eikä oo paniikkikohtauksia. jos lääke sulle muuten sopii ni suosittelen kokeileen! =)
voimia<3<3<3
 
Mulla riittää puolikas tabletti eli 10mg optiparia ja se vie hermostuneisuuden ja ahdistuksen kokonaan pois. Aiemmin olen ottanut kokonaista tablettia, mutta nykyään riittää puolikas. Hyvä kuulla että on muitakin joilla lääke on käytössä raskauden aikana. En nimittäin pystyisi olemaan ilman, tai jos olisin niin pitäisi olla pois töistä ja mies olisi todella kovilla.. ja lapsi myös. Siitä tulisi todella kiukkuinen lapsi kun kestäisi mun hermoilua..
 
Heisan! Täälä yks paniikkihäiriöinen odottaja, mul alko kohtaukset noin pari kolme vuotta sitte, elämä ollu aikas lailla yhtä helvettiä. Olen ollut suljetullu ja kuntoutuksessa lääkkeitä saanu kyl syyä ja kyl sitä alkoholiaki meni. Viime keväänä alko meneen paremmin ja syksyllä oli jo tosi hyvä meininki pystyin aloittamaan opiskelut uudessa koulussa ja rakkaan kanssa pystyin tekemään vaikka mitä (käymään kaupassa, olemaan auton kyydissä yms.) Mul lääkityksenä sepram 40mg, ja tarvittaessa opamox 15mg x 3 päivässä. No emme olleet suunitelleet lasta, tosi vähä aikaa vasta oltiin oltu yhdessä ja plussaa näytti nyt viime lokakuussa. Olin silloin jo 8 viikolla. Päätimme pitää lapsen. Lopetin tietenkin juomisen tupakan polton ja ja unilääkkeet yms muut seinään. Tähän aikaan siis meni hyvin oikeestaa ei paniikista lähinnä tietoakaan pientä ahdistusta. Sepram lääkityksen lopetin marraskuussa, itse en ollut koskaan kokenut saavani helpotusta edes koko lääkkeestä, positiivinen paraneminen syksyllä oli mieletsäni ihan kumppanin ansiota. No joulun jälkeen ku arkeen piti palata niin alko sit tää ahdistus.. Mihinkään uskalla poikakaverin kanssa mennä, autossa en pysty istumaan yms yms. Turhauttaa ja suututtaa niiin paljon! Asiaa ei auta se että vessassa pitää rampata koko ajan se ei tee kovin itseluottavaista tunnetta, ku tuntuu että vois istua pöntöllä 24/7. Tänään mua enimmäkseen on harmittanu se että ois eka perhevalmennus aika eikä tunnu yhtään mukavalta.. pelottaa ahdistaa yms.. varmaan jää menemättä.. Sit tulee itku ku haluaisin poikakaverin nauttivan mun kanssa olemisesta ja tästä raskaudesta niinkuin normaalit ihmiset mut seki joutuu nyt kärsii tästä mun tyhmästä sairaudesta.. Mietein et onko kellään tietoa löytyiskö jotain netti videoita joissa ois samat asiast niin voisin järkätä sille tänne perhevalmennus illan tai jotain... :D aika epätoivoista mut :c surettaa niin kovasti..
 
Lähinnä luulen että ahdistus on myös noussu näitten hormoonihärdellejen takia kans.. Ois vaan niin kiva ku ei tarvis turhaa stressata ja pelätä. mut ehkä tää helpottaa sitte ku hormoonikki tasaantuu, jos ei niin aloitan lääkityksen, mut tällä kertaa kokeilisin jotain muuta joka vois ehkä auttaa paremmin. stemppiä kaikille muille joilla enemmän tai vähemmän samaa tilannetta! Inhottava sairaus ei voi muuta sanoa!
 
Mä oon kärsiny 13-vuotiaasta lähtien paniikkihäiriöstä ja masennuksesta. Masennuslääkkeitä olen syönyt muutamaa hyvää kuukautta lukuunottamatta siitä lähtien ja paniikkihäiriöön mulla on olemassa rauhottavat joita otan jos rupeaa siltä tuntumaan. Esikoisen raskaus nosti mulla tuon paniikkihäiriön ja ahdistuksen todella vahvasti pintaan ja sillon söin vähän lievempiä, silti kolmiolääkkeitä nimeltä Opamox masennuslääkkeiden (Efexor) rinnalla. Lopetin ihan raskauden lopulla (olikohan 1,5 kuukautta laskettuun aikaan) ne rauhottavat kun en kokenut enää tarpeelliseksi. Noista lääkkeistä ei ainakaan ole vaaraa vauvalle vaikka melko vahvoja ovatkin. Efexoria söin koko imetysajan ja ihana, hyvinkehittynyt ja täysin terve poikani on nyt 1 v 2 kk vanha :)

Itse huolehdin kanssa hirveästi siitä onko oikein syödä lääkkeitä raskauden aikana mutta lääkärikin ohjeisti että ne paniikkikohtaukset ja niiden pelko ja niistä stressaaminen on lapselle paljon vaarallisempaa kuin itse lääkkeet varsinkin kun nykyiset lääkkeet on niin hyvin tutkittu että tiedetään miten ne vaikuttavat sikiöön.
 
Onpa lohdullista lukea että lääkkeet ei ole vaikuttanut lapseen. Ja mulla on vielä tosi mieto toi lääke, joten voin siis olla rauhallisin mielin. Enemmän nyt harmittaa se, että tuo on niin voimakkaasti periytyvää sorttia, että se varmaan tulee sitten lapsellekkin.
Meidän perheessä paniikkihäiriö löytyy mun lisäksi kahdelta veljeltäni.. onneksi mun on helppo tukea lasta sitten jos sama siirtyy sille. Kun olin itse lapsi, en uskaltanut kertoa oireista eikä kukaan osannut auttaa siihen. Elin 7 vuotta kärsien paniikkihäiriöstä kenenkään tietämättä. Toki ihmiset kummaksui miksi välttelen monia asioita, mutta kukaan ei kuitenkaan älynnyt mitään..
 
siira: Musta tuntuu kans että vaan pahentunu tää ahistus raskausaikaan..kauheen moni sanoo että raskaus aikaan menny paniikkihäiriö kokonaan pois tai lievittäny todella paljon.. mutta eih, eihän niin omalla kohdalla voinut käydä..

RiikkaTe: Itseänikin hieman pelottaa et lapsikin saa tämän. Onhan siinä se hyvä että osaa sitten mahdollisesti auttaa omaa lastansa saamaan oikeanlaista hoitoa jos osaa jo ajoissa nähdä "oireita". Meilläkin tätä suvussa aikalailla.. mulla on tuntuu olevan pahin, sisarukset pärjäävät esim. ilman lääkettä.

Rankkaa rankkaa, ei oo kivaa kyllä että näinki onnellinen asia kun raskaus sai ahistamaan ihan hulluna.. Pelottaa ja ahdistaa kaikki perhevalmennukset sun muut... Ei mua vauvan tulo ahdista, mutta kaikki stressi mitä siihen liittyy saa sydämen hakkaamaan ja tuskanhien puskemaan...
 
Täällä myös paniikkihäiriöstä kärsivä esikoista odottava. Synnytys hirvittää, että miten siitä henkisesti selviää, entä jos kohtaus päättää juuri silloin tulla, enkä pysty toimimaan omaksi tai vauvan parhaaksi? Olen käynyt synnytyspelkopolilla juttelemassa, mutten kokenut saavani siitä oikein mitään irti. Vielä on tapaamatta synnytyspelkopolin lääkäri, jospa häneltä saisi jotain vinkkejä mikä lisäisi turvallisuuden tunnetta.
 
Mua on kanssa alkanut ahdistaa toi synnytys.. tässä on enää 12 viikkoa jäljellä ja ahdistus vaan lisääntyy päivä päivältä.. Olen yrittänyt ajatella asiaa niin että mikäs hätä mulla siellä on kun on kuitenkin sairaalassa ja osaava henkilökunta ympärillä, mutta ei se oikein lohduta...

Toivottavasti pimpelipom saat jotain irti tuosta lääkärikäynnistä.

En nyt halua tällä pelotella tai ahdistaa ketään lisää mutta kuulin ystävältäni (jolla myös paniikkihäiriö) että hän sai ilokaasusta paniikkikohtauksen sillonkun oli esikoistaan synnyttämässä. Itse päätin etten edes kokeile sitä kaasua, koska en halua ottaa mitään riskejä. Kyllähän nyt järkikin sanoo että eihän kaikilla tuu samoista asioista kohtauksia ja kaikki tuollaiset on hyvinkin yksilökohtaisia. Onko teillä jo synnyttäneille mitään kokemusta tästä asiasta? Ja onko siellä sairaalassa mahdollista saada jotain rauhottavaa tai muuta jos tarve? Nekin kai aika vähissä että mitä rauhottavaa saa edes raskausaikaan ottaa..
 
^mun mielestä kuulostaa aika loogiselta että ilokaasu voi laukaista paniikkikohtauksen. Mulla ainakin kaikki piristeet lisää riskiä kohtauksen tuloon, esim. kahvi tai energiajuoma. Ehkä aivoissa vilkastuu nämä välitysnesteet. Aion kyllä kysyä asiasta lääkäriltä kun synnytys alkaa olla ajankohtaisempi..
 
Hei kaikki! Tässä sitä ollaan ja pikku-ukkeli kans maailmassa! Voin vain sanoa että ukkelin syntymä oli elämäni pelottavin ja ihmeellisin päivä! Mulla tosiaan tuli raskausmyrkytys viikol 37 ja synnytystä kokeiltiin eka käynistää pillereillä mut ne ei saanu mitään aikaseksi sit 10.5. puhkastiin kalvot ja siitähän se sit lähti. mä otin ilokaasua mut mulla ei kyl tullu siitä mitään kohtausta.( Luulen että siitä joillekkin tulee niin huono olo ja saattaa tuntua että ei saa happea niin siks se aiheuttaa sen, mut ite oon hammaslääkärissä aina käyttäni ihan paniikkikohtauksien takia että voin vähä rentoutua. ja tosiaan ei tullu kohtauksi mutta sehän on niin yksilöllistä)

No joo siis supistukset alko ja kaikki aluksi tuntu menevän hyvin, MUTTA sitten vauvan sydän äänet alkoivat laskea aina supistusten tullen ja sittepä se kätilö painoi hätänappia ja sinne tuppas hemmetisti väkeä. Siis lääkäri päätti et beibe leikataan pois, En oo ikinä itkeny ja pelänny niin paljon, jännä että siin ei kumminkaan tullu paniikkikohtausta kai mä vaan olin niin sokissa. Tosiaan aluksi olin ihan hemmetin hysteerinen ja sit ku olin siin leikkauspöydällä niin pelko meni kai jonku rajan yli ja olin kuulemma muuttunu ihan tyynen rauhalliseksi (mies sanoi että sitä vähän pelotti mun käyttäytyminen) olin puhunut vaan jostain aivan muusta. Olin aivan varma että lapsi syntyy kuoleena kunnes kuulinki sen elämän ekan huudon <3
Synnytys oli siis tosi haipakka mut musta tuntuu et se on auttanu tähän paniikkihäiriöön kerta on ollu niin kauheessa tilanteessa että voi ajatella selviänsä esim. yhdestä automatkasta hengissä kerta selvis siitäki,
eihän se draama tietenkään siihen synnytykseen loppunu jo toisena iltana vauva vietiin toiseen kaupungiin osastolle sokeritippaan se tuntui aivan kauhealta ku se pieni käärö vietiin sulta pois, eikä me päästy perästä ku mun tulehus arvot oli 200 paikeilla (norm alle 10) joten makasin antibiootti tipassa 39 asteen kuumeessa ja itkiun taas että joko minä tai vauva kuolee. ONNEKSi kaikki meni hyvin <3 nyt pikku-ukkeli on kohta 7 viikkoa vanha ja terveeltä vaikuttaa.

mun paniikkihäiriö on taas ollu parempaan päin! ei oo kohtauksia ollu synnytyksen jälkeen kertaakaan, tietty pahoja ajatuksia paljon ja pelkään kaikkea ja ihan kaikkea etukäteen enkä nauti tarpeeksi tästä hetkestä. esim kätkytkuolema pelottaa. Mutta toivotaan luojalta että kaikki menee hyvin <3

Ainut ongelma mikä mulle tuli raskauden jälkeen oli imetys, kertaaikkiaan ihokosketus sai mut ahditumaan niin paljolti että lopetin imetyksen ja tunnen siitä vähän huonoa äitiyttä yms. Mut eiköhän se tästä,

paljon voimia ja jaksamisia sistat <3 kyllä niitä hyviä päiviäki onneksi tulee, pitäisi vaan yrittää olla stressaamasta liikaa, mutta niinku tiedän se ei ole helppoa :c
 
Takaisin
Top