Muita joilla pelottaa km:n jälkeen?

Freyja86, kierron lopullinen palautuminenhan voi kestää pitkäänkin, mutta itselläni kaikissa km:ssa se on tasaantunut nopeasti, lähes saman tien. Tosin ensimmäisen jälkeen kierto jäi moneksi vuodeksi muutamaa päivää aiempaa lyhyemmäksi (ollut aina ihan kellontarkka kierto), joka itseäni ihmetytti ja huoletti, mutta lääkärin mielestä riitti, että oli kuitenkin tasainen.

Sen jälkeen onkin sitten epäilty jos mitä hormonihäiriötä, mm. ennenaikaisten vaihtareiden alkamista, mutta edelleen olen (tietääkseni) neljättä kertaa raskaana (ei lapsia), vaikkei kai edes pitänyt enää voida tulla.

Koko "lisääntymishistorian" ajan omalla kohdalla mitkään tilastot eivät ole oikein täsmänneet, joten en osaa niistä enää pelkoja tai lohtuakaan ottaa :) Sen verran kuitenkin sun tapaukseen uskallan valaa uskoa, että useimmiten kierto tasaantuu muutamassa kuukaudessa ja monet raskautuvat nopeastikin uudelleen.

Itse odottelen alitajuisesti edelleen, että joku menee pieleen. Haluaisin myös saada jonkin varmistuksen siitä, että sikiö on edelleen elossa, mutta sellainen on tiedossa vasta tammikuun rakenneultrassa - jos sinne asti päästään. Pelko-odottaminen on kyllä pitkäpiimäistä puuhaa :(

EDIT: Ja nyt siis ultrien mukaan vko 15+ menossa, kk:sta laskettuna 14+
 
Ja keskenhän tää sit meni. Kun alkoi luottaa, että ollaan turvallisilla viikoilla (11+3) niin vuoto alkoi tuhruna ja tietenkin sunnuntaina, jolloin on turha edes toivoa et ketään kiinnostaisi. Tänään neuvolalääkärin kautta sairaalaan ja kohtu tyhjä. Hcg noin 1100, joka vastaa ehkä viikkoa 5+ Kohdun koko ei myöskään vastannut viikkoja, eli ties kuinka kauan olen kantanut mukanani kuollutta alkiota tai se alkio edelleen oleilee munasarjoissa tai muualla väärässä paikassa. Ei siis saatu munasarjoja näkyviin. Nyt yksin kotona 5 veen kanssa ja tunnustelen et millon vuoto lisääntyy/kivut kovenee et vuotaako johonkin sisälle..
 
Mähän siis raskauden heti ekasta yrityskerrasta joten toiveikkaana olen että jos taas tärppi kävisi kun päästään uudelleen yrittämään. Toki tuo pelko on jättänyt arpensa enkä varmasti osaa samalla tavalla hehkuttaa heti plussaa.

Mulla kävi kanssa tosiaan niin et oli kohtu tyhjä (tosin ne kaksosten sikiöpussit siellä oli) mutta kukaan ei tiennyt et koska oli mennyt kesken. Jotenkin sitä olis halunnut saada varmistuksen et mitä oli käynyt. Siis et millä viikoilla kesken jne. Sit vois seuraavalla kerralla mennä myöhemmin ar-ultraan yksityiselle.
 
Mullakin alko se pelätty vuoto eilen, tosin ei oo mitään kipuja ja vuotokin on niukkaa joten en vielä tee mitään päätöstä, vaikka onhan tämä kolmas raskaus peräkkäin ilman kuukautisia ja edellinen km. 22.10.

En tiedä mitä ajatella, en oo neuvolaan uskaltanu ottaa yhteyttä juuri tämän takia ja nyt tekis mieli soittaa sinne mutta on pyhät, ni se onkin hiukka hankalaa :( Ehkä olin vain tyhmä, mutta pelkäsin juuri sitä että tulis km ennen ekaa ultraa.. raskaus oireet hävis jo varmaan viikko sitten.

Olen kyl lukenut että tuo rusehtava vuoto voi olla ihan normaalia ja kun ei niitä kipuja vielä ole, välillä juilii oudosti. Kaikki keskenmenot on ollu spontaaneja ja tyhjentynyt itekseen kokonaan, joten jos tämä on sitä mitä pelkään, toivottavasti se on pian ohi. Jos tämän kolmannen peräkkäisen jälkeen pääsisi tutkimuksiin. Palan halusta tietää mistä nämä johtuvat, kunhan ei olisi mikään immuuni ongelma, vaikka siihenkin on jotain hoitoja.

Olen alkukesästä asti rukoillut että saisin rakkaani kanssa yhteisen lapsen ja esikoiselleni sisaruksen <3 :(
 
Mulla on vähän samanlainen tilanne kun Freyja86:lla. Raskauduin ensimmäisestä yrityskierrosta ehkäisyn poisjättämisen jälkeen, ja tästä syystä en tiennyt kuinka pitkällä mentiin ja milloin oli mennyt kesken. Epäilys oli että raskaus oli ehtinyt noin 6+...7+ viikoille, mutta km tapahtunut jo aiemmin. Muutama päivä ennen joulua alkoi vuoto, saman päivän iltana siis kun olimme käyneet alkuraskauden ultrassa toteamassa ettei siellä ollut mitään. Siinä meni sitten joulufiilikset...

Nyt kun soittelin neuvolaan ja peruin ajan jonka olin ehtinyt sinne saamaan, neuvolantäti kehoitti pitämään yhden välikierron yrityksestä vain siksi, jotta olisi helpompi uuden raskauden alettua laskea LA ja viikot. Ja koska tuo oli ainoa syy niin en tasan ala keksimään ehkäisyä hetkeksi (ei sillä että se enää olisikaan ajankohtaista, koska 12. päivää keskenmenon jälkeen viedään jo ;) ) Mitään lääketieteellistä syytä ei siis ole etteikö voisi uudestaan yrittää heti, koittavat vaan tehdä oman työnsä helpommaksikun koneille tarvii syöttää lasketut ajat kai heti kun sinne kirjataan asiakkaaksi. Kyllä silti täytyy sanoa että olen aika kauhuissani, koska jos seuraava plussa testeihin ilmestyy niin taatusti olen aivan vauhkona tarkkailemassa kehoani. Edellisessä kun kävi niin että kaikki raskausoireet katosivat alkuviikosta, ja perjantaina alkoi vuoto.
 
Meilläkin kehottivat pitämään tuon yhden kuukauden taukoa ja varsinaisesti ei olla yritetty raskautua, keskeytetyllä tai kumilla ollaan menty... Ylihuomenna olisi mulla jälkitarkastus jonka jälkeen täysi lupa raskautua :)
 
Me ei olla estelty mitenkään, koska mun mielestä tuo syy ei ole hyvä syy siihen. Jos syy on ettei neuvola tiedä mitä merkata kirjanpitoihinsa lasketun ajan kohtaan, niin en mä siksi kyllä ala odottelemaan. Täällä kuitenkin on kuulemma mahdollista päästä alkuraskauden ultraan jos neuvolassa ei osata laskea LA:n ajankohtaa tai kierron pituudessa tai muuten ajankohdissa on epäselvyyksiä, vaikka sitä mahdollisuutta ei mitenkään mainostetakaan. Toki mulla itselläni on kaikki mahdolliset päivät ylhäällä, mutta kun neuvola niitä sitten joskus kysyy niin vastaus taitaa olla "en tiedä", ihan vaan siksi että pääsisin ultraan. Kyllä tämä km-kokemus sen verran kalvaa että ultraan on mentävä, oli se sitten omakustanteinen ja kallis tai neuvolan "tarjoama". Eri asia jos olisi tarvinnut lääkärin apua keskenmenon jälkeisessä tyhjennyksessä, sitten ehkäisyyn voisikin olla perusteluita. Nyt kuitenkin kaikki hoitui tosi siististi ja kivuttomasti.
 
Mulla on vähän semmonen fiilis, et ei kroppa raskaudu, jos se ei ole siihen fyysisesti valmis. Meillä ei ole edes sanottu et tarttis odotella (taustalla kiertohäiriöitä, ei ovulointia jne..) Jos ei päiväyksiä voida arpoa, niin sitten neuvolan kautta ultraan. Ja ei sinne edes pääse vaikka ei olis hajuakaan kierrosta. Nim tammikuussa ed. menkat, huhtikussa positiivinen testi ja ei ultraa. Kesken se tosin menikin sitten..
 
Eilen illalla alko vuotaan enemmän kirkasta verta ja maha tuntu samalta ku ennen menkkoja,sellanen paineen tunne.Yöllä nukuin ehkä pari tuntia ja heräsin kolmen aikaan helvetillisiin kipuihin ja tiesin.Herätin miehen ja lähettiin kotkaan äitiyspolille.Matkalla hulahti lapsivedet ja verta oikein urakalla.Oli todella vittumaista olla siellä ensiavussa kun eka kysymys oli et onko tää lääkkeellisesti keskeytetty.Joo,mähän poraanki sillä silmät päästäni.Pääsin sit tutkimuksiin ja jouduin oleen niin kauan et lekuri teki kierroksen ja ultras uudestaan.Oli tosi mieltä ylentävää kun ronkki siinä jalkojen välissä ja kerto samalla et yrittää saada kaiken raskausmateriaalin pois pihdeillä ettei mun tarvi mennä kaavintaan.Tutki sit vielä siinä et sai kaikki kallon kappaleetkin pois ja kohtu on tyhjä.Loput tyhjenee itestään ja pääsin kotiin.Mä en oo eläissäni ollu näin saatanan hajalla.Sitä kuvittelee et kyyneleetki loppus kun vaan poraa ja poraa mut ei..Että näin täällä..Hoitaja lohdutti että uutta voi yrittää kunhan yhdet kuukautiset on ensin.Tällä hetkellä tuntuu etten todellakaan yritä enää ikinä.Ja rv oli siis 11+6,senkin puolesta kuvitteli olevansa jo selvillä vesillä ja sitten vedetään matto jalkojen alta.
 
Voi Satsa :/ Mulla ei oikeasti ollut noin pitkällä, kun oli lakannut kasvamasta joskus rv 5. Mutta kyllä se pää on siellä viikoilla kuitenkin. Sure rauhassa, olet juuri kokenut ison menetyksen. Ja on ihan turhaa hokea, että ei se vielä ollut todellista, tasan tarkkaan raskaus on todellista ensimmäisistä oireista ja viivoista.
 
täällä ainaki pelko on ollu paljon mukana... eka km elokuu -12 toinen alkuvuonna -13 ja nyt raskaana 13+ luulin et pelko hävii ku käy ultrassa... vaikka kaikki siellä olikin hyvin niin silti vessas käydes katon paperii... eilen sit tuliki tuhrua ja aamulla onneks päästii nla kuuntelee syke... kaikki siis hyvin mut kyl vaan pelottaa iha h*lvetisti....
 
Ja nyt taas peko jyllää, ehkä kovempana kun aiemmin. Kolmas raskaus tälle vuodelle. Kaksi edellistä on mennyt kesken. Vaikka periaatteessa olo on onnellinen, pelottaa enemmän. Ja se pelko just nyt jyllää isommalla teholla.
 
2,5v. sitten odotin ensimmäistä kertaa ja voi sitä onnen iloa kun siinä 2v. yritettiin ja järkytys oli sitten suuri kun ekassa ultrassa todettin tuulimuna ja rv.11+4 oli menossa,ja olis pitänyt tulla ulos rv 8 mut ei.
8kk meni ja olin jälleen raskaana ja oltiin taas jälleen kerran onnellisia ja eka ultra paljasti taas luonnon julman puolensa pikkanen oli kuollut jo rv 7+4 ja oli rv 11+6 eli siin 5vk olinkantanna sitä ilmanmitään oireita mitkä viittaisivat keskenmenoon.
Tyhjennyslääkkeet ja eivät tepsineet vaan tyhjennysprosessi oli koko 1vko:n käynnissä hirveine kipuineen ja tuskineen,kaavintaan jouduin ja kätilökin sanoi ettei kohtu ollut edes auennut ja hilkulla oli ettei kohtutulehdus iskenyt vaan luonto oli tässäkin tapauksessa pitänyt mun puolta ja pitänyt istukan toiminnassa. Tuskaa lisäs sen,et 3vk enen meitin häitä tapahtu.
Men 10kk ja Luontoäiti yllätti täl kertaa ei juhlittu vaan odotettiin ekaanultraan ja ilon ja onenkyyneleet tulivat kun pikku pikku sintti näyti elämänvoimiaansa ja vilkutti meille,siitä syntyi esikoistyttö,mut loppu ei mennytkään ruusuilla tanssien iski raju lääkkeille vastustuskykyinen raskausmyrkytys ja rv 34 syntyi terve tyttömme.

Kyl tekin saatte syliinne pikkasen älkää luovuttako ite melkein luovutin.
 
11 vuoden tauon jälkeen (uuden miehen kanssa) olin raskaana niin hartaasti toivottu ja odotettu. Päivät ja viikot olivat tuskaa odotella ensin neuvola aikaa ja sitten np ultraa. Vihdoin tuli se odotettu ultra päivä rv11+4. miehelleni ensimmäinen ja minulle toinen lapsi ja olin aivan varma mahan koosta että siellä olisi kaksi. Kätilö pyysi meidät sisälle. Kysyi esitiedot ja pyysi minut tutkimuspöydälle, masu paljaaksi ja sikiön tutkiminen alkaa. Tuli erittäin syvä hiljaisuus. Sitten kätilö sanoi: Täällä on yksi sikiö, mutta valitettavasti sydänääniä ei löydy hän vastaa viikkoa 10. Olen pahoillani. Lääkäri vielä varmistaa asian. Sitten mun muistikuvat alkoi pätkimään. En tarkasti muista kuin hetken jolloin lääkäri otti tulehduskokeet ja sain käteeni lääkkeen. Seuraavana päivänä oli tyhjennys.
Nyt tuosta on kuukausi takana. Tänään alkoi kuukautiset. Pelkään niin paljon tulevaa, Kysymyksiä vaan päässä: Saadaanko me terve vauva? Tuleekohan uusi km/kkm?
 
Takaisin
Top