Kesätuuli
Silmät suurina ihmettelijä
Elikkä siis raskausmyrkytystä, raskausajan diabetesta, osastohoitoa/sikiön seurantaa jostakin syystä, raskaushepatoosia?
Mulla todettiin esikoista oottaessani rv 34+0 raskaushepatoosi, eli maksa-arvojen selittämätön kohoaminen. Kyseisessä sairaudessa on kyse siitä, että jostain syystä elimistö tuottaa raskaushormonia niin paljon, ettei maksa pysty käsittelemään niitä. Aloin 33+ ihmettelemään ihan järkyttävää kutinaa jalkapohjissa, kämmenissä ja vatsan seudulla. Menin sitten päivystykseen, jossa multa otettiin verikokeet ja hetkeä myöhemmin sieltä soitettiin, että pitäis pakata tavarat ja lähtiä kiireesti OYS:iin. Menin sitten OYS:iin ja joud järkytyksekseni jouduin jäämään, pysyvästi. Sain tietää, etten pääse kotiin ennen ku vauva on syntynyt. Minun ja vauvan vointia seurailtiin ja jatkuvasti otettiin verikokeita ja vauvan sydänkäyrää. Lääkäri sanoi, että jos vauvan vointi alkaa heikentyä, sektio tehdään välittömästi. No vauva ja minä voitiin molemmat hyvin ja aloitin lääkityksen, joka ei varsinaisesti parantanut sairautta vaan pysäytti/hidasti maksa-arvojen kohoamista, ne kun koko ajan vain nousivat ja nousivat. OYS:ssa päättivät sitten päästää mut herkullisille kahen päivän kotilomille rv 37+0. Sanoivat että tuu takasi 26.9.2012 aamulla (rv37+5) niin synnytys käynnistetään (raskaushepatoosiin liittyy suurentunut kohtukuoleman riski viikon 38+ jälkeen). Lisäksi mulla oli lapsivettä niin paljon, että omia sisäelimiä alkoi jo painaa. No yritin sitte kotona saaha synnytystä ite käynnistyyn ja pari päivää yritettyäni limatulppa irtosi. Seuraavana aamuna rv 37+4 aamupissalta noustessani kuuluin *naps* ja lapsivesi tuli. Menin kuitenkin hysteeriseksi, koska vesi oli veristä ja seassa oli verisiä klönttejä. Soitin itelleni ambulanssin ja makasin alasti olohuoneen lattialla ensihoidon tullessa paikalle. Lähettiin kiireen vilkkaan OYS:iin ja ambulanssissa kohdunsuu jo 8,5 senttiä auki ja ihan normi kuukautiskipujen tyyppiset supparit (en niitä aiemmin ees ollu supistuksiksi tunnistanut vaikka oli jatkunu jo pitkään). Päästyäni OYS:iin lapsivettä tuli edelleen, aina välillä desi-pari lämmintä lorahtelua sairaalasängylle. Vauvan tila tarkistettiin, kaikki hyvin onneksi, ja mut siirrettiin samantien synnytyssaliin ja käskettiin ilmottaan jos alkaa ponnistuttaan. Hetken ooteltuani tunsin että alapäästä tulee jotaki paksua ja käskin mieheni hälyttää kätilön paikalle. Yhtäkkiä salissa oli ihan pirusti hoitohenkilökuntaa ja mut kiidätettiin leikkaussaliin ja valmisteltiin kiireelliseen sektioon. Neljä min myöhemmin poika oli maailmassa. Tutkimusten päätteeksi selvisi, että lapsiveden seassa ollut veri oli peräisin repaloituneesta istukasta, joka oli tuhoutunut todennäköisesti raskaushepatoosiin määrätyn lääkitykseni vuoksi. Onneksi kaikki kuitenkin meni hyvin.
Kyseinen sairaus uusii herkästi, ja useimmat saurastuvat siihen myös myöhemmissä raskauksissa. Olenkin jutellut asiasta jo lääkärin kanssa. Toisaalta osaan valmistautua tulevaan, mutta tahtoisin siltiki pysyä loppuun asti terveenä. Lääkäri sano, että jos sairaus uusii, raskautta ei päästetä edes viikolle 37, ettei istukan irtoamisen riski olisi niin suuri. Noh, se selviää sitten viikon 30 jälkeen, joudunko samaan kierteeseen kuin edellisessä raskaudessa. Tää raskaushepatoosi on tosi harvinainen, joku 1/100 eli prosentin mahdollisuus saaha se.
Miten muut? Onko peräti joku, jolla ois kokemusta samasta? Tai sitten jotain muuta häikkää edellisessä/edellisissä raskaudessa tai raskauksissa?
Mulla todettiin esikoista oottaessani rv 34+0 raskaushepatoosi, eli maksa-arvojen selittämätön kohoaminen. Kyseisessä sairaudessa on kyse siitä, että jostain syystä elimistö tuottaa raskaushormonia niin paljon, ettei maksa pysty käsittelemään niitä. Aloin 33+ ihmettelemään ihan järkyttävää kutinaa jalkapohjissa, kämmenissä ja vatsan seudulla. Menin sitten päivystykseen, jossa multa otettiin verikokeet ja hetkeä myöhemmin sieltä soitettiin, että pitäis pakata tavarat ja lähtiä kiireesti OYS:iin. Menin sitten OYS:iin ja joud järkytyksekseni jouduin jäämään, pysyvästi. Sain tietää, etten pääse kotiin ennen ku vauva on syntynyt. Minun ja vauvan vointia seurailtiin ja jatkuvasti otettiin verikokeita ja vauvan sydänkäyrää. Lääkäri sanoi, että jos vauvan vointi alkaa heikentyä, sektio tehdään välittömästi. No vauva ja minä voitiin molemmat hyvin ja aloitin lääkityksen, joka ei varsinaisesti parantanut sairautta vaan pysäytti/hidasti maksa-arvojen kohoamista, ne kun koko ajan vain nousivat ja nousivat. OYS:ssa päättivät sitten päästää mut herkullisille kahen päivän kotilomille rv 37+0. Sanoivat että tuu takasi 26.9.2012 aamulla (rv37+5) niin synnytys käynnistetään (raskaushepatoosiin liittyy suurentunut kohtukuoleman riski viikon 38+ jälkeen). Lisäksi mulla oli lapsivettä niin paljon, että omia sisäelimiä alkoi jo painaa. No yritin sitte kotona saaha synnytystä ite käynnistyyn ja pari päivää yritettyäni limatulppa irtosi. Seuraavana aamuna rv 37+4 aamupissalta noustessani kuuluin *naps* ja lapsivesi tuli. Menin kuitenkin hysteeriseksi, koska vesi oli veristä ja seassa oli verisiä klönttejä. Soitin itelleni ambulanssin ja makasin alasti olohuoneen lattialla ensihoidon tullessa paikalle. Lähettiin kiireen vilkkaan OYS:iin ja ambulanssissa kohdunsuu jo 8,5 senttiä auki ja ihan normi kuukautiskipujen tyyppiset supparit (en niitä aiemmin ees ollu supistuksiksi tunnistanut vaikka oli jatkunu jo pitkään). Päästyäni OYS:iin lapsivettä tuli edelleen, aina välillä desi-pari lämmintä lorahtelua sairaalasängylle. Vauvan tila tarkistettiin, kaikki hyvin onneksi, ja mut siirrettiin samantien synnytyssaliin ja käskettiin ilmottaan jos alkaa ponnistuttaan. Hetken ooteltuani tunsin että alapäästä tulee jotaki paksua ja käskin mieheni hälyttää kätilön paikalle. Yhtäkkiä salissa oli ihan pirusti hoitohenkilökuntaa ja mut kiidätettiin leikkaussaliin ja valmisteltiin kiireelliseen sektioon. Neljä min myöhemmin poika oli maailmassa. Tutkimusten päätteeksi selvisi, että lapsiveden seassa ollut veri oli peräisin repaloituneesta istukasta, joka oli tuhoutunut todennäköisesti raskaushepatoosiin määrätyn lääkitykseni vuoksi. Onneksi kaikki kuitenkin meni hyvin.
Kyseinen sairaus uusii herkästi, ja useimmat saurastuvat siihen myös myöhemmissä raskauksissa. Olenkin jutellut asiasta jo lääkärin kanssa. Toisaalta osaan valmistautua tulevaan, mutta tahtoisin siltiki pysyä loppuun asti terveenä. Lääkäri sano, että jos sairaus uusii, raskautta ei päästetä edes viikolle 37, ettei istukan irtoamisen riski olisi niin suuri. Noh, se selviää sitten viikon 30 jälkeen, joudunko samaan kierteeseen kuin edellisessä raskaudessa. Tää raskaushepatoosi on tosi harvinainen, joku 1/100 eli prosentin mahdollisuus saaha se.
Miten muut? Onko peräti joku, jolla ois kokemusta samasta? Tai sitten jotain muuta häikkää edellisessä/edellisissä raskaudessa tai raskauksissa?
On itellä kans tuoreessa muistissa oma synnytys, tai siis kiireellinen sektio, kun oli supistusheikkoutta (kolme päivää kovia supistuksia, jotka ei kuitenkaan avanneet paikkoja...) ja sit lopulta leikkaukseen mentiin. Nyt tää seuraava tulee ehkä suunnitellulla sektiolla, vaikka toisaalta tekis mieli taas koittaa alateitse -turhaan. Mulla siis oli normaali helppo raskaus, mut synnytys oli ihan järkyttävä. Sit nyt mietityttää toi sektion läheisyys (huhtikuussa)...
