Montako yötä synnärillä? Ja tuleeko pienet sisarukset katsomaan?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Persikka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Äh, inhottavaa tuollainen äidin "syyllistäminen" lapsen uhmaan..
tottakai lapset on erilaisia hoidossa kun kotona, onhan koti (ja yleensä vielä se äiti) se paikka jossa käyttäymistä, tunteita jne koetellaan, harjoitellaan elämää varten!
Oon mä ainakin itkenyt välillä turhautumista, mutta sitä onneksi itsekin oppii käsittelemään niitä tilanteita!
nyt tuskailen lähinnä esikoisen kanssa esiteini-ikää..se tosissaan kokeilee just muhun niitä tunteita ja turhautumista-on välillä niin isoa ja sitten taas tosi yksinkertainen pikkusälli, isän kanssa ei uskalla testailla ollenkaan:rolleyes:--
mutta uskon ja luotan että kakkosen jne kanssa tuokin ikä on taas paljon helpompi mun käsitellä:happy119- esikoinen raivaa tietä sisaruksilleenkin:wink
 
Huh, kyllä tuommoiset yölliset taistelut varmasti koettelee. Itse joskus mietin, pidetäänkö me vähän liiankin ankaraa kuria, mutta ihan tasapainoselta ja tosi onnelliselta tuo meidän lapsi vaikuttaa. Ja olen ajat sitten päättänyt säilyttää ihmisoikeuteni, vaikka olenkin äiti. Minulla on oikeus syödä ja käydä vessassa rauhassa, eikä minua saa turhaan häiritä kun nukun. Vastasyntynyt ja hätätilanteet on tietenkin asia erikseen, mutta pitää yrittää taas pitää mielessä ettei sen lapsentahtisuuden tarvitse jatkua vuositolkulla. Ja minua ei lapsetkaan saa lyödä tai satuttaa missään olosuhteissa, siitä ei voi seurata mitään hyvää. Enpä tiedä sitten miten meillä sujuisi jos lapsella olisi erilainen temperamentti... Vaikka kyllä tuonkin saa sillointällöin raahata sätkivänä rääkyvänä autoon, mutta aina vaan harvemmin.

Mutta nyt kun miettii, on kyllä ollut hyvä olla tiukkana. Lapsen kanssa on kauhean mukava kulkea ja touhuta, kun hän tottelee ja osaa käyttäytyä :).
 
Meillä kanssa hoidossa ihmettelivät, kun eihän herra aurinkoinen ikinä kiukuttele :) mutta jonkinlaisia lehmän hermoja tässä kasvatellaan. Onneksi yleensä ajoittuvat (vielä) kotiin, niin kaupungilla ja syömässä on kiva käydä
 
Näköjään oli oman tytön käytävä tuollainenkin vaihe läpi eikä siinä mitään. Olin vain aika pihalla mitä tehdä ja miksi tyttö käyttäytyy niin.
Ainoa järkevin asia, jonka pystyin tekemään oli pysyä itse rauhallisena (omassa päässäni tuli kyllä kiroiltua).
Itse en tykkää huutamisesta lapselle, joten joka kerta esim. kantaessa tyttö takaisin sänkyyn selitin rauhallisesti, miksi hänen pitää mennä nukkumaan.
Välillä jäin siihen viereen hetkeksi ja välillä taas lähdin saman tien pois, välillä toimi ja välillä ei.
Kerroin myös tytölle, kun hän loukkasi tunteitani ja että mulle tulee pahamieli, kun hän puhuu ilkeästi.
Sanoin, että vaikka hän ei tykkää minusta, niin silti minä tykkään hänestä.

Yksi asia mikä tuli opittua oikeasti samalla itse, ettei lapsi koskaan turhaan käyttäydy huonosti, siihen on aina jokin syy.
Esim. itse kyselin sitten jossain vaiheessa tytöltä, että miksi hänellä on pahamieli. Välillä hän sanoi ettei ole syytä, välillä sanoi ettei halua kertoa. Kerran hän sitten kertoi, että yksi isompi tyttö kiusaa häntä, että on lyönyt ja heitellyt tavaroita ja kuulemma puhunut mun raskaudesta hänelle, että "sun äidin vauva on kuollut, kun sun äidin maha on liian pieni)
Sen jälkeen otin asian tietenkin puheeksi päiväkodissa ja kävi ilmi että näitä asioita oli tapahtunut, mutta ajattelivat, että kun ovat hoitaneet asian saman tien tyttöjen välillä ja tytöt ovat leikkineet näiden tilanteidenkin jälkeen yhdessä ettei siitä ole tarvinnut ilmoittaa eteenpäin.
Itse tietenkin olin raivoissani..
Nyt meillä on tapana tytön iltasadun jälkeen jäädä hetkeksi vielä sänkyyn juttelemaan "tyttöjen juttuja" eli käydään läpi päivän tapahtumia ja jutellaan kaikesta mitä mieleen tulee. Monesti alkaa niin, että kysyn "Oliko tänään hyvä päivä vai huono päivä?" Jonka jälkeen kysyn, että millä tavalla päivä on ollut esim. huono. Siitä se sitten lähtee ja yritän aina loppua kohden puhua positiivisista asioista :)
 
Vaikka nyt kaikki on hyvin niin, kyllä vähän pelottaa, että onko tuo vauvan tulo ja sen jälkeen saman tien muutto ihan uuteen paikkaan sellainen, jossa ei ole ketään tuttua, mikä voisi saada aikaa jonkinlaisen reaktion, että tytön on tarve purkaa..
Vauvan kanssa samankaltainen vaihe olisi paljon raskaampaa..
Mutta, sen tietenkin näkee sitten :)
 
Meillä Suspaus ihan samanlaista käytöstä! Meillä tosin aloitellaan kiukuttelu jo kaupassakin -.- kärryissä ei oo hyvä istua ku pitäs saada juosta ja repiä tavaraa hyllystä...ja kaikki on "eijeijei" huoh, noh ehkä hyvä et aloitti nyt eikä vasta kun vauva ulkona...ois varmaan menny sormi suuhun...nyt vähän jo tietää miten toimia...
 
Tuo on kyllä tullut huomattua, että kiukutteluun on aina joku luonnollinen selitys : D. Yleensä se on jotain niin yksinkertasta ku nälkä, väsy tai on tulossa kipeäksi ja niistähän saa syyttää yleensä äitiä.
 
Mie en kyl tajua mistä nuo muksut saa mallia kiukutteluun. Siis ymmärrän kiukuttelun, sehän kuuluu lapsen kehitykseen tietty. Mutta meidän neiti on nyt siis 1 v 2 kk vanha, ei viel tietenkään puhu mutta jos ei saa pöydältä jotain tavaraa tai häneltä ottaa esim. kaukosäötimen pois kun on ehtinyt napata sen sohvalta, niin neiti heittäytyy mahalleen lattialle ja takoo sitä käsillä ja kauhee huuto /"teko-itku" päälle. Ei sais lapselle nauraa, mutta väkisin pistää välillä hymyilyttää tuo pikku-emäntä. Kaikenlaisia muitakin kiukuttelu-juttuja on keksinyt. Mutta, mistä nää pikkuiset keksii tommosia juttuja ja onkohan se ihan joku luontainen käyttäytymis-malli?!!
 
Siis mun mielestä se on kyllä ihan luonnostaan tuleva juttu :grin

Muistan kun mun tyttö oli suurin piirtein tuon ikäinen ja kun ei saanut jotain niin meni esim. yhtäkkiä "hakkaamaan" päätä lähimpää seinään.
Ja ite vaan tuijotin sitä silmät pyöreinä, että mitä helvettiä mun lapsi oikein tekee :D

Yksi juttu oli myös, kun oli pari vuotias niin löi itseään päähän, jos oli ollut tuhma ja jäi kiinni.

Mä pelkäsin yhdessä vaiheessa, että mun lapsi on itsetuhoinen tjn. Mutta ei se ole. En vaan kyllä tiedä mitä noi jutut oikein oli, kun ei vielä hoidossakaan ollut, että siellä olisi oppinut tuommoista...:p
 
Meidän 1,5 v hakkaa päätä lattiaan. Menee ihan istumaan tai kontalleen sitä varten. Hyvä selitellä kerhossa, että mistä ne mustelmat joka kerta on tullu. :D On tehny tuota jo muutaman kuukauden. Ja ei kyllä meiltä oo oppinu. :D
 
Takaisin
Top