Montako yötä synnärillä? Ja tuleeko pienet sisarukset katsomaan?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Persikka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Persikka

Persikka

Satasella mukana keskusteluissa
Kuinka monta yötä te aikaisemmin synnyttäneet olette olleet vauvan kanssa synnärillä?
Mikä on nykyään se "normi" yömäärä jos kaikki on ok?
Mua on alkanu niin mietityttään nyt tääkin.. että montakohan yötä siellä pitää sitten uudelleen synnyttjän olla jos kaikki menis hyvin ja minä ja vauva oltais kaikinpuolin kunnossa..!?!
Ekalla kerralla olin 3 yötä. Vauva syntyi rv37+0 ja sokereita piti tarkkailla kun ei meinannu pysyä tarpeeksi hyvissä lukemissa. Joku hoitaja meinas, että joutuu varmaan olla keltaisuuden takia pidempään mutta olikin sitten ihan hyvät arvot. Ja tosiaan tuon 3 yön jälkeen alkoi sokeritkin pysyä oikeissa lukemissa. En tiedä oltaisko voitu päästä kotiin aikaisemminkin jos noi sokerit olis ollu ok. Mulla ei ollut vaivaa eikä oiretta suuntaan eikä toiseen.

Nyt kun kotona oottaa iskän lisäksi myös 2v isosisko niin en haluais kyllä laitoksella viettää yhtää turhaa aikaa.
Toisaalta, saishan siellä hyvin huilattua mutta jännittää, että miten neiti ottaa mun poissaolon kun hän on vasta ollut vaan mun kanssa kotosalla eikä päivähoidossa niin on tottunut, että oon aina kotona. Mietin, että jos neiti tulee iskän kanssa katsomaan mua ja vauvaa, niin millä itkulla sieltä sitten joutuu neiti lähteä ja mä jään tietty itkemään sinne :sad001 Kiva sitten miehen ajella 100km kotiin itkevä pikkuneiti takapenkillä...
Tämänkin vuoksi siis ajattelin, että jos pääsis edes 2 yöllä niin vois ehkä ajatella niin, että eka päivä on se itse synnytys ja iskä on mukana sairaalassa ja joku on meillä hoitamassa neitiä, toisena päivänä iskä voi piipahtaa meitä katsomassa ja neiti on hoidossa jonkun luona tai sitten viettävät kahdestaan kivan päivän kotosalla..kun kyllä mä nyt siellä sairaalassa vauvan kanssa kaksinkin pärjään ja kolmantena päivänä neiti ja iskä tulis sitten hakeen meitä kotiin... Olisko ihan outoa jos tosiaan menis 2 yöllä eikä neiti kävis siellä ollenkaan?!?! :eek: ..kun on vasta niin pienikin ettei edes ymmärrä vaikka selittäis, että äiti ja vauva on siellä vaan pari päivää ja tulee sitten kotiin..

Vähän ehkä hömpät on mielenjuoksut taas :grin mutta kiva kun voi tänne kaikki purkaa :)
 
Mä olin esikoisesta niin, että kun vauva perjantai alkuillasta syntyi, niin kotiin lähdin vasta ti aamupäivällä. Vauva alkoi vähän kellastumaan, niin sitä piti seurata. Kakkosen kanssa meni sillä viisiin, että syntyi la-su yönä ja ti aamupv kotiin.
Kotiinlähtötarkastushan tehdään vasta 2vrk iässä, mutta onhan niitä polikliinisiäkin synnyttäjiä, jotka on synnärissä sen 6h (?) ja tulee sitten vauvan kanssa vaan näytille kun vauvalla on se 2vrk ikää. Kovin helposti ei osastolta lasketa (käsittääkseni) kotiin uudelleensynnyttäjää, jos edellinen vauva on joutunu sinivalohoitoon. Silloin on ilmeisesti riski, että uusikin vauva joutuu. Mutta en tosiaan ole varma, me ei valossa jouduttu olemaan esikoisen kanssa.
Esikoinen ja iskä kävi meitä kattomassa molempina päivinä pari tuntia, eipä siellä osastolla ollut mitään tekemistä reilu kaksivuotiaalle, niin hyvin malttoi lähteä kotiin. Kotona oli vaan kyselly äitin ja vauvan perään <3 Meillä esikoinen on kyllä tosin ihan iskän poika, että se varmaan helpotti. Mulla oli kyllä kauhee ikävä, ja nyyhkytin yöt loppuperheen perään :rolleyes:.
 
Esikoinen syntyi lauantaina illalla ysin aikaan ja maanantaina iltapäivällä päästiin pois. Varmaan olis päästy jo aamupäivästä, mutta aikaisen lapsiveden menon takia piti vielä maanantailta odotella pojan tulehdusarvot. Nyt kyllä toivon, että pääsisi esikoinenkin vauvaa synnärille katsomaan. Meillä tosin ihan lyhyt matka, n. 5 km
 
Mä olin kaksi yötä. Halusivat pitää mut kolmannenkin yön, kun oli ollut hyvin raskas synnytys, mutta mä en suostunut. Halusin tytön kanssa vain äkkiä kotiin :)

Tahtoisin nytkin olla vaan max. 2 yötä, varsinkin jos synnytän viimeistään laskettuna päivänä (maanantaipäivä), koska loppuviikosta meillä on muutto :grin

Esikoinen tulee sitten katsomaan sairaalaan sisarustaan, ja jos on jommankumman meidän vanhempien luona niin samaan aikaan niiden kanssa, jos mies itse on mun kanssa jo sairaalassa :)

Persikka, en usko, että sun kannattaa sitä kauheasti stressata, että esikoinen alkaa itkemään.
Tietenkin surku voi tulla, mutta onhan iskä siinä.
Ja kun toinen on niin pieni, niin eihän se haittaa, jos ei sinne sairaalaan tulisi ollenkaan, jos teillä on mahdollista saada tyttö hoitoon.
Näin mä siis näen asian :)

Mun esikoinen, kun on 6-vuotias niin hän ihan odottaa sitä, että tulee sinne sairaalaan katsomaan.
suunnitteli jopa tulla mun mukaan synnytykseen, että voi auttaa mua :Heartred
Vielä saa luvan mennä aikaa kunnes tarkemmin saa tietää miten se synnytys oikeasti etenee :p
 
Esikoisen kans synnyttämään mentiin ke iltana ja kotiin päästiin seuraavana tiistaina eli aika monta päivää oltiin. Mä toivon ettei montaa päivää tarvis siellä olla et kaikki menis hyvin ja kyllä aivan ehdottomasti esikoinen tulee heti kun mahdollista tutustumaan pikkuveikkaan.
 
Pikkuneiti syntyi lauantai-aamuna, mie kotiuduin seuraavana perjantaina ja neiti sen jälkeisenä maanantaina.
Vanhemmista muksuista en muista, kun niistä on niin kauan aikaa: 16,5 ja melkein 14 vuotta :)

Nytkin toivon, että voisin olla sen 3-5 yötä sairaalassa. Suoraan sanoen pelottaa kotiutuminen vauvan kanssa, kun neiti on vasta 1v. 3kk vanha tän vauvan synnyttyä. Että miten pikuneiti siihen suhtautuu...
 
Mua hiukan mietityttää et kuinka meil tuo isompi suhtautuu pikkuveikkaan kun toistaseks on ollut ihan hirveen mustasukkanen. Mun veljellä on lokakuussa syntynyt vauva ja jos ollaan heillä kylässä ja se vauva on mun sylissä niin meiän esikoinen koittaa repiä ja lyödä vauvaa ja tehnyt hyvin selväks et oon sen äiti ja muilla ei mun syliin ole asiaa..
 
Meillä neiti melkein 2v rakastaa "omia vauvojaan" eli nukkeja ja muiden vauvoja ja kaikkia vauvankuvia ym :grin
mutta oon kans miettiny, että kuinkahan vaan käy kun sitten se ihana vauva onkin äidin sylissä .. :eek:
 
Meillä on ainakin 2-v:t ottaneet aina hienosti vauvan vastaan, olleet suorastaan hullaantuneita vauvasta-pienemmistä ikäeroista ei kokemusta olekaan.

Mutta nuo yöt synnärillä..ÄÄh, yritin itse nyt polikliiniseen synnytykseen täällä VKS:ssä, mutta ei kuulemma onnistu vielä- on asia työnalla sairaalassa. eli riippuu sairaalasta paljon onko mahdollista. vähintän sen 24h pitää meillä olla- se ehkä menee juuri ja juuri.. eri asia tietysti jos tulee jotain ongelmia.
meill lapset kovasti odottaa kans sitä vierailua sairaalaan-isomat 10 ja 8v kun muistavat jo viimekerran. eli vaikka nopeasti pääsisikin kotiutumaan(:smiley-angelic001), taitaa yksi lapsellinen vierailu olla silti tiedossa. vaikka eipä tällä joukolla mitään pitkää visiittiä viitsi sairaalaan suorittaa..jää pian muiden lepäilyt sikseen..
eikä me mahduta yhteen autoonkaan-ei siis kokojoukolla voi edes kotiutumista suorittaa.
 
Minusta on hieno juttu, että lapset saavat olla muittenkin kuin äidin hoidettavana enkä usko, että siitä kenellekään lapselle on ainakaan haittaa, jos hänet jättää jonkun kohtalaisen tutun ja tasapainoisen aikuisen hoitoon. Vähiten olisin huolissani jos hoitaja on oma isi omassa kodissa. Jos lapsen perusturvallisuus on kunnossa niin ihan varmasti kaikki menee hyvin :). Oma lapsi on niiiiin ihana ja kaunis ja täydellinen, kun on ollut hetkisen hänestä erossa ja ihmiset ovat tosi mielissään, kun lapsi on ollut heitä ilahduttamassa. Ja onhan tässä vielä aikaa treenata ja testailla erossa olemista, jos se jännittää. Olis varmaan ihan hyväkin, jos siitä ei ole kokemusta, kun eihän tästä elämästä koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan :/.
 
Viimeistään sitten, kun kotiudut pikkuisen kanssa, niin teidän taapero saattaa reagoida vahvastikin, kun huomaa että vauva on tullut jäädäkseen :)

Mä olin itse kolme vuotias, kun mun sisko syntyi. Muistan sen kun mentiin mun isovanhempien kanssa katsomaan mun äitiä, ja muistan kuinka sisko makasi silmät auki sairaalasängyssään.
Muistan myös sen kuinka itkin, kun piti jättää äiti :p
Sitä en muistanut, että kun äiti ja sisko oli kotiutunut, niin muutaman päivän päästä jo kyselin, että milloin vauva lähtee pois ja että miksi sen täytyy jäädä. Jonkun aikaa olin jaksanut asiasta jankuttaa :)

Tärkeintä on vaan ottaa se isompi siihen vauvan hoivaamiseen mukaan alusta asti ja muistaa antaa huomiota myös vain hänelle.

Mun tyttö on kyllä innoissaan, mutta veikkaan, että saattaa tulla pientä mustasukkaisuutta, koska nyt meidän perheessä onkin sitten kaksi prinsessaa (jos ei yllätyspoika ole).
Ja tyttö on sukulaisten osalta aika hemmoteltukin, että pelottaa vähän miten käy, kun kaikki huomio ei sitten olekaan enää häneen kohdistunut..

Musta vähän tuntuu, että meidän tyttö saattaa alkaa itkemään, kun ei voi jäädä mun kanssa sairaalaan.
 
Gemini, meillä on lapsille tulossa sama ikäero ja muutenkin samoja kuvioita paitsi että meille on tulossa pikkuveli. Ihan samoja ajatuksia minullakin on ja mielenkiinnolla seuraan, mitä suvun prinsessa arvelee kun mummit ja muut ovatkin kiinnostuneita pikkuprinssistä :).
 
meillä tulee ikäeroa 1v7kk ja mua kauhistuttaa jo valmiiks :O esikko aloittelee nyt jo uhmaa...lattialle heittäytymiset ja raivarit on jo arkea tässä talossa ja voi luoja mitä se sitten tulee olemaan kun onkin vauva menossa mukana :O noh, itsepähän olen soppani keittänyt joten eikai tässä muu auta ku pärjätä :P
 
Mää toivoisin nopeaa kotiutumista, niin nopeaa ku mun ja vauvan vointi sallii.. Mies ja esikoinen kyllä tulevat katsomaan, poju on 1v3kk ku tää syntyy.. Pojalle voi riittää yksikin käynti niin saa mies toisella kertaa olla pidempään.. Polikliinistä synnytystä täällä ei vissiin hyväksytä et oisko se 12 vai 24h mikä pitää olla. Esikoisesta oltiin ti- aamuyöstä pe-iltapäivään, oltiin tosin perhehuoneessa mikä oli ihana :) Matkaa 40km ja poika voi olla mummulassa hoidossa vierailujen aikaan.
 
Mä taisin olla esikoisesta synnytysyön + 2 yötä päälle. Sama kelpais vaikka tälläkin kertaa. Isi ja esikoinen saa tulla katsomaan vaikka joka päivä. :)
 
Suspaus, mitäs se oikein uhmailee? :)

Mun tyttö on aika temperamenttinen, ja sanonkin sitä välillä mini-teiniksi, mutta nyt sillä on vähän rauhallisempi vaihe ollut sen jälkeen, kun täytti 6 vuotta.
 
Ei halua pukea, lähteä ulos, tulla sisään, syödä, odottaa ruokaa, mitä näitä nyt onkaan. Ja ihme läpsimistä. Sit kun kieltää, niin joko heittäytyy maahan ja huutaa tai lähtee nauraen karkuun. Hermoja raastavaa...
 
Voi eih, tuommoinen on kyllä niin uuttava :sad001

Tuossa talvella vielä mun tyttö koetteli todella paljon hermoja. Varsinkin iltaisin, ei suostunut nukkumaan ja nukahti sitten jossain 23.30 aikoikin. Potkiskeli, löi, nipisti, heitti tavaroita, raivosi, kiljui ja huusi kuinka oon tyhmä ja ei tykkää musta. Tuli pois sängystä ja lähti juoksee karkuun ympäri asuntoa. Monta kertaa joutui kantamaan takaisin.
Itku meinasi tulla, kun oli jatkunut monta viikkoa..
(EDIT: Nyt muistikin, että kyllä sitä pari kertaa tulikin purskahdettua itkuun..)
Onneksi se oli kuitenkin jokin vaihe vain.. muuten olisin jo hajonnut..

Oli muuten huvittavaa, kun koitin päiväodissa kysellä apuja, niin eivät oikein uskoneet, että mun tyttö käyttäytyy niin.. Kun heidän mielestään on (ja siis oikeasti onkin) todella kiltti ja reipas tyttö eikä siellä ole koskaan käyttäytynyt huonosti. Mun piti kuulemma vain katsoa, että toiminko mä itse jotenkin väärin..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top