Monisuhteisuus, lapset ja raskaus

kevätrulla2022

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Toukokuun äidit 2019
En löytänyt vastaavaa aloitusta, niin aloitan uuden.

Miten olet/olette keskustelleet lapsihaaveista monisuhteisessa verkostossa? Kenellä kaikilla on sanavaltaa asiaan ja miten huomioitte kaikkien osapuolten tarpeet ja toiveet?

Onko monisuhteisuus uhka vai mahdollisuus vauva-arjessa?

Kokemuksia toivoisin. En kaipaa asiatonta kommentointia tai mutuja ihmisiltä, jotka eivät ole monisuhteisia
 
En löytänyt vastaavaa aloitusta, niin aloitan uuden.

Miten olet/olette keskustelleet lapsihaaveista monisuhteisessa verkostossa? Kenellä kaikilla on sanavaltaa asiaan ja miten huomioitte kaikkien osapuolten tarpeet ja toiveet?

Onko monisuhteisuus uhka vai mahdollisuus vauva-arjessa?

Kokemuksia toivoisin. En kaipaa asiatonta kommentointia tai mutuja ihmisiltä, jotka eivät ole monisuhteisia

Hei! Tosi kiva kuulla tällaisestakin aiheesta. En osaa kommentoida tai auttaa, mutta toivottavasti saat vastauksia mietteisiisi. :Grinning Face:
 
En ole ollut osallisena vastaavassa tilanteessa, mutta olen hoitanut leikki-ikäisiä lapsia, jotka asuvat tuon tyyppisen suhdekuvion perheessä. Näille lapsille se ei ole ollut positiivinen asia, sillä vaikka aikuisia on monta, lapset eivät silti ole saaneet triplasti huomiota, vaan hakevat sitä perheen ulkopuolisilta aikuisilta.

Varmasti hyvin suunnitellen saa toimiviakin kokonaisuuksia kunhan asiassa edestään lasten etu edellä eikä siten, että aikuiset miettivät ensisijaisesti omia tarpeitaan.
 
En ole ollut osallisena vastaavassa tilanteessa, mutta olen hoitanut leikki-ikäisiä lapsia, jotka asuvat tuon tyyppisen suhdekuvion perheessä. Näille lapsille se ei ole ollut positiivinen asia, sillä vaikka aikuisia on monta, lapset eivät silti ole saaneet triplasti huomiota, vaan hakevat sitä perheen ulkopuolisilta aikuisilta.

Varmasti hyvin suunnitellen saa toimiviakin kokonaisuuksia kunhan asiassa edestään lasten etu edellä eikä siten, että aikuiset miettivät ensisijaisesti omia tarpeitaan.
Minullekin tuli ensimmäisenä mieleen tuo, että lasten tarpeiden jälkeen tuntuu lähes mahdottomalta löytää aikaa ja energiaa edes yhdelle kumppanille, saati useammalle. Toki jos jakaa oman kumppanin jonkun toisen kanssa, on se kumppani ainakin puolet ajasta jonkun toisen hyysättävänä, jolloin häneen ei sinä aikana tarvitse uhrata ajatustakaan ja lasten tarpeille jää paremmin aikaa, kuin jos kumppani haluaa kaiken aikaa huomiota samalta ihmiseltä. Ehkäpä tuo monisuhteisuus vaatii jo lähtökohtaisesti sen, ettei yksikään suhteen osapuoli käyttäydy kuin lapsi ja heittäydy vaatimaan huomiota ja passaamista; tämä ongelma on harmittavan yleinen perinteisissä parisuhteissa.
 
Takaisin
Top