Monikkoraskaus

Esikoista odottaessani olin aivan varma kaksosista, yksi siellä kuitenkin oli. Oireet olivat ihan alussa hurjat ja maha kasvoi heti yläkäyrillä.

Koska parhaat ystäväni ovat identtiset kaksoset, olen aina salaa tahtonut kaksoset. Vaikka rankkaa olisi, olisihan se myös palkitsevaa. Mies varmaan saisi sydänkohtauksen, jos suostuisi vuoden päästä kolmanteen lapseen ja tulisikin kaksi tai kolme:binkybaby:binkybaby:binkybaby
 
Kaksoset olisivat aivan ihanat:Heartbigred Lähipiirissä on kaksosia ja olen myös työkseni hoitanut kaksosia. Kaksosten hoitaminen oli super rankkaa, kun olivat vasta taaperoita, mutta voi että sitä rakkauden määrää:love7 Ja jotenkin se kaksosten välinen side oli niin upeaa katsottavaa. Tällä hetkellä vain yksi tulossa ja varmasti olisi ollut täysi shokki saada kaksi heti ensimmäisenä, mutta salaa olen haaveillut useammasta kerralla.
 
Joskus salaa toivonut kaksosia, todellisuudessa varmaan olisi aika rankkaa jos kaksi tulisikin nyt seuraavaksi.
Kaverilla kolmosvauvat (+heidän sisarukset), niin vähän on monikoista mieli muuttunut kun vierestä katsonut.
 
Rakkaudella otettaisi vastaan, jos kaksoset tulisi, mutta olisihan se shokki. Mieluummin yksi vauva kerrallaan. Ikinä ei ole ollut kaksoset haaveissa.
 
Minulla on yhdet kaksoset ja yksi yksönen. Päivääkään en kaksosista vaihtaisi pois, vaikka heidän kanssaan on ollut välillä todella raskasta. Etenkin vauvaikä ja pikkulapsivaihe olivat elämäni vaikeimmat vuodet. Nyt, kun lähenevät koulikää, on todella ihanaa, kun on aina se paras kaveri olemassa ja ovat täysin erottamattomat. Kaikella rakkaudella sanon silti, etten toivo toisia kaksosia meille, jos lapsia vielä joskus tulee. Olkoon ainutlaatuinen matka yhden kaksosparin kanssa kuljettavana.
 
Meille selvisi eilen et kaksoset olis tulossa ennen joulua, rehellisesti sanottuna pelottaa tuleva vaikka otan kiitollisuudella kaiken vastaan. Meillä on takana sekundääristä lapsettomuutta ennen taaperoa niin tämä vetää nöyräksi. Lähinnä tuo pikkuvauva arki ja oma jaksaminen mietityttää. Oon saanu ymmärtää et jotain apua ja tuke olisi arkeen saatavilla, mut toteutus vielä ohan hepreaa. Mies on vielä ihan lukossa asiasta, sillä isompana huolena kans jaksaminen ja taloudellinen selviäminen. Onhan se iso muutos nelihenkisestä perheestä kuushenkiseks!
 
Meille selvisi eilen et kaksoset olis tulossa ennen joulua, rehellisesti sanottuna pelottaa tuleva vaikka otan kiitollisuudella kaiken vastaan. Meillä on takana sekundääristä lapsettomuutta ennen taaperoa niin tämä vetää nöyräksi. Lähinnä tuo pikkuvauva arki ja oma jaksaminen mietityttää. Oon saanu ymmärtää et jotain apua ja tuke olisi arkeen saatavilla, mut toteutus vielä ohan hepreaa. Mies on vielä ihan lukossa asiasta, sillä isompana huolena kans jaksaminen ja taloudellinen selviäminen. Onhan se iso muutos nelihenkisestä perheestä kuushenkiseks!
Monikkoperheet ovat oikeutettuja kunnan perheapuun/kotipalveluun. Se on ihan lakiin kirjattu oikeus, eikä sitä saa rajoittaa esim vain vauvavuoteen. Oletteko ehtineet vielä ottaa selvää oman alueen monikkoperheyhdistyksestä? Sitä kautta saa paljon vertaistukea ja usealla paikkakunnalla järjestetään yhdistyksen monikkoperhevalmennuksia odottajille. Niitä suosittelen ehdottomasti!

Monikkolapset ovat toki aina taloudellisesti isompi satsaus kuin vain yksi lapsi kerrallaan. Onneksi etenkin pienille vauvoille /lapsille ei ole tärkeää, onko päällä viimeistä huutoa oleva merkkituote vai asiansa ajavat halvempi versio. :)
 
Nt-ultran jälkeen on tarkoitus ottaa paikalliseen monikkoyhdistykseen yhteyttä, miun eka nla on 28.5 niin sieltäkin luulisin saavani lisää tietoa. Nyt siis rv 8+1.
 
Mulla yksönen ja kaksoset. 10 kuukautta yksinhuoltajakaksosvauva-arkea takana ja voin rehellisesti sanoa, että elämä on ihanaa! Hyvin nukuttuja öitä ja helppohoitoisia, tyytyväisiä lapsia.
Tukiverkkolle tästä iso kiitos!
 
Mulla yksönen ja kaksoset. 10 kuukautta yksinhuoltajakaksosvauva-arkea takana ja voin rehellisesti sanoa, että elämä on ihanaa! Hyvin nukuttuja öitä ja helppohoitoisia, tyytyväisiä lapsia.
Tukiverkkolle tästä iso kiitos!
Onpa ihana kuulla, että teillä on mennyt niin hyvin! Harva odottaja on jäänyt mieleen, mutta sinun rohkeuttasi uuden tilanteen edessä olen kyllä miettinyt useamman kerran jälkeenpäin.

Vaikka itku ja työmäärä tulee kaksosten kanssa tuplana, tulee ilo ja nauru aina potenssiin kaksi. :love017
 
Onpa ihana kuulla, että teillä on mennyt niin hyvin! Harva odottaja on jäänyt mieleen, mutta sinun rohkeuttasi uuden tilanteen edessä olen kyllä miettinyt useamman kerran jälkeenpäin.

Vaikka itku ja työmäärä tulee kaksosten kanssa tuplana, tulee ilo ja nauru aina potenssiin kaksi. :love017

Eipä mun tilanteessa voinut muuta kuin ottaa härkää sarvista ja vaan päättää pärjätä!
Kiitos myötäelämisestä! :)
 
Miten teillä muilla meni raskaudet alussa? Itellä on pelottavan oireetonta menoa, pahat hajut käy nenään, mut kuvotusta saatika oksentelua ei oo. Eilen tunsin yhden repäisykivun ja jos tunnustelen mahanpäältä niin ei tunnu mitään "ylimääräistä" et vatsa ois kasvanu, hitusen huolestuttaa et voiko kaikki olla hyvin edelleen. Viikko sitten tyypit oli elossa ja kaikki ok. Nyt rv 9+2.
 
Mulla ei alkuraskaudessa ollut muita oireita, kuin väsymys ja järkyttävä nälkä koko ajan. Minkäännäköistä pahoinvointia tai kuvotusta tai hajuherkkyyttä ei ollut missään vaiheessa.
Kaikki oli silti vauvoilla hyvin! :)
 
Minä odotin kahta tyttöä ja oksensin rajusti noin rv8-30. Alku oli melko oireetonta muistaakseni, eniten oli väsymystä toisen kolmanneksen alussa ja loppuraskaudessa toki vaivoja sitten ison mahan takia enemmän. Ei kyllä ihan hirveän vahvat muistikuva ole enää niistä ajoista.. :grin
 
Moikka! Täällä saatiin eilen varhaisultrassa melkoisia uutisia, kun pieniä löytyikin kaksi! Tänään olis n.7+3 ja laskettu tammikuun puolessavälissä mutta tän vuoden puolellahan ne saapuisivat, mikäli matkassa pysyvät. Ajatukset on kyllä aivan sekasin, samalla onnellinen mutta huolestuttaa hirveesti miten sitä jaksaa ensinnäkään tämän raskausajan, meneekö kaikki hyvin ja jaksaako vauvat pysyä mukana tarpeeksi pitkälle ja mitens sitten arki kahden vauvan ja kahden isomman kanssa (lapset -14 ja -12, onneksi ovat jo isompia). Mutta joo, aika sekasin tässä vielä on.. päällimmäisenä ehkä huoli, että menisi vielä kesken toinen tai vaikka molemmat. Alkuvuodesta oli keskenmeno joka vielä mielessä on vahvastikin.. mutta ompa kiva kuulla että siellä on toinen odottaja samassa tilanteessa ja melkein samoilla viikoilla! :)
 
Onnea Sintsi tuplista ja tarrasukkia heille, oltiin marraskuisissa 2014 yhtä aikaa :)! Meillä perhe kasvoi jo 7/2016 kaksosilla, alkuun oli pari vuotta erityisen rankkaa, mutta koko ajan helpottaa ja on kyllä ollut etuoikeutettua seurata heidän kehittymistään rinnakkain :Heartblue:Heartpink.

Itselläni oli kaksosia odottaessa hassu aavistus, joka ei jättänyt rauhaan ennen nt-ultraa. Olin kuullut kaikumaisen, eritahtisen sydänäänen kotidopplerilla, mutta se ei ollut pääasiallinen syy fiilikseen. Mahakin kasvoi todella pienenä siihen nähden, että edellisestä synnytyksestä oli vain reilu vuosi ja alkioita oli kuitenkin kaksi. Pahoinvointia ei ollut lainkaan, en oksentanut edes sitä yhtyä kertaa, minkä ensimmäisessä raskaudessa. Sitten kun kaksi pientä näkyi ruudulla, tuli yllätyksen lisäksi ajatus, että kyllähän minä tämän jo tiesin :grin.
 
Onnea Sintsi tuplista ja tarrasukkia heille, oltiin marraskuisissa 2014 yhtä aikaa :)! Meillä perhe kasvoi jo 7/2016 kaksosilla, alkuun oli pari vuotta erityisen rankkaa, mutta koko ajan helpottaa ja on kyllä ollut etuoikeutettua seurata heidän kehittymistään rinnakkain :Heartblue:Heartpink.

Itselläni oli kaksosia odottaessa hassu aavistus, joka ei jättänyt rauhaan ennen nt-ultraa. Olin kuullut kaikumaisen, eritahtisen sydänäänen kotidopplerilla, mutta se ei ollut pääasiallinen syy fiilikseen. Mahakin kasvoi todella pienenä siihen nähden, että edellisestä synnytyksestä oli vain reilu vuosi ja alkioita oli kuitenkin kaksi. Pahoinvointia ei ollut lainkaan, en oksentanut edes sitä yhtyä kertaa, minkä ensimmäisessä raskaudessa. Sitten kun kaksi pientä näkyi ruudulla, tuli yllätyksen lisäksi ajatus, että kyllähän minä tämän jo tiesin :grin.

Kiitos! Ja niin tosissaan oltiin :happy: toivotaan että pienet pysyy matkassa. Mullakin oli semmonen hassu aavistus ennen tota varhaisultraa, joku tunne vaan että näin saattais olla. Mut oireet on kyllä yks syy miksi epäilin, oon voinu todella huonosti monta viikkoa ja väsymys on jotain järkyttävää. En muista että aiemmista raskauksista olisi ollut tämmöstä väsymystä..
 
Odotatko tai oletko odottanut monikkoja? Tai epäillyt odottavasi? Entä haluaisitko?

En. Mutta onko mahdollista että jos isä on kolmonen että se periytyy siten että nainen odottaisi kaksosia/kolmosia? Eikö se mene niin että jos naisen suvussa on kaksosia on isompi riski saada itsekin kaksoset(?). Olen lukenut. Ja ikä lisää mahdollisuuksia.
 
Takaisin
Top