Tuleeko teille ylipäätänsä mitään asioita mieleen liittyen vanhemmuuteen mistä voisi puhua avoimemmin ja jos tulee niin mitä?
Itsellä tulee ekana mieleen se, että en kaikille tai en juuri kenellekkään pysty kertomaan avoimesti siitä miten väsynyt mä olen välillä. Tai miten välillä tulee hetkiä, kun vain romahdan, kun arki on liian raskasta. Edelleen tulee sellainen paska äiti fiilis sen takia, kun en vaan aina jaksa, enkä siitä oo juuri kenellekkään edes sanonut. Itseasiassa mies on varmaan ainoa, joka on nähnyt sen, kun en vaan jaksa. Joten tää on yksi asia mistä pitäisi ylipäätäänsä puhua avoimmin ja etenkin kun ite pitäis yrittää puhua tästä muille. Tiedän nimittäin lähipiiristä monia muitakin äitejä, jotka ovat tunteneet samalla tavalla kuin itse ja jotenkin muillakin on ollut samanlainen häpeä, kuin itsellä.
Itsellä tulee ekana mieleen se, että en kaikille tai en juuri kenellekkään pysty kertomaan avoimesti siitä miten väsynyt mä olen välillä. Tai miten välillä tulee hetkiä, kun vain romahdan, kun arki on liian raskasta. Edelleen tulee sellainen paska äiti fiilis sen takia, kun en vaan aina jaksa, enkä siitä oo juuri kenellekkään edes sanonut. Itseasiassa mies on varmaan ainoa, joka on nähnyt sen, kun en vaan jaksa. Joten tää on yksi asia mistä pitäisi ylipäätäänsä puhua avoimmin ja etenkin kun ite pitäis yrittää puhua tästä muille. Tiedän nimittäin lähipiiristä monia muitakin äitejä, jotka ovat tunteneet samalla tavalla kuin itse ja jotenkin muillakin on ollut samanlainen häpeä, kuin itsellä.