Mites muiden mieliala?

geep<3

Jostain jotain jo tietävä
Mulla on iso osa raskautta ollut mielialan vaihtelua, suurinosa ajasta on mennyt tosi hyvin ja välillä muutamia päiviä matalissa fiiliksissä tai ahdistuksessa.
Nyt muutama päivä ollut tosi rankkaa, mitään ei jaksaisi, mikään ei huvita. Lapsen kanssa menee hermo nopeasti. Kotityöt ahdistaa ja ne ei tunnu loppuvan ikinä! Tuntuu, että pitäisi harrastaa seksiä, mutta siitä ei tule mitään, kun mua ei huvita. Kiva maata viekukkain, mutta jo pussailu inhottaa. Yritän levätä joka päivä ja syödä suht terveellisesti. Pitäisi varmaan liikkua enemmän, onneksi ulkoillaan päivittäin ja pari kertaa viikossa teen lihastreeniä.
Tänäänkin on vaan väsyttänyt ja itkettänyt. Onneksi miehellä on vapaata. Ihan perseestä tälläinen! Kun oikeasti ei ole mitään hätää. Vähän huolettaa vauvan kanssa jaksaminen, jos heräilee öisin samalla tavalla kuin esikoinen ja nukkuu päiväunia yhtä huonosti. Hoitoapua ei ole oikein saatavilla, ehkä viikonloppuisin. Mutta kai sitten pitää hankkia esikoiselle välillä hoitajaa arkena ja antaa vauvalle vaikka korviketta, että nukkuisi päiväunet. Ja mies saa luvan tehdä lyhyempää päivää.
Esikoista odottaessa kokeilin masennuslääkkeitä, mutta ei niistä ollut hyötyä. Nyt mietin, pitäisikö hankkia keskusteluapua, mutta en jaksaisi jankata samoista asioista. Käytännön apu ja seura olisi ehkä sellaisia, mitkä eniten hyödyttäisi. Mutta en ehkä kaipaa mitään perhetyötä tähän tilanteeseen...
 
Olo on hyödytön, mikä laskee mielialaa ihan älyttömästi. Suurin tekijä on se, että töihin ei ole enää asiaa - vaikka on ihana, että nyt pääsee vähemmillä kivuilla ja saa ehkä paremmin nukuttua niin silti tunnen itseni aivan täysin tarpeettomaksi.
Ja juu, olen juuri sellainen tyyppi joka nyt viime kuun vaihteessakin oli 2 vkoa sairaslomalla ja töistä pois yhden päivän...
Koko aikuisikäni jotakin tehnyt lomia lukuunottamatta niin tämä tuleva vuosi on melkoinen mörkö...
Tiedän, että parin kk päästä on kädet täynnä töitä ja loppujen lopuksi en töihin kaipaa, mutta mitä ihmettä mää teen siihen asti, että vauva syntyy, kun kipujen takia ei voi mitään älytöntä toimintaa harrastaa ja pää ei kestä paikoillaan makuuta.
Mieliala siis aika matalalla nyt :sad001
 
Juustonaksu, i feel u, mun työsuhde päätty toukokuussa ja oon siitä asti ollu kotona, ku kas kummaa, raskaana olevat naiset ei oo kuumaa kamaa työmarkkinoilla:) mut kyl täs on aika sit lopulta menny yllättävän kivasti. Oon tehny vapaehtoistyötä, on aikaa nähdä kavereita ja liikkua päivittäin. Ehkä sit siks raskaus on myös ollu tosi tosi helppo:) hyödytön fiilis oli pitkään, välillä vieläkin, mut koitan lohduttaa itseäni, että olen kyllä kantanut oman korteni yhteiskuntatalkoissa:) sitäpaitsi nyt on oikeen hyvää aikaa kehittää itseä, opiskella jotain pientä täs samalla ja vaik aloittaa jo pääsykokeisiin lukeminen, ku olis toi alan vaihto muutenki ajatuksissa:)
 
Juustonaksu, mulla oli samanlaiset fiilikset kum ekaa odottaessa jäin sairaslomalle useita viikkoja ennen äippälomaa. Kannattaa ulkoilla, jos voi, kierrellä vaikka kirppiksillä. Onko siellä kerhoja, joihin voi mennä jo odotusaikana? Jouluihminen voi vaikka aloittaa korttitalkoot:p kannattaa lukea ja vaikka katsella leffoja ja luoda joku toistuva päivärytmi.

Nipanderi tsemppiä! Multakin meni yks työmahdollisuus ohi raskauden takia...

Nyt ollut mieliala vähän parempi taas, sain nukkua ja levätä viikonloppuna :)
 
Yks mitä pystyy ehkä tekemään on opiskelu, jos semmoinen kiinnostaa. Avoimen yliopiston kursseja löytyy verkko-opintoina ainakin :)
 
Sain tänään hirvittävän paljo huonoja uutisia kotopuolesta. Kevyin oli varmaan se, että mun vanha kissa on huonossa kunnossa ja joudutaan ehkä lopettamaan... oon itkeny varmaan 4 tuntia. Kun hillittää itku toisen asian suhteen, nousee seuraava heti mieleen. Sitten iskee kauheen huono omatunto, kun ei vissiin oo vauvalle hyvästä tällainen tunneryöppy. Itkettää kun pelottaa, ettei musta tuu hyvää äitiä...
Kauheesti tunteita nyt pinnassa.
 
Sain tänään hirvittävän paljo huonoja uutisia kotopuolesta. Kevyin oli varmaan se, että mun vanha kissa on huonossa kunnossa ja joudutaan ehkä lopettamaan... oon itkeny varmaan 4 tuntia. Kun hillittää itku toisen asian suhteen, nousee seuraava heti mieleen. Sitten iskee kauheen huono omatunto, kun ei vissiin oo vauvalle hyvästä tällainen tunneryöppy. Itkettää kun pelottaa, ettei musta tuu hyvää äitiä...
Kauheesti tunteita nyt pinnassa.

Viime raskaudessa en paljon muuta tehnytkään kuin itkenyt.
Mutta nuo itkemiset ja oman vanhemmuuden miettimiset kuuluu asiaan eikä vahingoita vauvaa. :)

Kylläpä tässä itekin vain ajellaan sujuvasti vuoristoradassa vaikka jo neljäs raskaus kyseessä. Kaikkea on väliltä kiukku, itku, epätoivo, ilo ja onni.
 
Kyllä itku kuuluu myös elämään. Tuskimpa se vauva siitä hajoaa. Eikä suru tee kenestäkää yhtää huonompaa äitiä, suruja tulee ja menee läpi elämän, ei niiltä voi välttyä. Jos siihen liittyy masennusta, ni sit rohkeesti neuvolaan juttelemaan:Heartred
 
On tutkittu, että vain jatkuva stressi vaikuttaa vauvaan, joten nou hätä jos on välillä suru puserossa, se kuuluun arkeen!
 
Kaamos on kyllä ihan mahdoton :confused: väsyttää aamulla ja illalla ja herkut&hiilarit maistuu liiankin kanssa. Liikkua ei millään jaksaisi! Vaikka etenkin ulkoilu piristää. Ja samalla on varmaankin loppuraskauteen liittyvä touhotus päällä. Olen siivonnut, laittanut turha tavaraa menemään, pessyt vauvanvaatteet ja kohta on sairaalakassi pakattuna :grin hieman etukäteen :rolleyes:
 
Takaisin
Top