Mulla on iso osa raskautta ollut mielialan vaihtelua, suurinosa ajasta on mennyt tosi hyvin ja välillä muutamia päiviä matalissa fiiliksissä tai ahdistuksessa.
Nyt muutama päivä ollut tosi rankkaa, mitään ei jaksaisi, mikään ei huvita. Lapsen kanssa menee hermo nopeasti. Kotityöt ahdistaa ja ne ei tunnu loppuvan ikinä! Tuntuu, että pitäisi harrastaa seksiä, mutta siitä ei tule mitään, kun mua ei huvita. Kiva maata viekukkain, mutta jo pussailu inhottaa. Yritän levätä joka päivä ja syödä suht terveellisesti. Pitäisi varmaan liikkua enemmän, onneksi ulkoillaan päivittäin ja pari kertaa viikossa teen lihastreeniä.
Tänäänkin on vaan väsyttänyt ja itkettänyt. Onneksi miehellä on vapaata. Ihan perseestä tälläinen! Kun oikeasti ei ole mitään hätää. Vähän huolettaa vauvan kanssa jaksaminen, jos heräilee öisin samalla tavalla kuin esikoinen ja nukkuu päiväunia yhtä huonosti. Hoitoapua ei ole oikein saatavilla, ehkä viikonloppuisin. Mutta kai sitten pitää hankkia esikoiselle välillä hoitajaa arkena ja antaa vauvalle vaikka korviketta, että nukkuisi päiväunet. Ja mies saa luvan tehdä lyhyempää päivää.
Esikoista odottaessa kokeilin masennuslääkkeitä, mutta ei niistä ollut hyötyä. Nyt mietin, pitäisikö hankkia keskusteluapua, mutta en jaksaisi jankata samoista asioista. Käytännön apu ja seura olisi ehkä sellaisia, mitkä eniten hyödyttäisi. Mutta en ehkä kaipaa mitään perhetyötä tähän tilanteeseen...
Nyt muutama päivä ollut tosi rankkaa, mitään ei jaksaisi, mikään ei huvita. Lapsen kanssa menee hermo nopeasti. Kotityöt ahdistaa ja ne ei tunnu loppuvan ikinä! Tuntuu, että pitäisi harrastaa seksiä, mutta siitä ei tule mitään, kun mua ei huvita. Kiva maata viekukkain, mutta jo pussailu inhottaa. Yritän levätä joka päivä ja syödä suht terveellisesti. Pitäisi varmaan liikkua enemmän, onneksi ulkoillaan päivittäin ja pari kertaa viikossa teen lihastreeniä.
Tänäänkin on vaan väsyttänyt ja itkettänyt. Onneksi miehellä on vapaata. Ihan perseestä tälläinen! Kun oikeasti ei ole mitään hätää. Vähän huolettaa vauvan kanssa jaksaminen, jos heräilee öisin samalla tavalla kuin esikoinen ja nukkuu päiväunia yhtä huonosti. Hoitoapua ei ole oikein saatavilla, ehkä viikonloppuisin. Mutta kai sitten pitää hankkia esikoiselle välillä hoitajaa arkena ja antaa vauvalle vaikka korviketta, että nukkuisi päiväunet. Ja mies saa luvan tehdä lyhyempää päivää.
Esikoista odottaessa kokeilin masennuslääkkeitä, mutta ei niistä ollut hyötyä. Nyt mietin, pitäisikö hankkia keskusteluapua, mutta en jaksaisi jankata samoista asioista. Käytännön apu ja seura olisi ehkä sellaisia, mitkä eniten hyödyttäisi. Mutta en ehkä kaipaa mitään perhetyötä tähän tilanteeseen...
kannattaa lukea ja vaikka katsella leffoja ja luoda joku toistuva päivärytmi. 
väsyttää aamulla ja illalla ja herkut&hiilarit maistuu liiankin kanssa. Liikkua ei millään jaksaisi! Vaikka etenkin ulkoilu piristää. Ja samalla on varmaankin loppuraskauteen liittyvä touhotus päällä. Olen siivonnut, laittanut turha tavaraa menemään, pessyt vauvanvaatteet ja kohta on sairaalakassi pakattuna 
hieman etukäteen 