Yhdessä ollaan oltu 10v. ja (kondomi)ehkäisyssä oltiin laiskistuttu vuosien saatossa. Sit eräs kaunis päivä maalishuhtikuussa -21 tein muutaman positiivisen raskaustestin, mutta se jäi lopulta kemialliseksi. Puhuttiin raskausasia sitten läpi kunnolla, ja siitä heräsi kummallekin ajatus et entäpä jos oikeasti yritettäisiinkin. Elämä on niin vakiintuneeksi kerennyt vuosien saatossa jo tulla, niin yks perillinen tuskin korttipakkaa enää täysin sekoittaa niimpä lähettiin sit samantien esikoista yrittää ja tätä taivalta on 2v. kestänyt jo. Tärpit on käynyt suht nopeasti, mutta keskeytyneiksi keskenmenoiksi jää jostain syystä. Mulla historiassa eri miehen kanssa kkm rv 20+2 ja nyt tän miehen kanssa rv 12+4 ja rv 8+5, niin päästiin tammikuussa lapsettomuustutkimuksiin joista ei selvinnyt mitään syytä keskenmenoille. Jostain syystä pienet ihmisalut alkavat jätättämään koossa jo alusta saakka enemmän ja enemmän. Seuraavaan plussaan eli tähän piti saada primaspan ja ehkä luget, mutta jostain syystä ohjeistus muuttui eikä saanutkaan aloittaa mitään ainakaan ennen varhaisultraa. En itse usko enää luonnonvalintaan tai huonoon tuuriin, koska sikiöissä ei ole koskaan havaittu mitään vikaa. Toivon siis saavani jotain tukea raskauteen, tois ainakin henkistä helpotusta jos ei muuta.
Ja mulla joku 5 kiertoa ainakin, oon sellanen erittäin lyhytkiertonen ja piiiitkääään vuotava kaikkea 18-26 päivän väliltä joten pahimmillaan 2x10päivää kuukaudessa... ( jos siis lasken ekojen päivien tiputtelusta-> vuotoon ja siitä tiputteluun ni voi mennä 12 päivääki ennen ku koko show ohi) Oikeesti aika inhottavaa, saa lähinnä laskea vuodottomia kuin vuotavia päiviä.
Yritettiin vajaa vuosi, viikkoo ennen aikaa hormonipolille tein positiivisen testin! Se oli hienoa! pillerit lopetin kuitenkin jo 1,5v sitten, mutta haluttiin juhlia häät kunnolla siinä… Ei ollutkaan ihan niin nopea projekti… Välillä mittailin ovulaatioo ja lopulta löysin oikean ajankohdan mitata… Oli vähän aikaisemmin kun mitä netistä löysin tietoa… minulla on kaksi kohtua… En tiedä vaikuttiko…
Meillä on täysin yllätysraskaus. Oltiin vasta alettu puhumaan että halutaanko ollenkaan yhteisiä lapsia ja aikaisemmin kallistuttiin sille kannalle ettei enempää lapsia. Kuitenkin juuri hedelmöityksen aikaan mies sanoi että ehkä sittenkin olis kiva saada yksi lapsi lisää ja näköjään kroppa sit otti siitä kopin
Me jätettiin ehkäisy pois 8 / 2021 ja vuos siitä syksyllä tein hailun plussan ja sit kaks päivää siitä niin tuli ulos, eli ei keretty edes innostua raskaudesta kun loppui ennenkuin alkoi. Sen jälkeen herättiin aktiivisemmin tähän projektiin ja 3.3 plussasin yhdessä koronan kanssa Kylhän tää raskaus oli se mikä sai silmät tuikkiin hirveästi vaan huolestuttanut miten tää raskaus menee ja sen on mieskin saanut tuta kotona, en oo ollut se tasaisin tyyppi , mut onneks on hyvä mies joka ymmärtää miun stressin keskenmenosta ja kaikesta, koska tätä on niin odotettu
Itse hankkiuduin eroon kuparikierukasta joulukuun loppupuolella, mutta oltiin ensimmäisen kierron hedelmälliset päivät avopuolison vanhempien luona Espanjassa kylässä ilman kunnon yksityisyyttä ja sitten olin yksin sukuloimassa juuri kriittisellä viikolla. Kolmannella optimaalisella viikolla kuitenkin saman katon alla kotona tärppäsi heti Oltiin molemmat aika yllättyneitä, koska itsellä ikää 38 vuotta, ja oltiin varauduttu siihen, että edessä voi olla pitkä yrittäminen tai lopulta kova pettymys. Aika pitkään alussa ei uskaltanut iloita ihan täysillä, kun koko asia tuntui niin epätodelliselta ja pelkäsi koko ajan, että jotain menee pieleen, mutta nyt kun viikkoja on kasassa enemmän, en voi välillä uskoa onneani. Puolisokin on selvästi alkanut sisäistää asiaa enemmän ja alun hermoilun jälkeen tuntuu olevan koko ajan enemmän innoissaan uudesta tulokkaasta
kaikkea 18-26 päivän väliltä joten pahimmillaan 2x10päivää kuukaudessa... ( jos siis lasken ekojen päivien tiputtelusta-> vuotoon ja siitä tiputteluun ni voi mennä 12 päivääki ennen ku koko show ohi
) Oikeesti aika inhottavaa, saa lähinnä laskea vuodottomia kuin vuotavia päiviä.
pillerit lopetin kuitenkin jo 1,5v sitten, mutta haluttiin juhlia häät kunnolla siinä… Ei ollutkaan ihan niin nopea projekti… 
Välillä mittailin ovulaatioo ja lopulta löysin oikean ajankohdan mitata… Oli vähän aikaisemmin kun mitä netistä löysin tietoa… minulla on kaksi kohtua… En tiedä vaikuttiko…
Kylhän tää raskaus oli se mikä sai silmät tuikkiin 
hirveästi vaan huolestuttanut miten tää raskaus menee ja sen on mieskin saanut tuta kotona, en oo ollut se tasaisin tyyppi 
Oltiin molemmat aika yllättyneitä, koska itsellä ikää 38 vuotta, ja oltiin varauduttu siihen, että edessä voi olla pitkä yrittäminen tai lopulta kova pettymys. Aika pitkään alussa ei uskaltanut iloita ihan täysillä, kun koko asia tuntui niin epätodelliselta ja pelkäsi koko ajan, että jotain menee pieleen, mutta nyt kun viikkoja on kasassa enemmän, en voi välillä uskoa onneani. Puolisokin on selvästi alkanut sisäistää asiaa enemmän ja alun hermoilun jälkeen tuntuu olevan koko ajan enemmän innoissaan uudesta tulokkaasta 
