Syksyllä -19, esikoisen ollessa reilun vuoden, päätettiin että voisi olla sopiva aika toiselle lapselle. Tulinkin "tapani mukaan" raskaaksi heti joko ekasta tai tokasta kierrosta, mutta meni myös pian kesken, kuten pari kertaa aiemminkin.
Aloin olla pikkuhiljaa parantunut, kun iski koronaepidemia ja päätettiin pitää vähän taukoa ja katsoa mitä epidemiasta seuraa. "Lyhyt tauko" venyi sitten lopulta lähes 1,5v, kun päädyttiin odottamaan rokotteita.
Eli kesällä -21 ekat koronapiikit ja aloitettiin uusiks yritys. Mulla meni kierto vähän sekaisin, eikä raskautta alkanutkaan kuulua. Talvella pääsin julkiselle lääkäriin, missä ei kyllä tutkittu edelleen sekaisin ollutta kiertoa mitenkään, mutta otettiin parit labrat. Niistä selvisi, kontrollilabrojen jälkeen, tukistaipumus ja mulle aloitettiin ennakkoon miniASA. Saatesanoilla, että "vielä ei tutkita muuta ja turha edes pistää lähetettä äitiys-/naistentautienpolille, kun se tulis bumerangina takaisin, eli soittele sitten kun on vuosi yritystä täynnä jos et edelleenkään ole raskaana, ja sehän osuu just kesäsulkuihin, niin sitten niitten jälkeen elo-syyskuussa". Ja mähän plussasin sitten nyt elokuun alussa, kun oli jo vähän reilu vuosi täynnä ja olisin saanut tässä käydä soitteleen tutkimusaikaa.
Ihan hyvä näinkin, kun ei olla halukkaita mihinkään rankkoihin hoitoihin. Toisaalta häiritsee kun ei tiedä mikä kropassa on pielessä/muuttunut.
Nyt on sitten tuon miniASAn lisäksi vielä hepariinipistokset estämään tukoksia, joten toivotaan, että tästä saisi jo lapsen.
Vaikka inhoan&vihaan noita piikkejä.