Miten vauva sai alkunsa?

[Vargynja]

Ei mennä nyt graafisiin yksityiskohtiin – kaikki me varmasti tiedämme suunnilleen, miten lapset yleensä saavat alkunsa. Mutta ehdittekö yrittää lasta kauan vai saiko hän alkunsa nopeasti? Seurailitko ovulaatiota? Kävittekö lapsettomuushoidoissa? Vai alkoiko raskaus kenties yllätyksenä?

Täältä löytyy tietoa siitä, milloin kannattaa harrastaa seksiä mikäli vauva on haaveissa. Onko artikkelissa sinulle tuttuja asioita yritysajalta?

 

[Jadine]

Aloimme yrittää toista lasta elokuussa 2021. Joulukuun alussa plussasin, mutta tammikuussa todettiin ekassa ultrassa 7+5 keskeytynyt keskenmeno. Aloimme yrittää heti keskenmenon jälkeen uudestaan ja yk3 sitten tärppäsi. Tunnistan ovulaation ilman testejäkin, mutta tein kuitenkin ovistestejä ihan vain, koska niitä on kiva tehdä.

 

[Jossu123]

Ehkäisy jäi pois 9/21. Ensiminen plussa testiin helmikuussa 2022 ja sitten hyvin varhainen keskenmeno 4+2. Tämän jälkeen pidettiin kuukausi taukoa yrittämisestä josta seuraavasta kierrosta kemiallinen ja kuukautiset myöhässä 3 pv. Sitten onkin tämä plussakierto. Ovulaatio aikaistui n. 3 pv ja kierrosta oli tulossa toooooodella lyhyt (22pv). Mulla on muutenkin vain 10 pv luteaali. Ja tässä sitä ollaan, tänään 4+0 ja toivottavasti pitää kiinni ja lujaa.

 

[M_M]

Edellisen lapsen jälkeen mies tuumasi että haluaisi heti perään lapsen. (1/2021) Minä käskin himmata ja odottaa hetken että mulla kroppa palautuu synnytyksestä.

Viime syksynä rupesinkin puhumaan, mutta mies oli sitämieltä että ei enää innosta, katotaan joskus.

Pillerit lopetin marraskuussa kun mies antoi vihreämpää välähdystä ajatukselle mutta empien edelleen. Sanoi että pillereitä ei tarvita että ne ei sekoita kroppaa enempää, mutta ehkäisyä käytetään ainakin oviksen aikaan. Näin mentiinkin, kunnes viimekuussa oviksen aika lähestyi ja kerroinkin että ois odotettavissa viikonlopun tienoilla. Mies kuitenkin tietoisesti halusi touhuta vielä ke ja to. Pe ja la oli ehkäisy, mutta su eteenpäin taas ilman. Sanoin että kai tiedät että aika kehnosti ehkästy ja että voi olla näillä touhuilla seurauksia. Ja tässäpä sitä kirjoitellaan..

Mies edelleen vähän pohtii tilannetta. Aiemmin kun syksyllä puhuttiin, hän mietti isoja kysymyksiä kuten "riittääkö sitä rakkautta sitten oikeasti kahdelle lapselle" tai "miten sitten meidän hyvälle arjelle käy kun on kaksi huolehdittavaa" Esikoinen on ollut maailman kiltein ja helpoin ja nauravaisin ja miettiikin että katoaako meidän iloinen pikkulapsiarki johonkin jos syntyy joku koliikkilapsi tms..

 

[Mustikkatäplä]

Alunperin piti aloittaa paljon aikaisemmin yritys 5-9/21, mutta elämässä kävi läpi aika isoja asioita viime vuonna, niin ei tuntunut oikealta ajalta alkaa yrittää. Loppuvuodesta tuli sit sellainen olo, et nyt vois ehkä olla sopiva elämäntilanne ja kun alkoi myös häämöttää 3v ikäero. Se on itelle ollu sellanen noin max ikäero, mitä toivoisin, koska mulla ja siskolla on 3v ikäeroa.

Tammikuussa päätettiin alottaa yritys. Odotukset oli erittäin korkealla Eka kierto meni ehkä ohi, kun en tikuttanu viel ja ainoot vähäiset ovisoireet tuli melkein heti menkkojen jälkeen ja siin alla ei viel ollu yhdyntöjä ollu (ovis oli kai menny sekasin, kun oli edellinen ollu poikkeuksellisen pitkä kierto). Mut muut kierrot meni kyl täydellisesti. Oireet ja tikut näytti superselvästi, missä kohti oli ovis ja seksiä oli aina siin paikkeilla 1-2pv välein. Ite tykkään käyttää ovistikkuja, vaik oireista kyl selkeesti nyt osaan tunnistaa, millon se on. Tikut vaan paremmin kertoo etukäteen, et on tulossa, eikä sit vasta jälkikäteen, et joo tossa se oli.

Odotukset oli tosi korkealla ja pettymyksetkin sit aika kovia. Ikäerohomma aiheutti niin isoja paineita. Paaaljon raskaampi oli tää tokan yritys kuin ekan. Ja mietin monta kertaa, et miks me ei vaan sillon alotettu ku alunperin piti.

No nyt viides kierto olin sit taas jo vähän rennompi, kun laskettu aika 2022 puolella oli menny ohi. Ei enää ollu niin tulipalokiire asialla, kuhan vaan joskus onnistuisi. Ja sit onneks lopulta onnistuikin yk5 Ikäeroa tulee nyt sit 3v 3kk, käytännössä 4v. Sekin on varmasti oikein hyvä ikäero. Ja ihanaa, että ylipäänsä tärppäsi.

 

[Untuva2]

Ensimmäinen lapsi ex-miehen kanssa antoi odottaa kauan. Silloin 2011 kesällä jätin pillerit pois. 2012 tammikuussa keskenmeno varhaisilla viikoilla. Lapsi syntyi 2014. Ehdittiin käydä lapsettomuustutkimuksissa, mutta yhteenveto-käynti jäi käymättä, kun plussasin. Sittemmin eronnut hänestä ja löytänyt uuden puolison.

Pohdittiin yhteistä lasta ja kerroin, ettei eka ollut itsestäänselvyys ja nyt mun ikä (36v) saattaa myös vaikeuttaa asiaa lisää. Päätettiin ottaa kierukka pois 03/22 ja katsoa, mitä tapahtuu. Ajateltiin vielä himmata alkukevät, kun on kaikkea rientoa ja reissua tiedossa..

Ovikset testasin ja olin tosi onnellinen, että edes ovuloin. Testasin lähinnä siksi, että osataan väistää ne ns varmat tärppipäivät.

Aaaaivan.

Nehän pitäis osata huomioida myös ennen the päivää. No en mä sitä ajatellut sen enempää, kun yhdestä kierrosta kierukan poiston jälkeen heti sain oviksen kiinni. Seuraavassakin sain, mutta se oli myöhäistä sitä enää väistellä. Vaikka toki väisteltiinkin.

Kierukka pois 18.3 ja 20.4 oviksesta nappasi
Ehkäpä oli miehestä kiinni tämä

 

[Noaidi]

Noh, yrityksen alkutaipaleesta mulla ei sen ihmeempää mainittavaa oo. Hakeuduttiin hoitoihin helmikuussa 2020 ja hoitojen kautta yritys saatiin lahjasoluhoitojen kautta käyntiin saman vuoden syksynä. Ekasta inseminaatiosta tärppi joka meni alussa kesken. Sen jälkeen oli monta tuloksetonta yrityskertaa, kunnes meidät viimein päästettiin IVF hoitoihin.

IVF hoidoista ekasta tuoresiirrosta tärppi joka meni taas kesken.
Nyt toinen alkionsiirto pakastimesta ja tärppi. Kyl nää hoidot on ihan tieteen lahja lapsettomille.

 

[Silkkitassu]

Meillä yksi lapsi ennestään ja ensimmäinen tuli hoitojen tuloksena. Toista lähdettiin yrittämään 2019 vuoden lopussa ja viime vuonna päätettiin turvautua jälleen hoitoihin. No letrosolihoidot päättyi tulokseetta ja minä vaihdoin työpaikkaa niin ei jatkettu hoitoja sen enempää. Sitten viime viikolla alkoi oksentelu ja oletin että olen saanut oksennustaudin ja testasin koronankin varalta. Eilen sitten aloin miettiä, että koskas niiden menkkojen pitikään alkaa ja tein testin ja kirkkaan punaisena loisti kaksi viivaa.

 

[MMV]

Meillä on se tilanne, että miehellä ollut aina haaveena lapsi (tai useampikin), mutta itsellä ei. Joskus (ennen tätä suhdetta) olin jopa sitä mieltä, että ehdottomasti ei mitään lasta, ikinä. Mutta nyt kun on tuon toisen haavetta sivusta seuraillut ja tutkaillut, pohtinut ja punninnut, niin oon lämmennyt ajatukselle enemmän kuin olisin ikinä aiemmin uskonut.

Lähdin myös hiukan "tutkimaan" menneisyyttäni, että mistä johtuu, etten ole haaveillut lapsesta. Löytyikin yllättävä "muuri" (uskomus), joka piti murtaa. Löyty myös erilaisia pelkoja, kuten lapsettomuuspelko, raskausajan pelko, synnytyspelko, vapauden menettämisen pelko... jne. Niitä kaikkia oon tässä parin viimeisen vuoden aikana käyny läpi, itkeny, googlaillu, jutellu ihmisten kanssa, lueskellu kokemuksia, seuraillut erilaisten lapsiperheiden arkea ja vihdoin viime vuonna tuli tunne, ettei lapsen saaminen ja ylipäätään yrittäminen ehkä olisikaan niin "kauheaa". Ahdistus oli selvästi väistynyt.

Syksyllä loppu pillerien resepti ja kun laitoin uusintapyynnön, niin se tulikin bumerangina takaisin. Tuli tunne, että jos joskus, niin nyt ilmeisesti olisi se hetki. Ajattelin myös, ettei ihan heti alkuun tärppäis, koska siskollanikin meni aikoinaan useampi vuosi. Mutta yllättävää kyllä, että tasan puolen vuoden päästä pillerien lopettamisesta oon nyt raskaana.

Pienen alkushokin jälkeen oon jopa yllättävän innostunut tästä. Uusi jännittävä elämävaihe. Toistaiseksi pelot ja ahdistukset on pysynyt poissa. Täytyy kuitenkin ottaa neuvolassa puheeksi siltä varalta, että ne vielä tässä tuleekin takaisin esiin.

Tällä hetkellä lähinnä vaan jännittää, että onko siellä kohdussa oikeesti nyt jotain kasvamassa. Ja entä jos ei ookaan? Kuinka paljon jopa pettyisin?

 

[Hano]

Pitkään ajateltiin jäävämme yksilapsiseksi perheeksi, mutta viimeisen vuoden aikana on ajatukset vähän muuttuneet. Raskaus ei varsinaisesti ollut suunniteltu, mutta ei täysin odottamatonkaan, kun keskeytetty ollut käytössä jo pidempään. Nyt ei menkat sitten tullutkaan ja testi näytti plussaa. Hyvillä fiiliksillä odotetaan pikkusisarusta esikoiselle

 

[Viikuna91]

Ihana lukea muiden tarinoita ja erityisesti niiden joille tämä ollut pitkään haave

Meillä noin 1,5 v yritystä ennen tätä ekaa plussaa ikinä.

 

[Roskajoukon Jalokivi]

12 vuotta ollut raskaus haave. Hoitoihin hakeuduttu vasta 2020 ja aloitettiin ovulaationinduktiohoidoilla tuloksettomasti ja lopulta syksyllä 2021 tehtiin tulokseton inseminaatio. Tammikuussa 2022 ensimmäinen ivf hoito lyhyellä kaavalla, vain yksi alkio selvisi ja se siirrettiin -> nega. Huhtikuussa toinen ivf hoito pitkällä kaavalla ja jälleen yksi alkio selvisi ja se siirrettiin 29.4 -> plussa.

 

[Viikuna91]

12 vuotta ollut raskaus haave. Hoitoihin hakeuduttu vasta 2020 ja aloitettiin ovulaationinduktiohoidoilla tuloksettomasti ja lopulta syksyllä 2021 tehtiin tulokseton inseminaatio. Tammikuussa 2022 ensimmäinen ivf hoito lyhyellä kaavalla, vain yksi alkio selvisi ja se siirrettiin -> nega. Huhtikuussa toinen ivf hoito pitkällä kaavalla ja jälleen yksi alkio selvisi ja se siirrettiin 29.4 -> plussa.

Pitkä matka teillä takana. Olen todella onnellinen puolestanne ❤

 

[Jannnah]

Minulla 2 lasta edellisestä liitosta joka oli todella raskas. Miehelle puhkesi paranoidinen skitsofrenia liitto päättyi siihen kun hän katosi omille teille kun ei ollut sairaudentuntoinen ja olin sairas hullu pettäjä. Tämän jälkeen en halunnut lapsia mutta hirveesti kadutti kun kuopus syntyi niin menetin hänen vauvavuotensa.. päätin että enään en suhteeseen ala ja kasvatan lapseni yksin ja takaan heille turvallisen lapsuuden.. Toisin kävi uusi mies ei vastauksena hyväksynyt tätä lausetta eikä antanut periksi vaan sanoi että hän rakastaa lapsia ja pitäisi huolen meistä.. niin siinä sitten kävi että mies voitti lasten sydämet ja minun myös. Tässä sitä ollaan odotamme ensimmäistä yhteistä lasta Yritystä ei niinkään ollut vaan tulee jos on tullakseen periaatteella mentiin. Lapset kovasti haluaisi sisaruksen, ovat kovasti pyytäneet äitiltä vauvaa ja luvanneet etteivät ole enään tuhmia (6v & 4v) Emme malta että pääsemme kertomaan heille että heille pikku sisarus olisi tulossa.

 

[Jokeri]

Minä olen itsellinen äiti (tai siis tuleva sellainen!). Haave vauvasta yksin heräsi kunnolla 2019, "toimia" asian eteen aloin tekemään 2020: lopetin polttamisen, aloin laihduttaa jne. Lähetteen julkisen puolen hoitoihin sain viime vuoden maaliskuussa, eka inseminaatio tehtiin marraskuussa. Lakkojen, hoitajapulan jne. vuoksi toukokuussa oli vasta kolmas inseminaatio, mutta siitä nyt sitten tärppäsi.

Onni on, että nykyään pääsee julkiselle puolelle. Olisi vaatinut vielä muutaman vuoden säästämisen ja valmistautumisen muuten, yksityisten hoitojen hinnat ovat aika järkyttäviä. Aika paljon mitäjos- ja apua-fiiliksiä toki liittyy tähän "yksin" olemiseen. Minulla on todella hyvät tukijoukot, mutta silti jännittää. Hieman jänskättää myös sukulaisten ja yhteiskunnan asenteet ja suhtautuminen itselliseen vanhemmuuteen.

 

[rauhaton]

8 kk yrittämistä (pisin aika mitä itsellä kestänyt tulla raskaaksi ehkäisyn poisjättämisestä), mitenkään emme aktiivisesti ja "pakonomaisesti" yrittäneet. En ole mm. ikinä tikuttanut ovulaatioita. Oli itselle maahan tuova projekti, koska aiemmin olen melkein tullut raskaaksi vain kun on ajatellut vauvaa. Nyt otti edes hieman aikaa ja plussa tikussa oli todellinen onnellisen itkun paikka.

 

[Jannnah]

Minä olen itsellinen äiti (tai siis tuleva sellainen!). Haave vauvasta yksin heräsi kunnolla 2019, "toimia" asian eteen aloin tekemään 2020: lopetin polttamisen, aloin laihduttaa jne. Lähetteen julkisen puolen hoitoihin sain viime vuoden maaliskuussa, eka inseminaatio tehtiin marraskuussa. Lakkojen, hoitajapulan jne. vuoksi toukokuussa oli vasta kolmas inseminaatio, mutta siitä nyt sitten tärppäsi.

Onni on, että nykyään pääsee julkiselle puolelle. Olisi vaatinut vielä muutaman vuoden säästämisen ja valmistautumisen muuten, yksityisten hoitojen hinnat ovat aika järkyttäviä. Aika paljon mitäjos- ja apua-fiiliksiä toki liittyy tähän "yksin" olemiseen. Minulla on todella hyvät tukijoukot, mutta silti jännittää. Hieman jänskättää myös sukulaisten ja yhteiskunnan asenteet ja suhtautuminen itselliseen vanhemmuuteen.

Ihanaa että julkisellekkin pääsee! Uskon että pärjäät vallan mainiosti! Meitä on moneen junaan ja tämä on sinun elämäsi. Se mitä muut ajattelee niin f*** it

 

[Annukka87]

Meillä kävi vähän hävettävänkin helposti, tärppäsi ensimmäisestä kierrosta. Onnellinen ja onnekas sen suhteen.

 

[Veeru]

Tämän nykyisen plussan tullessa testiin, meillä oli yritystä takana 1 vuosi ja 10 kuukautta. Tuohon aikaan mahtuikin sitten yhteensä kuusi positiivista raskaustestiä ja kuusi alkurskauden menetystä...näistä osa hyvin varhaisia. Raskaaksi tulo ihan perinteisin menetelmin, tosin letroilla buustattuna, on siis ollut verrattain helppoa, mutta raskaana pysyminen ei. Meille tehtiin laajasti keskenmenotutkimuksia ja kohdustani löytyikin mikrobiomi-epätasapaino, jota hoidettiin antibiooteilla ja maitohapoilla. Lisäksi raskauden tukena on tukilääkkeitä.

 

[Olive]

Vähän jo alustavasti puheltiin viime kesänä, mutta halusin tehdä opintoni loppuun ensin. Huhtikuun puolessa välissä otettiin ehkäisykapseli pois, ja poiston jälkeen muutaman päivän päästä oli ovulaatio. Tästä ei vielä tärpännyt, mutta toukokuussa tärppäsi! En olisi uskonut, kun onnistuttiin olemaan ovulaation aikoihin kumpikin reissussa tahoillamme, edelleen hämmentää koska uuden la:n mukaan hedelmöittymisen ajankohta olisi ollut kaksi päivää ennen kun sain ovulaatiotestistä positiivisen Mutta no, tässä ollaan!