Miten vauva sai alkunsa?

Saimme 10 kuukauden yrityksen jälkeen ensimmäisen positiivisen. Olen 40 ja mieheni 41. Kummallakaan ei ole lapsia.

En ole aiemmin lapsia halunnut, koska olemme molemmat humanisteja, eikä kummallakaan korkeakoulutuksesta huolimatta vieläkään ole vakituista työpaikkaa. Töitä on kuitenkin riittänyt.

Alkusyksystä käytiin tutkimuksissa yksityisellä. Molempien hedelmällisyys todettiin ikään nähden erittäin hyväksi. Sain kilpirauhasen vajaatoimintaan lääkityksen, ja kuukautta myöhemmin olin raskaana. Ferritiini on edelleen surkea. Toivottavasti se ei haittaa...

Säästettin toivottavasti nyt ivf:n hinta. Oli tarkoitus mennä helmikuussa. Nyt olisi rahaa pakollisiin hankintoihin, jos tämä alkio sattuu olemaan terve.
 
Muokattu viimeksi:
Ihana lukea kaikkien tarinoita!

Meillä tärppäsi yk4. Ja toivon niiiiiin kovasti että nyt meille suotaisiin vauva :red-heart:
Yk2 mahdollisesti kemiallinen ja suuri pettymys kun ensin plussattiin ja pian tulikin kuukautiset 4-5 päivää myöhässä.
Nyt pientä epävarmuutta ajatuksissa läsnä, toivon että raskauden edetessä helpottaa.
 
aikalailla tarkalleen vuosi sitten jätin ehkäisyn pois ( joulukuussa viimeinen laatta pillereitä ) ollaan miehen kanssa molemmat 30vuotiaita eikä meillä ole yhtään lasta. Missään vaiheessa ei olla yrittämällä yritetty eikä olla käytetty ovulaatio testejä sun muita vaan menty sillä periaatteella että mennään näin nyt alkuun että tulee kun on tullakseen ja jos ei ala kuulumaan niin sitten kokeillaan yrittämällä yrittää. Kesäkuussa 2021 plussattiin sitten ensimmäisen kerran ja sitä iloa kesti viikkoon 5+5 kunnes sain keskenmenon. Tässä nyt puolivuotta sen jälkeen miettinyt että miksei mitään tapahdu ja jo vähän epätoivo meinannu iskeä kunnes viime viikolla sitten plussasin uudestaan ja nyt onkin menossa sitten 5+3, niin kovasti toivoisin että nyt pääsisi ihan sinne synnytysaliin asti :red-heart:
 
Meillä tarina alkoi viime maaliskuussa kun tulin raskaaksi yllättäen. Yllätys oli positiivinen sellanen, kunnes toukokuussa tuli keskenmeno 10+6. Se oli hurja ja kivulias kokemus, jota en toivo kenellekkään. Km vaati sairaalahoidon. Fyysisesti ja psyykkisesti aivan kamala kokemus.

Raskaus yritys saatiin aloittaa seuraavien menkkojen jälkeen. Kierto piteni ja piteni koko ajan, kunnes kävin gynellä ja sain Terolut kuurin. Samalla sain lähetteen kilppariverikokeisiin.
Tulokset tuli ja TSH oli 3,6. Tyroksiini resepti taskuun ja hetken meni että TSH oli alle 2,5.
Yrityskierrosta 6 tulin sitten raskaaksi:red-heart:
Nyt vaan toivon että pienellä olisi kaikki hyvin ja saapuisi sitten elokuussa meidän luokse:red-heart:

Tarrasukkia meille kaikille:Two-hearts:
 
Ilman ehkäisyä menty vuodesta 2017. Me on hakeuduttu lapsettomuushoitoihin 6/2019, koronan takia ensimmäiset ovulaation induktiot menivät vasta syksylle 2020. Ei yhden ainutta plussaa. Kevät 2021 jonotettiin ivf:ään. Kesäkuussa ivf josta tuoresiirtoa ei voitu tehdä liian isojen riskien vuoksi. Saatiin sentään neljä alkiota pakkaseen. Elokuussa ensimmäinen epäonnistunut pakastealkionsiirto ja syyskuussa toinen epäonnistuminen. Nyt näiden usean vuoden yrityksen jälkeen kolmas pakastealkio on kyydissä viikoilla 7+1. Ihan epätodellinen tunne, toisaalta niin iloinen ja toiveikas, toisaalta keskenmenon pelko on valtaisa vielä näillä viikoilla.
 
Meillä takana 2,5v yrittämistä, josta 1,5v lapsettomuus hoidoissa. Mulla PCOS ollu aina, mut teininä ei lääkärit uskonu. Vasta kun sain reilusti kiloja ja jankutin gynelle, et mitään ei tapahdu, ni päästiin lapsettomuuspolille toteamaan asia. Olin sillo 29v.

Oon seurannu aivan maanisesti mun kiertoja, jotka on kaikista lääkkeistä huolimatta ollu pitkät. Mulla on koko ajan kylppärin laatikossa paketillinen ovis-tikkuja ja r-tikkuja. Oon kaupassa töissä, ni on helppo pitää varastoo yllä. Mulla on kalenterissa merkintöjä seksi kerroista ja muista oireista.

Rupesin lukemaan kirjaa Satu Lindholmilta nimeltä Projektina Vauva, jossa hän kertoo omaa ivf tarinaa ja kaiken muun mitä hoitoja tehdään lapsettomuus polilla ja yleisimpiä sairauksia lapsettomuuteen ja siellä oli juttua siitä, että liukkari oli se millasta tahansa on pää-asiassa haitallista siittiöiden liikkuvuuden kannalta. En edes muista mikä syy aikoinaan oli ostaa liukkaria meille kotiin, mutta joku tapa siihen oli kehittyny sen käyttämiseen, vaikka kaikkialla muualla internetissä ja palstoilla kaikki on sanonu, et sen käyttö ei haittaa, jos se on vesipohjaista.

Mutta me yksinkertasesti 1,5v hoitojen jälkee heitettii liukkari roskiin ja ekalla maaliin. Mulla tuli heti kiinnittymisen jälkeen niin kauheita painajaisia viikon verran putkeen 6kpl/yö, et tiesin tikun näyttävän plussaa, kun sen tein, vaikka en oo vielä koskaan elämässäni saanu toista viivaa tikkuu.

Nyt 30v eka tulossa ja 4+3 fiilis kun kuningattarella
 
Muokattu viimeksi:
Ihana lukea näitä tarinoita, kun pitkä yritys alkaa tuottaa tulosta :smiling face with heart-eyes:

Meillä esikoisen kanssa plussa tuli yk7, todennäköisesti yksi kemiallinen sitä ennen. Hankin jo ovistestit yk8 varten, mutta niitä ei sitten koskaan tarvittu... Mulla ei ole oviksesta mitään tietoa, lähinnä suht säännöllisen kierron turvin silloin koetettiin ajoittaa.

Tämänkertainen raskaus alkoikin yllättäen heti ekasta yrityskerrasta enkä voi oikein vieläkään uskoa että tämä on totta. :Face Without Mouth:
 
Onnea jokaiselle plussasta ja paljon tarrasukkia sekä vauvaliimaa kaikille matkaan! :red-heart:

Meillä kuopus syntyi maaliskuussa 2020 ja molemmille oli selvää ettei hän jäisi meidän viimeiseksi vaikka lapsia olikin jo viisi. Marraskuussa 8kk synnytyksestä alkoi menkat ja sen jälkeen ei ole ehkäisyä käytetty. Ei yrittämällä yritetty mutta uusi raskaus oli toiveissa. Vuosi siihen meni että uusi plussa saapui, imetyksen uskon olevan syynä. Aiemmilla kerroilla uudelleen raskautumiseen on mennyt n. 4kk siitä kun on annettu seuraavalle lupa ja mahdollisuus tulla jos on tullakseen. Tällä kertaa oli ihmetys kun raskautuminen ei ollutkaan niin 'nopeaa' vaikkakin täysin normaalin rajoissa. Imetys+raskaus yhdistelmästä ei ole aiempaa kokemusta.
 
Neljön ja puolen vuoden kovan yrityksen ja rankkojen hoitojen jälkeen :red-heart:
Tämä on ensimmäinen varsinainen raskaus, meillä on vain ollut yksi kemiallinnen takana.

Hoidoista on käyty pitkä polku 6 kiertoa ovulaatioinduktiota, 3 kiertoa ovulaatioinduktiota + inseminaatiota, 2 munasolukeräystä josta viides alkionsiirto siirto on tämä plussa. Jäljellä on yksi alkio pakkasessa joten toista lasta yrittäessä joudutaan varmaan uudestaan tekemään munasolukeräystä.

On vielä niin epätodellinen olo ja suuri pelko että tämä viedään meiltä pois. Olen onnellinen että ollaan päästy jo näin pitkälle mutta samaan aikaan en osaa vielä iloita täysillä ja nauttia tästä.
 
Meillä meni myös aikansa ennen tärppäämistä. Reilut 1,5v meni ilman ovulaatiotestejä. Ihan vaan laskennallisesti ja oireita seuraamalla määritin ovulaatiota. Perhesuunnitteluneuvolassa selvisi syksyllä, että kilpirauhaseni kävi ylikierroksilla ja sitä selviteltiin hyvä tovi. Lopulta onneksi kävi ilmi, että vika oli ohimenevä eikä pitkää hoitoa tarvittu. Se olisikin pistänyt stopin lapsihaaveille hoitojen ajaksi. Kilpirauhasarvojen normalisoiduttua tulinkin raskaaksi heti seuraavan ovulaation aikana.
 
On jotenkin lohduttavaa lukea kuinka monella muullakin tämä lapsiprosessi on kestänyt pitkään, ei ole niin yksinäinen olo. Meillä meni 37 kiertoa täyttä yritystä, ennen tätä ensimmäistä plussaa. Eli noin kolme vuotta. Hoitoja myös, inssiä, letroja, IVF:ää ja ICSIä. Tämä plussa on kuitenkin luomuihme, enkä tajua edelleenkään yhtään miten ihmeessä tämä on mahdollista. Meillä ei tapahtunut hedelmöittymistä edes maljalla ekassa IVF:ssä ja oli oletus, että tämä oli selittämättömän lapsettomuutemme syy!

Näin pitkä taival on jättänyt jälkensä. Seksielämää ei ole juurikaan ollut hoitojen alettua, se tuhoutui luomuyritysaikana. Ei ole myöskään minkäänlaista luottoa siihen, että tämä raskaus pysyisi, toivo on käytetty aika lailla loppuun. Nämä pari viikkoa siitä, kun tein testin (koska piti sulkea pois ennen seuraavaa hoidonsuunnittelutapaamista), ovat olleet aivan hirveitä. Ahdistus aivan jäätävää. Kun ei voi tietää mitään tai saada mitään varmistusta mistään tuleeko tämä jatkumaan vai ei. Päätinkin, että jos tämä menee kesken niin lapsiasia oli siinä. Oma pää ei enää kestä tätä psykologista kuormaa, ainaista epätietoisuutta ja odottamista. Mutta, varhaisultra parin päivän päästä, sitten saa vihdoinkin jotain tietoa. Valmistaudun henkisesti tuulimunaan, ✌️.
 
Mun kolmas ivf ja sen ensimmäinen pakastealkionsiirto. Tuoresiirrosta tuli kkm ja tyhjennys tehtiin rv 10+.
Yritys aloitettiin 04/20, eikä yhtään luomuplussaa saatu. Kummassakaan ei tutkimuksien mukaan ole mitään vikaa, paitsi minun ikä (olen 39v).

Puolisolle tämä oli ensimmäinen ivf-kierros. Aiemmat kaksi ivf:ää passeineen tehty siis ex-puolison kanssa. Niistä lopputulemana vuosien yrityksen jälkeen kaksi ihanaa, nyt jo alakouluikäistä, lasta :red-heart:
 
Meillä yritys alkanut 9/2017. Hoidot aloitettiin tänä syksynä suoraan ICSI:llä. Tuoresiirrosta tuli kemiallinen ja nyt ekasta pas:ista tämä raskaus. Toivottavasti vihdoin saisi oman pienen syliin :red-heart:
 
Ehkäisy jätetty pois kesällä 21. Ensimmäisestä kierrosta raskaaksi, mutta meni kesken rv 5+2.
Kaksi kiertoa meni ja uusi raskaus alkoi. Se meni kesken rv 6+0.
Nyt taas raskaana suoraa tuosta edellisestä keskenmenosta. Saa nähdä, miten tämän kanssa käy, kovin optimistinen en osaa vielä näillä viikoilla olla.
 
Ihan luomuna. En ole käyttänyt ehkäisyä 3 vuoteen ja tämä on toinen raskauteni.
Meillä on lähinnä asenne, että vauva saa tulla jos on tullakseen. Ovulaation ajankohtaa ei olla selvitetty, mutta seuraan sen ennustetta sovelluksen avulla.
Tästä kierrosta harrasteltiin viimeksi 2 päivää ennen oletettua ovulaatiota
 
Heti ensimmäisestä yrityksestä vauvan syntymän jälkeen. Ja oli tosiaan vaan yksi yritys, joka sekin vähän etuajassa ovikseen nähden, mutta minkäs teet, kun mies lähti monen päivän työmatkalle.
 
Mies tokaisi kun kuopus oli alle vuorokauden ikäinen, että kolmas tehdään sitten heti perään. Sanoin ettei se ihan niin vaan tule. Esikoisen jälkeen ei ollut ehkäisyä ja kaksi vuotta meni ennen kuin raskauduin. Käytännössä siis vasta kun lopetin imetyksen kokonaan. No tämä pieni pääsi yllättämään. Synnytyksen jälkeen ei ole ainuitakaan menkkoja tullut eli ekasta kierrosta tärppäsi. Kuopus on nyt 10kk.
 
Meillä taas minulle iski vauvakuume ekaa kertaa vasta nyt, oikeasti voimakkaana, kun kuopus oli alle 3kk. Olin siihen asti ajatellut, että 2 olisi oikea luku. Ja palautuminen synnytyksen jälkeen oli vielä aivan kesken silloin.
 
Meillä tärppäsi luomusti käytännössä heti, yk2. Olin yllättynyt, itsellä ikää jo 38v ja mies vielä reissuhommissa. Oltiin tuossa vaiheessa oltu vasta reilu vuosi yhdessä ja asuttu saman katon alla 3kk. Mutta juurikin ikä, reissuhommat oli syitä siihen että ei haluttu hukata aikaa jos vaikka kestääkin.
Mitään en tikutellut, kierto ollut aina säännöllinen ja oviksen tunnistan helposti. Testin tein lähinnä varmuuden vuoksi koska illalla oli pikkujoulut, ne tulikin juhlittua sitten pää pyörryksissä mutta ei alkoholin takia:tears:
 
Takaisin
Top