Miten vauva sai alkunsa?

[Enkelinsiipi]

Meidän hoitopolku alkoi kolmisen vuotta sitten, kun hakeuduimme kohti hoitoja. Puolisolla on vakava perinnöllinen sairaus, joten meidän ainoa mahdollisuus jälkikasvuun oli oikeastaan alkiodiagnostiikka. Tiesimme tämän kyllä aina, eli en ole joutunut kokemaan niin suuria lapsettomuuteen liityviä suruja kuin monet muut. Periytyvä sairaus voi pahimmillaan aiheuttaa lapsen kuoleman synnytyksessä tai loppuelämän pyörätuolissa vaikeasti vammaisena, eli vaihtoehtoja ei oikein ollut.

Eli ivf-hoidoilla kasvatetaan 5-päiväisiä alkioita, joista otetaan geenitestit. Samalla niistä tarkistetaan muut selvästi erottuvat kromosomihäiriöt (Down yms), mikä tekee tästä raskaudesta toki aika toiveikkaan. Iso osa varhaisista keskenmenoistahan johtuu nimenomaan kromosomivirheistä.

Minulle ivf-hoidoista tuli poikkeuksellisen hankalia komplikaatioita, joita en toivoisi kenellekään. Ensimmäisestä tuli kipeä hyperstimulaatio, jonka takia kävin sairaalassa. Toisessa munasolupunktiossa sain todella harvinaisen sisäisen verenvuodon, johon olisin voinut kuolla. Verta poistettiin 2 litraa. Tästä alkusyksyn episodista kesti hetken aikaa toipua, ja lopulta joulukuussa siirrettiin ensimmäinen pakkasalkio, joka onneksi tarttui kiinni. Pakkasessa on jäljellä yksi hyvä ja kaksi huonompaa alkiota, eikä enempää ivf-hoitoja enää uskalleta. Täytyy siis toivoa, että nämä kaverit ovat innokkaita lähtemään kasvuun.

Eli lapsi sai alkunsa huippuammattilaisten toimesta, kiitos myös kaikille veronmaksajille.

 

[Ihmemaanlapsi]

Meidän hoitopolku alkoi kolmisen vuotta sitten, kun hakeuduimme kohti hoitoja. Puolisolla on vakava perinnöllinen sairaus, joten meidän ainoa mahdollisuus jälkikasvuun oli oikeastaan alkiodiagnostiikka. Tiesimme tämän kyllä aina, eli en ole joutunut kokemaan niin suuria lapsettomuuteen liityviä suruja kuin monet muut. Periytyvä sairaus voi pahimmillaan aiheuttaa lapsen kuoleman synnytyksessä tai loppuelämän pyörätuolissa vaikeasti vammaisena, eli vaihtoehtoja ei oikein ollut.

Eli ivf-hoidoilla kasvatetaan 5-päiväisiä alkioita, joista otetaan geenitestit. Samalla niistä tarkistetaan muut selvästi erottuvat kromosomihäiriöt (Down yms), mikä tekee tästä raskaudesta toki aika toiveikkaan. Iso osa varhaisista keskenmenoistahan johtuu nimenomaan kromosomivirheistä.

Minulle ivf-hoidoista tuli poikkeuksellisen hankalia komplikaatioita, joita en toivoisi kenellekään. Ensimmäisestä tuli kipeä hyperstimulaatio, jonka takia kävin sairaalassa. Toisessa munasolupunktiossa sain todella harvinaisen sisäisen verenvuodon, johon olisin voinut kuolla. Verta poistettiin 2 litraa. Tästä alkusyksyn episodista kesti hetken aikaa toipua, ja lopulta joulukuussa siirrettiin ensimmäinen pakkasalkio, joka onneksi tarttui kiinni. Pakkasessa on jäljellä yksi hyvä ja kaksi huonompaa alkiota, eikä enempää ivf-hoitoja enää uskalleta. Täytyy siis toivoa, että nämä kaverit ovat innokkaita lähtemään kasvuun.

Eli lapsi sai alkunsa huippuammattilaisten toimesta, kiitos myös kaikille veronmaksajille.

Uskomaton tarina kaikkea hyvää teille ja toivon sydämeni pohjasta että teidän pieni tulee syliin asti

 

[Ihmemaanlapsi]

Me jätettiin ehkäisy pois elo-syyskuun vaihteessa 2020. Kemiallinen oli heti 10/20 ja toinen 12/20. Nyt sitten plussa 1/21 ja tässä ainakin testit jo kirkuvan punaisia että siinä mielessä erilainen kuin kemiallisissa on vain haamuillut hetken. Hauska juttu, että tämä vauva sai alkunsa kun sanoin miehelle kun oli kovat oviskivut meneillään, että siemennä mut no teki työtä käskettyä ja siittä se plussa tuli

 

[Carol]

Meidän esikoinen syntyi sektiolla 8/18. Sektion jälkeen käytettiin ehkäisyä se suositeltu vuosi ja sitten annettiin seuraavalle lupa tulla. Kerettiin jo syksyllä saada lähete lapsettomuushoitoihin ja jäätiin odottamaan ekaa aikaa. Mä olin jo oikeastaan asennoitunut siihe, ettei toinen raskaus ala ilman hoitoja ja plussa testi pisti nyt loppuvuoden suunnitelmat vähän uusiksi.
Ihan vähän hirvittää miten elämä tulee sujumaan isoveljen ja vauvan kanssa ja pääsenkö ikinä palaamaan vuorotöihin.

 

[Iinamarika]

Ehkäisystä olemme luopuneet lokakuussa 2019 joten yli vuoden ehdimme yrittää ennen ensimmäistä plussaa. Ensin heti lopettamisen jälkeen meni 4 kuukautta ensimmäisiin kuukautisiin.. Sitten kuukautiset tulivat noin joka toinen kuukausi ja sitten yhtäkkiä kun aloin etsiä ovulaatiota tetsillä sain positiivisen tuloksen.. Tästä eteenpäin sain vielä kaksi positiivista ovulaatiotestiä ja kierto pysyi siis 3 kk suht säännöllisenä kunnes jäi taas kokonaan pois. Negatiivisia testejä tein säännöllisen epäsäännöllisesti viimeisen tammikuun alussa.. . Sillon päätimme miehen kanssa että tarvitsemme apua lähinnä juuri tuohon epäsäännölliseen kiertoon.. Ja sain varattua meille 8.2 ajan lapsettomuushoitojen ensimmäuselle keskustelukäynnille.. Kunnes sitten ihan yllättäin tunsin töissä ja kaupassa hetkellistä pahoinvointia ja ehdin jo ajatella että kuvittelen vaan että enhön millään voi olla raskaana ja meinasin jättää testin tekemättä kokonaan.. Googletin jopa että onko valeraskaus mahdollista ihmisillä ja koska se oli ajattelin että sitä se on ja kuvittelen kaiken.. Kerroin tästä ystävälleni joka sanoi että teet nyt sen testin ja uskot sitä turha luoda kuviteltuja oireita jne... 27.1 tein testin kuitenkin ja suureksi yllätykseksi se olikin positiivinen.. Tulos ei jäänyt epäselväksi kun testiviiva näkyi jo ennen tarkastusviivaa ja oli yhtä punainen. Pari päivää myöhemmin hankin clearblue viikkonäyttötestin ja tulos oli +3. Minulla ei siis ole minkään näköistä käsitystä vielä siitä millä viikoilla mennään nyt.. Vähintään 5+4 mutta voi olla pidemmälläkin jolloin laskettu on syyskuussa.. Soitin neuvolaan tilanteesta ja sain lähetteen varhaisultraan... Ultra varattiin kuitenkin vasta 15.2 joten vielä odotellaan.... Raskaus on todella odotettu ja toivottu ja sopivaan saumaan sillä varaamani lapsettomuus hoitojen ensimmäinen keskustelu käynti piti olla vain kahden viikon kuluttua mutta se tosiaan vaihtuikin nyt sitten neuvola ajaksi tässä piti todellakin paikkansa sanonta sillon kuin sitä vähiten odotat toivottavasti kakkki menee hyvin!

 

[Nuppis90]

Poistatin 12/19 ehkäisykapselin ajatuksella että jos se auttaisi mielialavaihteluihin (ei auttanut) ja samalla sovimme miehen kanssa, että saa tulla. No heti seuraava kierto venyi niin pitkäksi että 6 viikon vuotamisen jälkeen (ajattelin alkuun että kuuluu asiaan että kyllä se sit loppuu jossain vaiheessa) hakeuduin kuitenkin lääkäriin. Samalla alkoi kuumeilu ja alavatsakivut. Naistenklinikan päivystyksessä alettiin hoitamaan kohtutulehdusta suun kautta antibiooteilla. Menin kotiin ja illalla lääkäri soittikin lopuista verikokeista, että mahdollinen kohdunulkoisen raskauden keskenmeno myös päällänsä joka selittäisi myös vuodot, tapahtui siis 2/20. Asia tuli yllätyksenä itellekin. No, jatkoin kotona tulehduksen hoitoa, johon ei sit antibiootit purreetkaan ja päädyin kuumeilemaan sairaalaan (kuumetta 41,5 korkeimmillaan). Samalla seurattiin että kohdussa kaikki ok ja että keskenmeno etenee niinkuin kuuluu. Onneksi ei tarvittu leikkaushoitoa ja lähdin siitä sitten toipumaan hiljalleen (voin kertoa että alateitse tehty ultra x2/vrk ei onnistunu ilman opiaattilääkitystä )

Noh, tästä kului aikaa, loppuvuodesta vähän ihmeteltiin että mitään ei kuulu, sovittiin että alkuvuodesta hakeudutaan tutkimuksiin. Meillä oli myös kaikenlaista muuta meneillään , joten hyvä ettei ilmaantunut aiemmin. Kierto tasoittui alkuvuoden tapahtumien jälkeen 28-32 päiville (en oo ennen seurannut kiertoa niin tarkkaa kuin viime vuonna aloin seurata). Kaverillekin totesin, joka tiesi aikeistamme, että kunhan ei LA olisi syyskuussa. Mutta, siinä ne taikasanat vissiin oli kun plussasin 14.1. 3+1 viikolla. :angelic:

Nyt jännitetään esikoisen matkaa :)

 

[Nuorena äidiksi]

Ehkäsy jäi pois syyskuussa -20 ja oltiin tjottailulla liikkeellä eli en seuraillu ovista tai mitään muutakaan. Sitten yks päivä sänkypuuhien jälkeen sormeen osu verist valkovuotoo tai jotai tällast ja mies et "no nyt tais osua" ja ite et "ehei, menkat alkaa iha varmana.." well.. siitä 2vk ni 3h yölliset kivut ja seuraavana aamuna tosi räikeä +!

 

[Tukaani]

Mä en pysty edes kuvittelemaan niitä tunnemyrskyjä, joita te pitkään yrittäneet olette joutuneet käymään läpi.

Odotan itse toista lasta, ensimmäinen sai alkunsa pillereiden läpi. Tämän toisen kanssa päätettiin joulukuun puolivälissä jättää ehkäisy pois (päivää ennen gynekäyntiä, mulla siis oli hormonikierukka), koska raskaaksi tulemisessa varmaan kestäisi. Kierukan poistosta kaksi päivää myöhemmin alkoi menkat ja siitä kierrosta tärppäsi vaikka laskelmien mukaan oviksen aikaan ei peitto heilunutkaan (mies vähän himmaili). Kierto olikin vähän pidempi kuin kierukan kanssa keskimäärin, joten se siitä sitten. LA siirtynee muutamalla päivällä nt-ultrassa, varhaisultrassa oli 5 päivää kuukautisten alusta laskettua pienempi sikiö näkyvissä.

Melkein hävettää kertoa, että oli näin helppoa.

 

[Enkelinsiipi]

Mä en pysty edes kuvittelemaan niitä tunnemyrskyjä, joita te pitkään yrittäneet olette joutuneet käymään läpi.

Odotan itse toista lasta, ensimmäinen sai alkunsa pillereiden läpi. Tämän toisen kanssa päätettiin joulukuun puolivälissä jättää ehkäisy pois (päivää ennen gynekäyntiä, mulla siis oli hormonikierukka), koska raskaaksi tulemisessa varmaan kestäisi. Kierukan poistosta kaksi päivää myöhemmin alkoi menkat ja siitä kierrosta tärppäsi vaikka laskelmien mukaan oviksen aikaan ei peitto heilunutkaan (mies vähän himmaili). Kierto olikin vähän pidempi kuin kierukan kanssa keskimäärin, joten se siitä sitten. LA siirtynee muutamalla päivällä nt-ultrassa, varhaisultrassa oli 5 päivää kuukautisten alusta laskettua pienempi sikiö näkyvissä.

Melkein hävettää kertoa, että oli näin helppoa.

Suotta häpeät. Tunnustan, että synkimpinä hetkinä lapsettomuushoidoissa olin melkoisen surullinen omasta tilanteesta ja tunsin myös kateutta helposti lapsia saavia kohtaan. Nyt kun riskiviikot ovat takana, mun on helppo iloita siitä, että läheskään kaikki eivät joudu lasta yhtä pitkään odottamaan.

Kaikkein vaikeinta mulle on tässä päästää irti lapsettomuusidentiteetistä (kauankohan käyn vielä lukemassa vau.fi:n ivf-hoitokeskusteluja?) ja siirtyä kohti äitiyttä. Tässä siirtymässä auttavat hyvin juuri ne syyskuiset, joilla on takana helppoja onnistumisia. Helpottaa omissa märehtimisissä paljon se, että monet täällä suhtautuvat raskauteen ilman suurta huolta, ns normaalisti. Se rauhoittaa mua, kun näen että ei aina tarvitse heti pelätä pahinta.

 

[Suski.81]

Mä en pysty edes kuvittelemaan niitä tunnemyrskyjä, joita te pitkään yrittäneet olette joutuneet käymään läpi.

Odotan itse toista lasta, ensimmäinen sai alkunsa pillereiden läpi. Tämän toisen kanssa päätettiin joulukuun puolivälissä jättää ehkäisy pois (päivää ennen gynekäyntiä, mulla siis oli hormonikierukka), koska raskaaksi tulemisessa varmaan kestäisi. Kierukan poistosta kaksi päivää myöhemmin alkoi menkat ja siitä kierrosta tärppäsi vaikka laskelmien mukaan oviksen aikaan ei peitto heilunutkaan (mies vähän himmaili). Kierto olikin vähän pidempi kuin kierukan kanssa keskimäärin, joten se siitä sitten. LA siirtynee muutamalla päivällä nt-ultrassa, varhaisultrassa oli 5 päivää kuukautisten alusta laskettua pienempi sikiö näkyvissä.

Melkein hävettää kertoa, että oli näin helppoa.

Mäki oon vaan onnellinen et jollaki onnistuu nuin helposti. Meillä siis ei hoitoja tms takana, mut kesti melkein 2,5v ennen ku tärppäs tällä kertaa.

 

[Tukaani]

Mäkin kyllä aluksi märehdin. Ehkä tässä on se toinen puoli - kun onnistui näin helposti niin tuntuu, että pakko on mennä jotain pieleen, ei kukaan oikeasti voi näin helposti tulla raskaaksi ja saada elävää vauvaa syliin. Vaikka järjellä tiedän, että se on mahdollista.
Aikamoinen tunnemyrsky kyllä puolin ja toisin kun ei oltu tosiaan varauduttu näin nopeaan tärppiin eikä pää ollutkaan ehtinyt ihan mukaan, pitihän tässä edes muutama kuukausi tjottailla.

Mutta ihanaa tosiaan, että tässä alkaa itse kullakin riskiviikot olla ohi ja uskaltaa paremmin luottaa raskauden jatkumiseen!

 

[Kitina]

Kevättalvella meni raskaus kesken. Sitä ei juuri ehtinyt käsittelemään kun kaikenlaisten komplikaatioiden vuoksi olin fyysisesti niin huonossa kunnossa pitkän aikaa ja niitä seurasi muut haastavat terveysongelmat. Tuolloin ajatus oli ettei enää yritetä, oli niin raskasta meille vanhemmille ja vaikutti suuresti myös lapsiin. Loppuvuodesta olin enää lähinnä hyvin aneeminen kun kumi repesi. Sen seurauksena vihdoin käsiteltiin asia ja kun se ei ollut enää mikään piilossa pidettävä mörkö, tuntui yrittäminen taas hyvältä. Kuukautiset ei kuitenkaan koskaan alkaneet mutta raskaustestit näytti sitkeästi negaa. Minulla ei ollut oireitakaan, luulin stressaavani tai jotain. Sitten maha pullahti esiin ja aloin tuntea liikkeet, testi näytti vihdoin positiivista.

 

[Sorbetti]

Jätin ehkäisykapselin pois noin 4 vuotta sitten, ennen esikoisen yrittämistä. Sen jälkeen en olekaan käyttänyt muuta kuin natural cyclesia ja kondomia, en suostu enää ikinä sotkemaan elimistöäni ehkäisyvalmisteilla. Ehkä siitä syystä tämä vauva tärppäsi niin, että 12/20 päätettiin yrittää toista ja itse asiassa juuri sinä päivänä kun mulla oli tosi paha ovisoireet. Ne oli kestäneet siis jo monta päivää ja tiesin että kohta se loppuu. Sitten tosiaan tehtiin päätös yrittää mutta ajattelin että harjoitellaan nyt tämä kierto tästä loppuun ja katsotaan seuraavasta kierrosta sitten. Seuraavana aamuna kaikki ovisoireet olivat kadonneet ja tiesin sen tsäänssin olleen siinä. Kiertokin oli ihan ihmeellinen, se ovis oli vasta kp 19 joten luteaalivaihe olisi ollut noin 7-8 päivää. Jatkettiin siinä elämää normaalisti ja ostin seuraavaa ovista varten kasan ovistikkujakin. Kierto on ollut eri pituinen viimeisen vuoden ajan joten en edes tiennyt milloin menkkojen tarkalleen tulisi alkaa. Yritin kuitenkin vaan odottaa niitä koska eihän hedelmöittyminen nyt ehdi tapahtua vikan ovispäivän iltana juuri ennen kun kaikki oireet siis loppuu. Näin mä ajattelin. Sitten yhtenä perjantaina en enää kestänyt odottaa niitä menkkoja vaan tein testin ja se olikin positiivinen. On kyllä naurettu miehen kanssa että tarvii häntä varoa ettei ohi kulkiessa vahingossa raskaudu kun on niin tehokasta meininkiä. Esikoinenkin siis tuli ekalla yrittämällä, vaikka hänen kohdalla olikin laskelmoitua se yritys, toisin kuin tämä. Olen varmaan aika harvinainen tapaus, todennäköisempäähän se on ettei ekalla eikä tokallakaan yrittämällä onnistu.