Miten vauva sai alkunsa?

[ekatulossa]

Täälläkin ilmoittautuu kolmekymppinen ensikertalainen :D kiva kuulla, etten ole ainoa!
Meillä vähän sama tilanne kuin Kivitaskulla, ollaan oltu yhdessä jo jonkun aikaa, mutta mitään perheen perustamissuunnitelmia ei ole juuri ollut. Jotenkin itselläkin ollut sellainen olo, että ei vielä. Vauvakuumetta en ole minäkään potenut koskaan. Mies ei selvästi ole ollut valmis perheeseen aiemmin, mutta nyt vuoden sisällä on selkeästi alkanut näkyä lämpeämistä lapsiasialle, ja aiheesta on muutamat vitsitkin heitetty ilmaan.
Tämä raskaus ei ollut suunniteltu, mutta mies otti sen yllättävän ilolla vastaan - luulin että reaktio olisi järkyttynyt, mutta selvästi onkin onnessaan.

 

[Kaakkuri]

Hurraa, lisää kolmikymppisiä ensikertalalaisia! Tervetuloa joukkoon ekatulossa!

 

[Milaliini]

Minäkin päälle 30v. Vauvakuumetta ollut jo pitkään itsellä, miehellä ei. Tuntuu että minä olin se joka jankutin asiasta niin pitkään että mies lopulta antoi periksi. Heinäkuun lopulla aloitettiin yritys, mutta taisi siinä kierrossa ovulaatio mennä jo ohi, se kierto oli pitkä mutta menkat alkoi kuitenkin. Seuraavassa kierrossa seurasin valkovuodon koostumusta ja luulen tietäväni ovulaatiopäivän. Siitä kierrosta sitten tuli plussa, ja olihan se melkoinen tunne kun aamulla silmät ristissä tuijotin kahta viivaa, illalla tein vielä toisen testin joten kun sekin näytti plussaa niin uskottava se oli. Ja oli se mieskin innoissaan kun kerroin.

 

[Kaakkuri]

Jee Milaliini, meitä on sit tosiaan melko monta

 

[Elevine]

Joo, useitahan meitä on, täällä kans yksi 34v esikoisen odottaja. Ja on kyllä kiva et muitakin saman ikäisiä esikoisen odottajia löytyy

 

[Kirsikkajäde]

Meillä ajatusta on pyöritelty jo lähemmäs 5vuotta, mutta koska omat lapset on jo niin isoja (16+13) ja niiden kanssa elämä on ollut niin helppoa ja miehellä ei ole omia lapsia, niin molemmilla oli vähän sellainen "katsotaan sitten jossain kohtaa"-asenne todella pitkään.

Lopulta herättiin todellisuuteen, että ei olla enää niin nuoria (38) ja asialle pitäisi ehkä tehdä jotain, ennen kuin on liian myöhäistä. Kävin ottamassa kierukan pois 2018 kesällä ja ajateltiin, että tulee kun on tullakseen. Aikaisemmat lapset saaneet alkunsa suunnilleen pelkästä ajatuksesta...
2019 keväällä ei edelleenkään pienintäkään vihjettä raskautumisesta, vaikka hommasta oli tehty jo jonkinlainen projekti excel-taulukoineen. Kävin tutkimuksissa ja sain kuulla, että en todennäköisesti tule enää saamaan lapsia. Kohtu oli jotenkin kalkkeutunut ja siinä oli pintamuutoksia ja munasarjojen toiminta lähes loppunut. Puhuivat ennenaikaisista vaihdevuosista.

N. vuosi meni surren ja sisäistäen tilannetta. Lopulta asia oli pakko hyväksyä ja jatkaa elämää. Vuoden aikana puhuimme paljon asiasta ja pienien kriisien jälkeen totesimme haluavamme silti jatkaa yhdessä, vaikka emme yhteistä lasta saisikaan. Tilanne oli ehkä itselle "pahempi", koska koin todella voimakkaasti syyllisyyttä siitä, että mieheni ei voi saada kanssani lapsia, mutta itselläni on jo kaksi. Takiani hän siis jäisi lapsettomaksi.

No, kun asia oli käsitelty ja tilanne hyväksytty, tuli korona, etätyöt, stressitasot laski, kun pahin kiire hellitti ja kas kummaa. Nyt sitten odotellaan vappupalloa poksahtavaksi ja ajatukset on taas ihan sekaisin. Toki hyvällä tavalla, mutta onhan tässä taas ollut sulattelemista aikaisempien uutisten jäljiltä.

 

[Melliina]

Täällä myös yksi kolmenkympin kerholainen! Meillä yritystä takana päälle parisen vuotta ja tutkimusten jälkeen kävi ilmi, että aika alkaa käydä vähiin. Välissä yksi luomuraskaus, joka valitettavasti keväällä päättyi. Kesäisten IVF-hoitojen kautta tuoresiirrosta yksi suuri ihme nyt kuitenkin antamassa onnen aiheita.

 

[Elevine]

Täällä myös yksi kolmenkympin kerholainen! Meillä yritystä takana päälle parisen vuotta ja tutkimusten jälkeen kävi ilmi, että aika alkaa käydä vähiin. Välissä yksi luomuraskaus, joka valitettavasti keväällä päättyi. Kesäisten IVF-hoitojen kautta tuoresiirrosta yksi suuri ihme nyt kuitenkin antamassa onnen aiheita.

Täällä on paljonkin hoitoalkuisia, minä mukaan lukien :) Onnea!

 

[Mymmelintyttö]

Keväällä kemiallinen, kesällä kohdunulkoinen. Kun, elokuun lopulla ei kuukautisia eikä plussaa näkynyt eikä kuulunut, olin jo varma että lapsettomiksi jäädään, että jotain vikaa olisi. Olin varannut lääkärin tarkastuksen ja samana aamuna haaleista haalein viiva tuli vihdoin testiin, kiertopäivä oli luokkaa 50. Ovulaation ajankohta siis täysi mysteeri tuolloin, mutta tärppäsi kuitenkin!

 

[Kyfi2357910]

Tätä yritettiin kyllä ja pitkään! Meinasi epäusko jo vallata mielen tai varmasti valtasikin monta kertaa, pelkäsin että olen viallinen, tai mies on. Ja aikamoiseen kriisiin ajauduttiin..mutta sit yhtäkkiä olinkin raskaana.

 

[Myy87]

Täällä kanssa yksi päälle 30-v esikoisen odottaja! Tätä raskautta on odotettu pitkään.. Keväällä 2019 menimme hoitoihin, osittain endometrioosiepäilyn tutkimiseksi. Endoa ei ultrassa yms havaittu, mutta alhainen amh ja korkea fsh diagnosoitiin heti.. Ivf hoidot sitten varmistivat että vaste hoidoille on huono. 3. Ivf hoito peruttiin koronan vuoksi, ja yllätykseksi tulin heti ekasta lääkkeettömästä kierrosta noin vuoteen raskaaksi! Tämä oli kuitenkin valitettavasti tuulimunaraskaus, mutta jo pari kk myöhemmin tulin uudestaan raskaaksi, letrojen avustamana np-ultrassa viime viikolla kaikki vaikutti olevan hyvin, nyt voi ehkä yrittää jo nauttia raskaudesta..

 

[Kaakkuri]

Tervetuloa mukaan! Kivaa kun liittyy vielä paljon uusia joukkoon!

 

[Myrsky21]

Kolmekymppisenä yllätys raskaus osui kohdalle ja esikoisen nyt tulossa. Miehen kanssa pitkään jo oltu yhdessä ja keskusteltu lähinnä kihloista ja häistä, ei haaveiltu vielä lapsesta

 

[Monette]

Useamman vuoden yrittämisen jälkeen viimeisestä kevyestä hoitokerrasta sai raskaus alkunsa