Miten vauva sai alkunsa?

[Vargynja]

Ei mennä nyt graafisiin yksityiskohtiin – kaikki me varmasti tiedämme suunnilleen, miten lapset yleensä saavat alkunsa. Mutta ehdittekö yrittää lasta kauan vai saiko hän alkunsa nopeasti? Seurailitko ovulaatiota? Kävittekö lapsettomuushoidoissa? Vai alkoiko raskaus kenties yllätyksenä?

Täältä löytyy tietoa siitä, milloin kannattaa harrastaa seksiä mikäli vauva on haaveissa. Onko artikkelissa sinulle tuttuja asioita yritysajalta?

 

[PinguP]

Meillä ei miehen kanssa ole yhteistä historiaa vielä ihan valtavan paljon takana, saattaa olla että ensimmäistä vuosipäivää vietetäänkin neuvolassa. Mutta Erittäin Vakavat ja Syvälliset lapsikeskustelut oltiin käyty jo ensimmäisen viikon sisällä tutustumisesta. Sovittiin tuossa loppuvuodesta, että pieni saa tulla, jos on tullakseen. Kummallakin siis lapsi isosti haaveissa, mutta koska oma ikäni on jo lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, tiedostettiin että saatetaan hyvin myös jäädä ilman. Itsehän olin jo ehtinyt luopua toivosta, edellinen raskaus ex-miehen kanssa vuosia aiemmin ei päättynyt hyvin, kriisit kasautuivat ja päädyimme eroon.

Alkuvuodesta menin mielenkiinnosta hedelmällisyysklinikalle tutkimuksiin. Kaikki hormonit olivat vähintäänkin hyvällä ellei erinomaisella tasolla, ja kohtu ja munasarjat näyttivät ultrassa hyvältä. Mukaan lähti paketti ovistestejä, ja kun ensimmäisen kerran testailin, kohdalle osui megapitkä kierto ilman ovulaatiota. Meinasi jo hieman iskeä epätoivo, että tässäkö se sitten oli, melkoista kohtalon ivaa. Mutta seuraava kierto olikin jo normaali, ovulaatio about siinä missä sen oletinkin olevan ja yritystä peliin. Siitä ei vielä tärpännyt, mutta seuraavasta sitten jo, ja tässä ollaan, kirjoittelemassa vauvafoorumille - asia jota en todellakaan olisi uskonut vielä vuosi takaperin.

Syvää kiitollisuutta tässä kyllä tuntee, että näinkin vanhana voi tulla raskaaksi ja vieläpä ilman hoitoja. Kaikki varpaat ja peukut on pystyssä, että kaikki menisi hyvin loppuun asti, ja tammikuussa meitä olisi kahden sijaan kolme.

 

[Lilja-]

Meillä on ollut yllättävän hankalaa saada ensimmäinen plussa.

Olemme 30&26, terveitä, tupakoimattomia jne., joten odotimme raskauden alkavan muutamassa kuukaudessa. Ensimmäiseen plussaan meni kuitenkin n. 9 kuukautta.
Nyt olen kuukautisista laskettuna rv 6+1, todellisuudessa vähän vähemmän, sillä ovulaatio tapahtui kp 17.

Pelottaa, ei tunnu todelliselta. Toivon niin kovasti että kaikki menee nyt hyvin.

 

[Lilja-]

Viesti lähti kahteen kertaan, enkä löydä puhelimella kuin muokkausmahdollisuuden

 

[Ilona54]

Meillä koko homma oli vähän turhan helppo Minulla poistettiin hormonikierukka maaliskuun 2020 alussa ja odotin ekat menkat. Sen jälkeen ajateltiin kokeilla. Mulla oli ovulaatiokalenteri, ei mitään ovulaatiotestejä tehty. Ajateltiin, että katsotaan hieman ennen ovulaatiota, ovulaation aikaan ja hieman sen jälkeen. Ja tärppäsi. en voinut uskoa, kun toukokuussa vapunaikoihin menkkoja ei vain kuulunut. Minulla on sairaus, joka voi hidastaa asiaa ja aiheuttaa lapsettomuutta. Ja epäuskoisena tein testin kun ajattelin olevan valeraskaana ja plussaa näytti. Ollaan oltu pitkään yhdessä, ihan teinistä. Tänä kesänä tulee 16 vuotta yhdessäoloa ja siitä 6 v naimisissa.

 

[AKJ]

Olin ehtinyt olla mieheni kanssa alle vuoden, kun jo keskustelimme vakavissamme lapsen hankinnasta. Halusin jo kovasti ja muutaman kuukauden päästä täytinkin jo 30 ja ajattelin, että tällä gynehistorialla (lääkäri jo 5–6 vuotta sitten sitä mieltä, että munasarjani vanhenevat ennenaikaisesti ja että jos lapsia haluan, niin siinä ei kannata vitkastella) lapsen teko kannattaa nyt varmasti aloittaakin. 14.4.2020 sain soiton MS-lääkäriltäni, että nykyinen lääkitykseni (Tysabri-infuusio, joka annetaan sairaalassa 6 vkon välein) ei ole mikään peruste pidättäytyä suojaamattomasta seksistä ja lapsentekohaaveista (vaikka niin oli aiemmin väitetty), kunhan vain en jatka lääkitystä tästä eteenpäin. Tästä intouneena...
Jo puolitoista viikkoa myöhemmin voin todella huonosti: hormonaalisia päänsärkyjä,tissien turvotusta ja epäilykseni heräsivät, vaikka en voinut uskoa sitä oikeastaan todeksi... 1.5. tein sitten positiivisen testin

 

[Dooris]

Olin ehtinyt olla mieheni kanssa alle vuoden, kun jo keskustelimme vakavissamme lapsen hankinnasta. Halusin jo kovasti ja muutaman kuukauden päästä täytinkin jo 30 ja ajattelin, että tällä gynehistorialla (lääkäri jo 5–6 vuotta sitten sitä mieltä, että munasarjani vanhenevat ennenaikaisesti ja että jos lapsia haluan, niin siinä ei kannata vitkastella) lapsen teko kannattaa nyt varmasti aloittaakin. 14.4.2020 sain soiton MS-lääkäriltäni, että nykyinen lääkitykseni (Tysabri-infuusio, joka annetaan sairaalassa 6 vkon välein) ei ole mikään peruste pidättäytyä suojaamattomasta seksistä ja lapsentekohaaveista (vaikka niin oli aiemmin väitetty), kunhan vain en jatka lääkitystä tästä eteenpäin. Tästä intouneena...
Jo puolitoista viikkoa myöhemmin voin todella huonosti: hormonaalisia päänsärkyjä,tissien turvotusta ja epäilykseni heräsivät, vaikka en voinut uskoa sitä oikeastaan todeksi... 1.5. tein sitten positiivisen testin

Kiva tietää että täällä on toinenki odottaja jolla MS-tauti. Tai siis ei tietenkään kiva että on se sairaus. Onko sulla tullu oireita lääkityksen lopettamisesta tmv? Mä en oo vielä edes alottanut mitään lääkitystä vauvahaaveen takia, vaan sitten heti synnytyksen jälkeen alkaa, jos siis nyt sinne asti päästään. :) Vähän pelkään jos tulisi nyt pahenemisvaiheita tässä odotusaikana, vaik neurologi kyl sanoi että tauti helpottuu raskausaikana.

 

[AKJ]

Kiva tietää että täällä on toinenki odottaja jolla MS-tauti. Tai siis ei tietenkään kiva että on se sairaus. Onko sulla tullu oireita lääkityksen lopettamisesta tmv? Mä en oo vielä edes alottanut mitään lääkitystä vauvahaaveen takia, vaan sitten heti synnytyksen jälkeen alkaa, jos siis nyt sinne asti päästään. :) Vähän pelkään jos tulisi nyt pahenemisvaiheita tässä odotusaikana, vaik neurologi kyl sanoi että tauti helpottuu raskausaikana.

Oi, kohtalotoveri! Mä oon vähän pelännyt, että joku tosi radikaali pahenemisvaihe iskee ihan justiinsa, koska nyt alkaa olla jo 2 kk ilman lääkettä, joka on tosiaan varsin vahva ja pitää ns.mustat aukot eli leesiot aivoista poissa tehokkaasti. Vähän olen ollut tuntevinani, että vasen jalkani olisi tutulla tavalla hieman jäykempi viime päivinä, siis sillä tutulla tavalla kuin se oli silloin kuin tauti oli vasta puhjennut v. 2014. Mutta hyvin lievää enkä ole aivan varma... Muuten on tuntunut melkein paremmaltakin. Onneksi on kesä ja valoisa aika, joka tunnetusti pitää myös pahenemisvaiheita loitolla, kuten myös raskaus itsessään, mutta ymmärsin neurologilta, että se hyöty saataisiin yleensä loppuraskaudesta. Minullehan on määrätty ”raskauteen sopiva” pistoslääke Plegridy, joka mun pitäisi aloittaa toisella kolmanneksella. Kauhistuttaa, en todellakaan haluaisi aloittaa..

 

[Dooris]

Oi, kohtalotoveri! Mä oon vähän pelännyt, että joku tosi radikaali pahenemisvaihe iskee ihan justiinsa, koska nyt alkaa olla jo 2 kk ilman lääkettä, joka on tosiaan varsin vahva ja pitää ns.mustat aukot eli leesiot aivoista poissa tehokkaasti. Vähän olen ollut tuntevinani, että vasen jalkani olisi tutulla tavalla hieman jäykempi viime päivinä, siis sillä tutulla tavalla kuin se oli silloin kuin tauti oli vasta puhjennut v. 2014. Mutta hyvin lievää enkä ole aivan varma... Muuten on tuntunut melkein paremmaltakin. Onneksi on kesä ja valoisa aika, joka tunnetusti pitää myös pahenemisvaiheita loitolla, kuten myös raskaus itsessään, mutta ymmärsin neurologilta, että se hyöty saataisiin yleensä loppuraskaudesta. Minullehan on määrätty ”raskauteen sopiva” pistoslääke Plegridy, joka mun pitäisi aloittaa toisella kolmanneksella. Kauhistuttaa, en todellakaan haluaisi aloittaa..

Onko sulla sit aijemmin ollut radikaaleja pahenemisvaiheita? Ymmärrän kyllä hyvin ton pelon ja fiilikset uuden lääkkeen alottamisesta, varsinkin raskausaikana. Mä pelkään kauheesti uusia lääkkeitä muutenkin, ku on ollu tapana saada melkein kaikki mahdolliset haittavaikutukset.. Neuvolahan kai laittaa sulle lähetteen raskauden seurannasta erityissairaanhoidon piiriin, ainakin mulla näin tehtiin. Hyvä vaan kun tarkkaillaan! :)
Mulle tää on melko uus juttu kun diagnoosin sain vasta viime vuonna, vaikka tauti on puhjennu jo ainakin v. 2011. Mun pahenemisvaiheet on pelkästään näköhermontulehduksia, joita on tosta saakka ollu 11 kpl. 10 tulehdusta ja 8 vuotta, sekä toisen silmän näön pysyvä vaurioituminen vaadittiin että pääsin laajempiin tutkimuksiin ja vihdoin diagnoosin sain. Mulla halutaan alottaa sellanen lääke kun Aubagio, mutta sitä ei saa käyttää edes yritysvaiheessa, siksi sitä lykätty vauvahaaveen takia.
Toivotaan et molemmilla menis nyt kaikki ilman mitään pahenemisvaiheita, onhan tää raskausaika tarpeeks stressaavaa ilman mitään ylimäärästäkin.

 

[anunen]

Ikävinä kokemuksina menneisyydessä ollut todella epäsäännölliset ja stressin kontroloimat kuukautiset. mm. kerran, kun lopetin pillerit ennen nykyisen mieheni tapaamista kuukautisia ei tullut 100 päivään ja lääkäri antoi ajan naistentautilääkärille, mutisten jotain mahdollisista rakkuloista. En kuitenkaan koskaan mennyt sille lääkärille, koska tapasin nykyisen mieheni ja päätin ettei asia ollut ajankohtainen, koska olin jo tarpeeksi ahdistunut silloin.

No, pillerit lopetin naimisiin menon johdosta n. helmikuun puolessa välissä. Mieheni tiesi menneisyyden traumani ja kerroin pelkääväni, etten tule raskaaksi ollenkaan, tai että siihen menee vuosi tai vuosia. Ekat kuukautiset pillerien lopetuksen jälkeen tuli.. toisia sitten odoteltiinkin. Tuntui kokoajan, että tulossa ovat. Ensimmäisen raskaustestin tein 28pv kohdalla, pissasin kirjaimellisesti tikkuun ja taisin kastella sen vähän turhankin märäksi. Negatiivinen oli. (Nyt näin tarkemmin ajateltuna, siinä taisi näkyä todella vaalea toinen haamuviiiva, koska ajattelin silloin että positiivinen täytyy aina olla tumma ja selkeä toinen viiva..) Päivät eteni, ei kuukautisia. Ehdin jo jälleen ahdistua ja itkeä miehelle, että "taas on kuukautiset kadonneet.. kyllä mussa on jotain vikaa". Työkaverin vinkistä ehdin jo etsiä käsiini kirjoja jostain kehon tulehduksellisen tilan dieetistä, joka kuulemma auttaa naisia tulemaan raskaaksi.

Muistin sitten, että mulla on kaapissa vielä yksi raskaustesti. Nyt oli kuukautiset olleet 10pv myöhässä. Ajattelin että, no, teen tuon testin pikaisesti, koska en menetä siinä mitään, en kuitenkaan ole raskaana ja saan sitten aloittaa sen dieettini. Tällä kertaa pissasin kulhoon ja mieheni otti aikaa dipatessani testitikun virtsaan. Kyllä siinä kädet lähti tärisemään ja onnen kyyneleet valumaan, kun testissä olikin kaksi viivaa.

Seuraavana aamuna ennen iltavuoroa juoksin apteekkiin; ostin kaksi testiä lisää ja raskausvitamiineja. Molemmat testit tein heti ja kaikki positiivisia. Työkaverin kehoituksesta varasin ajan varhaisraskauden ultraan, koska olo oli niin epäuskoinen. Toi kyllä mielenrauhan, siellähän se oli!

 

[AKJ]

Onko sulla sit aijemmin ollut radikaaleja pahenemisvaiheita? Ymmärrän kyllä hyvin ton pelon ja fiilikset uuden lääkkeen alottamisesta, varsinkin raskausaikana. Mä pelkään kauheesti uusia lääkkeitä muutenkin, ku on ollu tapana saada melkein kaikki mahdolliset haittavaikutukset.. Neuvolahan kai laittaa sulle lähetteen raskauden seurannasta erityissairaanhoidon piiriin, ainakin mulla näin tehtiin. Hyvä vaan kun tarkkaillaan! :)
Mulle tää on melko uus juttu kun diagnoosin sain vasta viime vuonna, vaikka tauti on puhjennu jo ainakin v. 2011. Mun pahenemisvaiheet on pelkästään näköhermontulehduksia, joita on tosta saakka ollu 11 kpl. 10 tulehdusta ja 8 vuotta, sekä toisen silmän näön pysyvä vaurioituminen vaadittiin että pääsin laajempiin tutkimuksiin ja vihdoin diagnoosin sain. Mulla halutaan alottaa sellanen lääke kun Aubagio, mutta sitä ei saa käyttää edes yritysvaiheessa, siksi sitä lykätty vauvahaaveen takia.
Toivotaan et molemmilla menis nyt kaikki ilman mitään pahenemisvaiheita, onhan tää raskausaika tarpeeks stressaavaa ilman mitään ylimäärästäkin.

Todella! Haluaisin usoa kovasti siihen, että raskaus suojelee MS-oireilta (eikö se olekin kummallista kun sitä rupeaa oikein ajattelemaan? Keho unohtaa virheelliisyytensä ja palaa luonnollisen tilan äärelle. Aika uskomatonta. Ainakin siis loppuraskaudessa, jos tutkimuksiin on uskominen).

Ugh, ei mulla siis ole ollut yhtään pahaa pahenemisvaihetta sitten lääkityksen aloituksen heti silloin 2014 heinäkuussa. Nyt vain ikäväkseni tunnen vasemman jalan tuntuvan jäykemmältä (tai ainakin ns ravistettavammalta) - oire, joka tosiaan kummitteli kyllä silloin kuin sairastuin. Ei juma, nyt ei tätä kyllä kaivataSamalla oikean puoleinen ohimo aivan kipeä, pahoimvointi päällä ja kova väsymys. Kaikki muut oireethan sopii ms:ään paitsi pahoinvointi. On tämä kyllä kun saa arvailla mikä on sairauden ja mikä on raskauden peruja

 

[RjT86]

Tää raskaus oli yllätys. Tosin jos ei käytä ehkäisyä niin... mutta tosiaan ekaa lasta yritettiin silloisen kumppanin kanssa 1,5v ennenkuin tärppäs. Kakkonen sai alkunsa Terolut-kuurin jälkeen kun menkat oli ollu melkein vuoden poissa (pcos). En siis oo kovin herkästi raskautuvaa tyyppiä mut nyt jäi kerran kumi pois ja tässä sitä nyt odotellaan. Iloinen yllätys koska mulla alkaa ikää olla jo melkein 35.

 

[Tukkakoskelo]

Meillä on kaikki raskaudet alkaneet kertalaakista. Ensimmäinen meni kesken, toisesta saatiin esikoinen ja nyt kolmas raskaus olisi tuomassa pientä nyyttiä uuden vuoden tienoissa.