Miten vauva sai alkunsa?

Meillä plussa tuli toisesta 'luvallisesta' kierrosta, ei ehditty edes yrittämällä yrittää. Laskeskeltiin että ehdin varmasti valmistua koulusta hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää. Oltiin valmistauduttu roimasti pidempään yritykseen, mutta näköjään tärppäsi melkolailla samantien.
Nyt vaan toivotaan että pieni pysyy matkassa mukana.. Vähän vuodenvaihteen jälkeen päästään varhaisultraan kurkkaamaan, että kaikki on hyvin. :happy:
 
Me oltiin vuosi yritetty. Käytiin marraskuussa hormoni- ja lapsettomuuspolilla. Silloin pystyttiin tekemään avaustutkimus kun oli juuri ollut menkat. Liuos virtasi hyvin ja kaikki oli kunnossa. Sain lähetteen verikokeisiin, joihin olisi pitänyt mennä seuraavien menkkojen aikaan. Verikokeeseen varasin ajan 7.12., koska 5.12 oli tarkouitus menkkojen alkaa (ovat olleet täysin säännölliset).

Meillä oli 5.12. illalla tulossa kavereita illanistujaisiin ja olin ollut pari päivää flunssainen niin muutenkin olin ajatellut ottaa rauhallisesti. Jostakin syytä ennen kuin lähdin kauppaan, tuli fiilis että teenpä testin ja sieltähän se viiva tuli! Haalea, mutta selvä viiva. Kaupasta uusi testi ja tuli plussa. Peruin ajan verikokeeseen kun ei kerta menkkoja ollut tulossa. Seuraavien muutamien päivien aikana taisinkin tehdä yhteensä 8 testiä :grin ja kyllä kaikki ovat olleet plussaa :)
 
Jätin ehkäisypillerit pois heinäkuussa, ekan kerran plussasin lokakuun alussa joka meni sitten kesken tosi varhaisessa vaiheessa. Keskenmenon jälkeen oli yksi normaali kierto ja sitten seuraavassa menkat jäikin pois. Nyt viikkoja 8+4 ja haluaisin kertoa jo kaikille, mutta toisaalta en uskalla jos jotain taas sattuukin. Varhaisultrassa kaikki kyllä näytti olevan ok :)
 
Vauva idea sai alkunsa ensimmäisestä raskaudesta, joka tapahtui vahingossa. Raskaus valitettavasti meni kesken 1/2018 viikolla 11+.

Tuolloin päätettiin, että ehkäsyä ei käytetä vaan tulee kun on tullakseen.

Syyskuussa tein uuden positiivisen testin, mutta se meni heti lokakuun alussa kesken.

Nyt marraskuun kierrosta uudestaan raskaana.
Vielä on pieni matkassa, torstaina (10.1) olis aika varhaisultraan. Oireista päätelleen siellä on kaikki hyvin, mutta kyllä silti pelottaa.
 
Miehen kanssa yhdessä päätettiin, että nyt olisi molempien mielestä sopiva aika esikoiselle jota kovasti toivomme. Mutta sovittiin myös että yritetään ottaa ihan rauhassa, ettei sitten huolestuta (siis minä:grin) heti jos ei yritys nappaakkaan niin nopeasti kuin toivoisi, koska olin lukenut paljo aiheesta ja todennut ettei lapsi aina tule todellakaan sillä hetkellä kun ehkäisyn jättää pois. Jätin pillerit syyskuun alussa, joten kahdet kuukautiset kerkesi välissä tulla, ja sitten tämä pieni tarttuikin jo matkaan :shy:
 
Täällä tärppäsi toisesta kierrosta. Esikoinen kohta 9kk ja ollaan kesästä asti toivottu toista. Syksyllä alkoi kuukautiskierto ja toisien menkkojen jälkeen päätin alkaa imetystä vähentämään ja kappas sitä tulikin plussa tikkuun vaikka olin jo melkein heittänyt hanskat tiskiin kun ajattelin että yritys jäi vähän heikoksi mies oli kipeänä juuri ovulaation tienoilla. Kummasti siittiöt oli 3-4 päivää selvinneet, kun ultrassa selvisi tarkemmat viikot :woot:.
 
Meillä lapsihaaveita 1v9kk ennen kuin raskaustesti näytti positiivista. Ehdittiin käydä kaikki lapsettomuustutkimukset läpi ja sopia hoitojen aloittamisesta, mutta ihme tapahtui ja positiivinen tulos tuli. Lääkäreiden mukaan on todellinen ihme, että oon tullut luomusti raskaaksi sillä itselläni on todettu ovulaatiohäiriö, eli ovulaatiota ei välttämättä tule ollenkaan tai hyvin harvoin.
 
Meillä mies kuumeillut kohta 4v. Itse jotenkin ajattelin että lapsia en enää tee :D
Ajoittain mies alkoi puhumaan vauvasta, kuinka kovasti tahtoisi ja sitten syksyllä aloin hiukan lämmetä ajatuksella.
Mieshän innostu siitä täysin, laskeskeli ovista jne :D
Minä ajattelin että olen vanha jo äidiksi(36v), että korkeintaan vaihdevuodet alkaa jos menkat myöhässä :joyful:
Miehellä ei ole omia lapsia, minua 10v nuorempi. Tosiaan heti melkein tärppäs. Ja itse olin jollain tapaa shokissa, mut mies leijuu pilvissä ja välillä turhankin hössötin.

Minulla siis 2 tyttöä edellisestä liitosta. tänä vuonna täyttävät 17v & 10v ja siksi jotenkin ajatellut ettei lapsia enää, kun tytöt on isompia. Nyt sitten kaikki alusta alkaa :D:sleep011:binkybaby
 
Hei kaikille
en oo aikaisemmin uskaltanu tulla kirjotteleen tänne, mutta oon seuraillut teidän keskusteljua heti kun sain tietää raskaudesta :) En oo aikasemmin kirjotellut keskustelupalstoilla sen takia tää kaikki on mulle uutta.
Eli meillä haaveena on ollu vauva jo pitkään, mutta elämäntilanne salli sen vasta nyt. Jätin ehkäisyn 4 vuoden säännöllisen käytön jälkeen ja tärppäs 3 kierrolla. Ihana tunne ja odotellaan uutta perheenjäsentä innolla :) eli esikoisesta kyse.
 
Me ollaan oltu todella onnekkaita. Esikoinen tärppäsi heti kun päätettiin, että nyt saa pieni tulla. Tuumattiin, että kahden vuoden ikäero lapsilla olisi täydellinen. Jos vaikka pitäisivät vähän huolta toisistaankin tuolla maalimalla :rolleyes:
1v11kk olisi näillä laskelmilla ikäeroa tulossa.

Lähipiirissä on ollut paljon yritystä ja lapsettomuutta, joten ei ole itsestäänselvää että aina näin hyvin käy. Toivon, että kaikki menee hyvin loppuun asti :)
 
Onks Sera sulla tutkittu, että onko nuin pitkille yritysajoille ja keskenmenoille joku syy? Onneks nyt näyttää kaikki menevän hyvin :happy:
 
Meillä esikoisesta meni 2v. Että hän ilmoitti tulostaan, ja se on ollu ihme että tuli ilman apuja loppujen lopuksi. Tämän toisen kohdalla meni 2v10kk, syy minussa. Mä en ovuloi ilman lääkkeellistä apua. Ehkäisyä meillä ei miehen kanssa ole ollut koskaan käytössä.. Miehen siemenneste priimaa.
 
Onks Sera sulla tutkittu, että onko nuin pitkille yritysajoille ja keskenmenoille joku syy? Onneks nyt näyttää kaikki menevän hyvin :happy:
Ei tutkittu. Olin sen verran nuori (ja tietämätön). Yritykset alkoi 2000 ja tosiaan eka syntyi 2003. Pari alkuraskauden keskenmenoa 2002. Seuraava keskenmeno 2005 ja sitten ei taas mitään kunnes tärppäs ja seuraava syntyi 2007 keväällä.
Tosiaan oletin aina, että minä en vaan ole sikiävää sorttia Mutta nyt on kyllä käyny mielessä, että ehkä se vika ei ollukaan minussa...
 
Me vaan mieheni kanssa rukoiltiin, että jos luoja suo... Niinkuin nimimerkkini kertoo. Olin raskautuessani 40v. ja mieheni 52v. Tein pos. Testin päivää ennen kuin täytin 41v., joka oli myös 1v. Kihlajaispäivämme :Heartred Miehellä on yksi aikuinen poika ensimmäisestä avioliitosta, minulla kaksi poikaa 13 ja 19v. Ensimmäisestä avioliitosta. Minulle jo toisen lapsen saaminen otti aikaa, ja ennen sitä oli myös yksi varhainen km. Silloin tutkittiin minut ja silloinen mieheni, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Jotain hormonia piikitin silloin itseeni, jos siitä olisi ollu apua, mutta ei ollut. Raskaus sai alkunsa luomusti.

Nyt meni hieman alle vuosi, kun tärppäsi ja rv nyt 25. En käyttänyt ovistestejä, enkä mitään hormoneja tms. Eli luomusti tämäkin. Olemme todella onnellisia ja kiitollisia tästä, emmekä pidä tätä itsestään selvänä asiana. :Heartbigred:love7:notworthy
 
Ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä syksyllä 10 vuotta ja aina ollaan puhuttu lasten hankkimisesta sitten kun aika tuntuu sopivalta. Olin 19 v.kun alettiin seurustella ja tämän jälkeen lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Kesken opintojen muutettiin yhteen ja valmistuttuani aloitin työt. Pian totesin että haluan vielä lähteä lukemaan jotain ihan muuta ja siinä hurahti taas muutama vuosi. Valmistuin 2018 ja samana kesänä valmistumisen jälkeen häät. Tämän jälkeen ruvettiin sitten yrittämällä yrittämään (katottiin parhaat päivät kalenterista jne.) ja pari kuukautta myöhemmin sitten nappasi. :joyful:

(Tätä kaikkea edelsi tosin semmonen vuoden sellaista "tulee jos on tullakseen"-säätöä. Olen siis vaikeiden kuukautsoireiden takia syönyt pillereitä 13-vuotiaasta lähtien. Ilman niitä olin joko sairaalassa tai kotona 1 viikon/kk voimakkaan pahoinvoinnin, kramppien tai verenvuodon takia (menkat alkoi kun olin 11 v). Paljon kaikkia erilaisia lääkkeitä ja hormooneja kokeiltuani löytyi lopulta se kaikkein paras luottopilleri jota sitten söin monen monta vuotta, pieniä taukoja toki pitäen mutta aina palaten samaan valmisteeseen. Muutin uudelle paikkakunnalle juuri kun mediassa alettiin yleisesti keskustelemaan pillereiden sivuvaikutuksista ja kaiken maailman veritulppariskeistä, ja kun tuolloin siirryin uudelle gynelle he kieltäytyivät kirjoittamasta minulle enää samaa valmistetta. Se on kuulemma liian raju ja vaarallinen. Sanoin suoraan että haistakaa "piparjuuri", että tarkoitus olisi enää syödä vajaa yksi vuosi ja sitten jää pillerit pois, eli eikö sitä nyt voi edes sen aikaa enää syödä kun ei ikinä ole ollut verenpaineongelmia tai muutakaan vastaavaa. Ja kun sitä on kerran 13 vuotiaasta syönyt niin olisi niitä ongelmia jo ollut aikaisemminkin. Mutta ei, lääkäri vain nauroi suoraan päin naamaa ja kirjoitti uuden reseptin. Pillerit jotka hän määräsi olivat sellaisia joita olin jo aikaisemmin kokeillut nuorempana ja ne eivät minulle sopineet alkuunkaan. Haistatin koko systeemille pitkät ja mentiin sitten joko kortsuilla tai riskillä loppuaika ennen häitä. :finger:)
 
Takaisin
Top