Katjusha, ainakin kaksosten jälkeen voidaan sanoa, että se on seksiä, kun mies imuroi.. :D
Minusta on jotenkin ihan luontevaa, että parisuhde väkisinkin muuttuu, kun tulee lapsia. Eihän kumpikaan vanhemmista ole enää se sama ihminen kuin ennen lasten saantia. Etenkin nainen voi kokea suuriakin muutoksia niin henkisesti kuin fyysisesti, kun raskauskilot ja hormonit vaikuttavat. Äidiksi tuleminen ei ainakaan omalla kohdallani ollut helppoa, vaikka molemmat olivat todella toivottuja ja odotettuja vauvoja.
Pohjimmiltaan voidaan kuitenkin sanoa, että olemme miehen kanssa edelleen me. Nyt "me" käsittää vain neljä ihmistä kahden sijaan. :) Kaksosten vauva-aika oli kuin formula-varikolla tai tehtaalla työskentelyä ja tuntui enemmän, että olimme miehen kanssa työkavereita kuin mies ja nainen. Toisesta kuoriutui ihan uusia piirteitä esille väsyneenä paineen alla, eivätkä ne kaikki olleet edes ihan niin mukavia. Joutui tekemään paljon töitä itsensä kanssa, että opin hyväksymään nämä uudet piirteet ja rakastamaan miestä niistä huolimatta. Jestas, mitä kaikkea väsyneenä tulee sanottua!
Monikkolasten vanhemmat yleensä eroavat ensimmäisen vuoden aikana tai eivät koskaan. Me selvisimme hengissä vauvavuodesta ja olemme edelleen yhdessä. Voisin sanoa, että meitä tämä kokemus on ainakin vahvistanut! Autiolla saarellakin on pakko luottaa toiseen, että selviytyy. Sitä hitsaantuu aivan uudella tavalla yhteen, kun ainoa keino selviytyä on yhteistyö. :)
