Mitä neuvoja antaisitte ensikertalaiselle synnytykseen valmistautumiseen? Vai onko parempi vaan huolehtia hankinnoista ja pakata sairaalakassi ajoissa, ja mennä muuten puhtaalta pöydältä (tekemättä sen kummempia etukäteissuunnitelmia tai muodostamatta kovin tarkkoja mielikuvia) luottaen siihen että ammattilaiset (ja oma kroppa) osaavat hoitaa homman ja neuvoa mitä missäkin vaiheessa kannattaa tehdä?
En tiedä onko meidän paikkakunnalla tarjolla jotain synnytysvalmennusta, pitää ryhtyä kyselemään seuraavassa neuvolassa. Ryhdyin kuuntelemaan Peloton synnytys -äänikirjaa mutta muuten en ole asiaa vielä miettinyt, vika kolmannes on nyt alussa.
Kannattaa vähän ainakin perehtyä erilaisiin kivunlievitysmenetelmiin, lääkkeettömiin ja lääkkeellisiin, sitten vähän mietiskellä mikä voisi kuulostaa omalta jutulta. Sitten voi miettiä haluaako kokeilla ammetta tai jotain muita tiettyjä juttuja, joista voi sitten mainita kätilölle ellei synnytystoivelistaa kirjoita. Minkälaista tukea/osallistumista toivoo kumppanilta tai muulta tukihenkilöltä, haluatko sanoilla tsemppaavan sinua, haluatko kosketusta jne. Toki sen kumppanin/tukihenkilön kanssa kannattaa etukäteen jutella myös näistä asioista. Ja kyllä se sairaalakassi kannattaa pakata etukäteen ja siihen päälle lappu mitä kassista puuttuu (tarvittaessa myös voi kirjoittaa mistä löytyy, jos vaikka toinen ihminen joutuu etsimään tavarat kassiin kiiressä tai yllättävän lähdön jälkeen jälkikäteen). Eli mitään kiveen kirjattua marssijärjestystä ei ehkä kannata tehdä, mutta ehdottomasti kannattaa miettiä vähän niitä juttuja jotka voisivat olla itselle hyödyllisiä ja mieleisiä, lopulta asiat menevät siten miten menevät ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja turvallisesti.
Itse synnytin helmikuussa esikoisemme (ellei tuota aiempaa raskaudenkeskeytystä lasketa). Olin perehtynyt kivunlievitykseen jonkun verran, niin että tiesin mitä voisi olla tarjolla ja vähän eri synnytysasentoihin. Mitään tarkkaa suunnitelmaa en ollut tehnyt kuitenkaan, pääasia oli turvallinen synnytys minulle ja lapselle sekä riittävä kivunlievitys ja luotin kätilöiden neuvovan tarpeen mukaan. Puoliso oli mukana, hieroi selkää supistusten tullessa ja se auttoi, mutta mitään ylenpalttista sanallista tsemppaamista en olisi sietänyt. Lopulta kaikki sujui hyvin, kivunlievityksessä edettiin portaittain lopulta epiduraaliin asti. Synnytys kesti noin 9h (+ muutama tunti lääkkeiden ottoa, kun oli käynnistys kyseessä), josta useampi tunti lopussa oli odottelua täysin auenneena, että vauva laskeutuu alaspäin, ettei tarvitse niin kauaa ponnistaa ja lopulta ponnistusvaihe kesti 11min. Tulen myös toivomaan, jos uudelleen synnytän, että rauhassa odotellaan vauvan laskeutumista mahdollisimman alas, eikä aleta mihinkään pusaamismaratoniin välittömästi kun se 10cm on auki, jos vauva ei ole kunnolla alhaalla ja kaikki on muuten kunnossa, että voidaan odotella.
Sairaalakassin sisältöä kannattaa miettiä, mitä siellä oikeasti tarvitsee. Itselläni oli hyvin vähän tavaraa, kun kuljeskelin sairaalan vaatteissa ja en alkanut meikkailla tai tukkaa tosiaan siellä laittamaan. Hygieniatarvikkeet, vauvalle pari erikokoista kotiutumisvaatesettiä, itselle kotiutumisvaatteet (jotka jäi lopulta nekin käyttämättä kun lähdettiin kotiin niin nopeasti, että puin samat vaatteet päälle kun tullessa, kun en halunnut puhtaita vaatteita liata turhaan, kotona menin suihkuun ja puin ne puhtaat sitten päälle. Tosin sairaalaan tulovaatteetkin oli sinänsä puhtaat, kun oli suunniteltu käynnistys, eli niihin ei ollut valunut lapsivesiä tms), sisätossut ja puhelimelle pitkä laturinjohto, tietysti oma verensokerimittari ja inskakynä. Mukana olleet herkut/eväät synnytyksen ajaksi jäi syömättä, ei ollut syöminen mielessä ja muutenkin se meni niin nopeasti, ettei nälkä kyllä ehtinyt tulla.
Kyllä melkein kaikialla jonkinlaista synnytysvalmennusta on varmasti tarjolla. Mutta ainakin kymen hva sivuilla on videotallenne jonka voi kukavaan katsoa (googleen kymenhva synnytys ja sieltä valikosta synnytysvalmennus). Toki sairaaloiden tarjomat amme yms mahdollisuudet varmasti vähän vaihtelee, mutta perustietoa kivunlievityksistä ainakin siellä oli.
Joka sekin jäi kotiin kun jouduin rutiinikäynnin yhteydessä jäämään osastolle käynnistykseen (ukko toi kassin perässä)
