Miten uhma-/tahtoikä teillä ilmenee?

[Vargynja]

Miten teidän lapsilla näkyy tämä ihastuttava uhma- tai tahtoikä, kummalla nimellä sitä sitten haluaa kutsua? Heittäytyykö lapsi kaupan lattialle huutamaan, kieltäytyykö pukemasta itse tai tuleeko räjähdys jos ei saa valita itse mukia tai perunaan ketsuppia? Näin esimerkiksi. Niin tai näin, täältä voi lukea vinkkejä tämän vaiheen kanssa selviämiseen.

(Mielestäni tuo "ikä" on siinä hämäävä termi. Meillä tätä voimakasta tahtomista on ollut kausittain 1-vuotiaasta lähtien ja poika täytti syksyllä jo viisi. En voi olla miettimättä milloin se "ikä" päättyy, kun ei se ole kuin muuttanut muotoaan tässä ajan mittaan...) Tämän kertaisessa joulu-uhmassa on "Jos minä haluan niin on pakko saada!" se juttu. Kun sitten aina ei vain mene niin kuin poika tahtoo saattaa siitä seurata joko huutoa tai asiasta jankkaamista. Riippuu vähän kuinka väsynyt tai muuten ärtynyt poika on. (Kyllä, joulu-uhma sillä siitä lähtien kun lapsi on ollut hoidossa hänelle on tullut jonkinlainen uhma joululomalla.) Positiivisena puolena poika on tullut tässä samalla kertaa paljon omatoimisemmaksi. Itse pitää saada tehdä eikä kasvistenkaan pilkkomista saisi äiti tai isä valvoa.

 

[elaffy]

Kaksosilla alkoi oma tahto näykyä jo joskus 1,5v iässä. Silloin karkailivat, tekivät etenkin kaikkea kiellettyä, laittoivat pukemisessa hanttiin, makasivat meritähtenä niin sisällä kuin ulkonakin ja huusivat.. Voi pojat, sitä ei ole ikävä! Uhmailu lisääntyi lähempänä 2v ikää ja jatkui pitkälle yli 3v iän vähän vuorotellen kummallakin pätkissä eli koko ajan oli jollain joku hankala vaihe menossa. Pahin taisi olla kyllä siinä 2,5-3,5v iässä. Silloin kaikki siirtymät olivat hankalia ja "ei" -sana oli lasten suusta se ensimmäinen vastaus, oli kysymys mikä tahansa. Joskus 2,5v iässä alkoi myös jatkuva keskinäinen kinaaminen ja painiminen. Onneksi se on kausittaista ja yleensä tyttöjen leikit sujuvat ikäisiään paljon kehittyneemmin. Nyt ovat reilun 4,5v ja on alkanut tuo "mutta kun minä TAHDON" -vaihe. Kädet puuskassa ja jalkaa polkien tahtovat milloin mitäkin ja on vaikea ymmärtää, ettei äiti voi muuttua toisen merkkisiksi muroiksi tai ettei märkää lempipaitaa voi pukea päälleen, kun se on juuri vasta otettu pois pesukoneesta. Näsäviisastelevat ja ilkeilevät välillä hyvin ärsyttävinä.. Asioista pystyy kuitenkin jo neuvottelemaan ja ymmärtävät selityksiä, jos vain haluavat.

Nuorin on nyt 2v4kk ja aloitti uhmastelut vähän siskojaan myöhemmin. Pari kuukautta ollut välillä kovaakin vääntöä asioista, mutta joko kokemus on tuonut varmuutta tai sitten on vain niin paljon helpompi kun on vain yksi taapero ikäinen uhmailija, että tuota kiukuttelua on paljon paljon helpompi kestää. Nuorin tekee paljon samoja, mitä isommatkin tekivät eli karkailee, ei suostu pukemaan, ei käymään pissalla, ei tahdo totella.. Nuorimpana on valitettavasti oppinut myös lyömään ja satuttamaan muita, kun omasta tilasta on välillä pitänyt vääntää fyysisesti isompien kanssa. Tämä käytös on kuitenkin onneksi tuntunut olevan vähäisempää jo, kun ikää tulee enemmän ja ymmärrys lisääntyy. On myös hanakasti aina puututtu kaikkeen väkivaltaisuuteen lasten välillä, mutta toki kinaa ja tappeluita ehtii syntyä toisinaan. Ikä ei vielä riitä kaikkiin selityksiin, eikä tyttö pysty juurikaan neuvottelemaan asioista. On monessa asiassa siis ikään kuuluvasti hyvin ehdoton. Välillä tuottaa vaikeuksia, kun on fyysisesti hyvin taitava ja kaikessa pitäisi pärjätä yhtä hyvin kuin isommat, mutta henkinen ikä ja taidot eivät vielä riitä ihan kaikkiin samoihin juttuihin..

 

[Sun89]

Nyt meillä näkyy pojalla vaihe sellaisena, että haluaa tietyt asiat tehdä täysin itse (varsinkin jos on ehtinyt itse aloittamaan eikä ole kysynyt saako auttaa) kuten hanskojen pois ottaminen. Viimeksi tänään päikkyyn viedessä jouduin laittamaan hanskat takaisin kun halusi ottaa ne itse pois Kovat huudot, joskus nyrkit heiluu, jos kieltää/lopettaa jotain toooodella kivaa tekemistä (esim. tv vaikka onkin saanut katsoa reilun ajan...) tai sit ihan vaan jostain mitä ei itse kekkaa et mikä mahtais olla huonosti... Kaikkein haastavinta joskus on kun haluaisi kävellä itse metroon mutta tietää, että se on tupaten täysi ja parempi/helpompi/nopeampi olisi jos istuisi vain rattaissa. Joskus toimii selittäminen, joskus vetää kilarit ja joudun laittamaan kiinni rattaisiin minkä takia huuto senkuin yltyy Ikää 2v3kk

 

[Bella Swan]

Valikoi kuka saa auttaa, äitille usein näyttää kieltä. Valikoiva kuulo. Itkuraivarit vetää jos ei suju kuten itse haluaa.

 

[Iiti86]

Syö viiliä: "isi auta... Ei, osaan kyllä ite!" Raukka ei osaa itekään päättää millon haluaa apua kun kaikki pitäisi jo osata itse. Ja kylläpä se sitten harmittaa kun ei osaakaan jotain ja pitää pyytää apua..

 

[Kaarin]

Syö viiliä: "isi auta... Ei, osaan kyllä ite!" Raukka ei osaa itekään päättää millon haluaa apua kun kaikki pitäisi jo osata itse. Ja kylläpä se sitten harmittaa kun ei osaakaan jotain ja pitää pyytää apua..

Tällaista meilläkin on välillä, ei tahdo apua, ja sitten tahtookin mutta rupeaa huutamaan ei kun yrittää mennä avuksi, ja sitten taas hetken päästä pitäisi kumminkin auttaa... otapa siitä nyt sitten selvää. Sitten ei osaa päättää, haluaako isän vai äidin apua ja sitä sitten veivataan. Yleensä kyllä sanotaan, että nyt äiti auttaa kun kerran tässä olen, eikä anneta pojan ihan tyystin pompottaa meitä miten sattuu.