Miten toinen raskaus eroaa ensimmäisestä?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja KaiKo
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
KaiKo

KaiKo

Näppärä viestien naputtelija
Itse nyt toista kertaa raskaana. Onko teillä raskaudet tai fiilikset eronneet huomattavasti raskauksien välillä?

Musta tuntuu, että:
-ekassa seurasin kropan muuttumista mielenkiinnolla, nyt vaan ärsyttää
-olen väsyneempi, koska työpäivän jälkeen en voi mennä päikkäreille vaan pitää laittaa ruokaa & pitää seuraa esikoiselle
-raskausoireet alkoi aiemmin kuin ekasta
-finnejä ei ole nyt, ekassa naama kukki paljon
-työkaverin mukaan olin kiukkuisempi ekassa raskaudessa (oli huomannut tän ennen kuin tiesi mun olevan raskaana)
-vatsa pullahti esiin paljon aikaisemmin

Tämä näin ekan raskauskolmanneksen jälkimainingeissa.
 
moi =)
mullakin toista kertaa maha paisuu [:D]
-naama ihan HIRVEÄ [&o] - nyt kukkii niin pahasti että antibioottikuurilla - se MASENTAA [&:]
-Jotenkin "helpompi suhtautua" odottamiseen ja äitiyteen kun tietää että sieltä tulee taas ihan  oma persoonansa, jotenkin "kiintyneempi" oon nyt jo vauvaan
-maha ihan eri mallinen nyt, pienempi kun ekasta
-raskausoireet olivat suht samanlaiset, ekasta mielestäni tissit kipeemmät [:D]
-nyt ollut harjotussuppareita - viimeks ei mitään...
-nyt tomerammin TIETÄÄ MITÄ HALUAA ERILAILLA synnytyksessä, uskaltaa pitää puolensa paremmin toiveittensa suhteen ja vauvan hoidon kysymyksissä

siinä nyt jotain mitä tuli mieleen [;)] ....
 
Mulla on nyt jo neljäs raskaus menossa mutta olen huomannut, että tiesin olevani raskaana aikaisemmin jokaisen kohdalla..toinen raskaus oli miellyttävä kokemus :) nautin vaikka massuni oli tosiaan "valtava" ja jo hyvissä ajoissa kasvoi isoksi :) Eka raskaus mahani kasvoi vasta 6kk jälkeen..mutta jännää kyllä tämä raskaus on ollut erilainen kuin muut..sain isompi vatsa vasta viimeisellä kuulla..eli nyt..eikä mulla olekaan mielestäni iso vatsa ollenkaan..:) luulen, että mitä enemmän tule raskauksia sitä herkemmin huomaa pienetkin oireet..mutta tämä on vain minun teoriaa asiasta :)
 
tästä nykyraskaudestani vielä..tiesin olevani raskaana vaikka menkat olivat vain yksi pv myöhässä..heh! Tein testi kai pari pv sen jälk ja oli heikko ylimmärräinen viiva..
 
Mulla on samoin kuin mari82:lla, että on jotenkin kiintyneempi jo nyt tähän vauvaan, kuin mitä esikoiseen raskausaikana.
Muita mitä tulee äkkiseltään mieleen, niin pahoinvointi ollut nyt aivan hirveää, rinnat tässä raskaudessa ehkä vähä kipeämmät ja jotenkin muutenkin ollut paljon kurjempi olo. Ja näytän aivan kamalalta! Finnejä, mustat silmänaluset+silmäpussit, hiukset ohentuneet...
Mutta "hauskinta", mitä olen nyt huomannut, on että pidän neuvolassa yms. äkäisemmin puoleni. Kun on ollut pientäkään huolen aihetta, olen pitänyt huolen, että minua kuunnellaan ja minut otetaan vakavasti.
 
Yhdyn kuoroon: nyt toisella kerralla sitä jotenkin tajuaa paremmin, että vatsassani kasvaa ihan minusta erillinen OIKEA IHMINEN, persoona, johon voi jo raskausaikana kohdistaa kiintymystä ja huolenpitoa. En esimerkiksi voi tällä kertaa kuvitellakaan että polttaisin tupakkaa (eka kerralla alkuraskaudesta en vielä saanut kokonaan lopetettua) koska se vaikuttaa suoraan sikiöön. Juttelen vauvalle enemmän, tiedostan sen asennon ja uskallan tunnustella ja silitellä sitä vatsanpeitteiden läpi.... 

Eka raskaudessa söin ihan liikaa koska söin mitä ennenkin ja päälle toisen, terveellisemmän ruokavalion :-P Nyt lasketun ajan lähestyessä painankin 10 kg vähemmän kuin viimeksi samassa vaiheessa ja se tuntuu myös voinnissa ja jaksamisessa. 

Synnytystä odotan toisaalta huolestuneempana (koska tiedän ettei se ole välttämättä sellaista hippihenkistä orgastista toimintaa kuin ekakerralla kuvittelin....) mutta toisaalta luottavaisena koska tällä kertaa tiedän mitä odottaa enkä aio mennä samalla lailla paniikkiin - haluan aktiivisemman synnytyksen, en kätilö- tai lääkärivetoista miksi se viimeksi meni. 

Raskausoireet sinänsä ovat olleet erilaiset. Kun viimeksi vaivasivat liitoskivut, tällä kertaa pahin vaiva on ollut närästys. Pahoinvointia oli alkuraskaudessa paljon enemmän. 

Esikoiseni on onneksi jo sen verran vanha, että saan levätä tarpeeksi, lähetän suuresti myötätuntoa ja tsemppiä teille joilla on alle kouluikäisiä isosisaruksia ja kohtuvauva.... Huh! 

Ai niin ja yksi iso ero: Helsingissä on toissynnyttäjälle paljon vähemmän neuvolakäyntejä, eikä valmennukseenkaan kutsuta. 
 
Minut yllätti myös se miten vähän neuvolakäyntejä Helsingissä oli uudelleen odottajalle. Varsinkin siinä alkuvaiheessa kun ei vielä liikkeet tuntunut olisi ollut mukavaa päästä kuuntelemaan sydänääniä useammin.
Suurimmat erot raskauksien välillä omalla kohdalla tais olla se että vatsa tuli näkyviin aikaisemmin ja pahoinvointi alkoi aikaisemmin ja kesti pidempään.
 
Täällä pikkukaupungissa Turun seudulla käyntejä tuntuu olevan yhtä paljon kuin ekallakin kerralla.

Nyt kun toinen kolmannes on ohi, niin mulla vaan vahvistuu koko ajan se fiilis, että on tylsää olla raskaana. Viimeksi se oli "mielenkiintoisempaa". Nyt vaan ärsyttää:
-Onks tuon pakko potkia koko ajan?
-Mua väsyttää
-Ei ehdi lepäämään, kun työpäivän jälkeen pitää laittaa ruokaa (itselle+miehelle+esikoiselle), pitää seuraa esikoiselle (joka on kyl ihan kivaa) yms.
-Ahdistaa tunteikkuus, en muista että olis ollut tämmöstä viimeksi (aika kultaa muistot?)
-En todellakaan nauti raskaudesta, vaan haluan ITSENI ja kroppani takaisin
-Odotan innolla synnytystä, viimeksi jännitin&pelkäsin, mutta nyt vaan odotan sitä
-Ai niin, ja saan vähemmän rahaa äitiys&vanhempainvapaalla kuin viimeksi. Vain muutaman euron, eli ei sillä ole merkitystä. Mutta ärsyttää se silti.
 
Liitynpä teidän seuraan!
Täällä odotellaan myös toista ja rv 17+2 menossa. Aika paljon samoja fiilareita kuin muilla: vauva on jo todellisempi, raskaus ei tunnu yhtä jännältä, pidän puoliani neuvolassa tai äpkl:lla, maha pullahtanut jo aikaisemmin, mutta kuitenkaan se ei tunnu vauvamahalta vaan että onpa akka ollut kotona ruoka-aikana, raskausoireita ei ole niinkuin ekassa ja aika kuluu huomattavasti nopeammin.
Synnytys jännittää nyt jo jos päästää mielikuvituksen valloilleen, koska eka tuli sektiolla. Mielestäni en siis ole synnyttänyt kertaakaan vaan se haikara toi meille vauvan. Olo on jotenkin myös haikea, koska voipi olla että tämä on meidän viimeinen vauva, koska ikää alkaa olla kummmallakin, ja vauva-aika (6kk asti) en ole minusta niin kamalan ihanaa.
 
 Ensimmäisessä raskaudessa  tutkin ja kuuntelin omaa kehoani koko ajan ! Yksikin naksahdus tai pienikin oire/kipu niin olin ihan paniikissa ja mietin, mitä tuo tarkoittaa ja onko kaikki hyvin. Kuuntelin ja tutkin tarkasti koska vauva potkisi, liikkuisi jne. Ei aika riitä siihennyt. Illalla kun sänkyyn menee, on niin väsyksissä, että nukahtaa vain heti.  Neuvolassa ja mammapolilla osaan vaatia asioita ja tiedän mitä kuuluu saada ja pidän puoleni. Ensimmäisessä raskaudessa kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Luin joka paikasta kaikki vauva juttuja ja googletin kaiken emoticon  Päivät ja viikot matelivat kun vain odotin koska vauva syntyy! Tokihan sit odottaa nytkin, mutta nyt osaa nauttia raskaudesta. Ja nyt tuntuu, että viikot menee kun siivillä ! Janyt raskaudesta tietää enemmän. Ei tule koko ajan uusia asioita, vaikkakin ei mikään raskaus ole samanlainen kuin toinen.  Samoin viimeksi jännitin ja panikoin synnytystä, kun en tiennyt mitä edessä oli. ..

Viime raskaudessa söin koko ajan suolaista; nyt tekee hulluna mieli makeaa, muuten oireet eivät ole eronneet. [:
 
Täällä 2. raskaus tuntui jo alusta asti paljon todemmalta kuin ekalla kerralla.  Tällä kertaa pahoinvointi oli rankempaa mutta muilta osin on vielä toistaiseksi ainakin päästy helpommalla.
Tässä raskaudessa ei ole niin varpaisillaan joka jutusta eikä ota kaikkea neuvolameininkiäkään niin "jumalansanana" tai henkilökohtaisesti.  Myöskään mieltä ei paina nyt niin se että ekan neuvolakäynnin (rv7) jälkeen seuraava käynti on vasta puolivälin jälkeen.  Uskon itseeni ja omaan kroppaani.
Ekalla kertaa oli semmonen malttamaton mulle-kaikki-heti -olo enkä nauttinut olostani juurikaan - kai se oli semmoista alitajuista elämänmuutoksen pelkoa vaikka suunniteltu lapsi olikin.  Nyt mielissäni seuraan raskauden etenemistä vaikka sille ei vilkkaalta esikoiselta niin hirveesti aikaa jääkään ;)
 
Takaisin
Top