Miten teillä on koira/koirat ottaneet vastaan uuden tulokkaan?

Mä unohdin kans ajatella tota että missä järjestyksessä vieraat tervehtii lapsen ja koiran. Toki miehen kanssa puhuttiin tosta ja todettiin että ehkä voidaan jatkaa samalla kaavalla ku tähänkin asti. Meillä koira on muutenkin ekana ovella vastassa kun joku tulee, enkä näe että sitä tarvis lähtee muuttamaan miksikään.
 
Lyhyesti: Siltä ongelmakoirakouluttajalta sain nyt syväanalyysiraportin tilanteeseemme. Tänä iltana kirjotan urakalla ohjeita tyyliin esim. jääkaapin oveen kaikki keittiösäännöt, kahteen eteiseen erilaisia sääntöjä ulko-oville, koiran omiin tiloihin säännöksiä, autoon jätän lapun siellä opeteltavista kaavoista ja tsydeemeistä ym. Nämä ohjeet siis on ihan alkuunsa meikäläiselle mutta niitä tulee sekä mun että mieheni noudattaa ja on päätetty että samoista käskyistä ja kaavoista pidetään kiinni. Mut totta kai mä olen se mun koirani "alfa" aina.

Muutes psykologi sanoi tämän vielä, että se johtajuusajattelu - sitä monesti liikaa korostetaan/painotetaan koulutuksissa/koirien kasvattajat korostavat... siitä johtuu monesti, että se tajutaan monessa kaavassa väärin ja sit tulee ongelmia (etenkin minä 1. koirani kanssa). Omalla kohalla minä ainakin oon alusta saakka siitä ottanu liian kovia paineita siitä johtamisesta ja on tuntunu vaikeelta löytää keinot siihen. Olennaista on siis aatella: Miten olen johdonmukanen? Millasen johtajan itse haluaisin itelleni, että sitä kunnioittasin? ... kun aiemmin sitä mietti vaan et miten se johtaja johtaa sieltä jostain kaukaa ym. tosi vaikeesti :D... Mut mjees....

Kiitti myös täältä teiltä kaikilta saaduista vinkeistä!!!
 
Kerro sitten DiaLia miten koiran kanssa alkaa sujua noiden ohjeiden mukaan!

Silloin kun me otettiin koira, niin tosiaan joka tuutista tuli ohjeita siitä että meidän pitää "alistaa" koira, ja näyttää sille heti että se on nokkimisjärjestyksessä alimmaisena. Joku sanoi siitäkin että koiraa ei sais edes silittää jos se tulee sitä selvästi hakemaan! En mä pysty olla sellanen johtaja, mä oon tosi herkkä ja hellämielinen. Mä oonkin huomannut tässä melkein kahden vuoden aikana, että mä olen kyllä tosi johdonmukainen johtaja, kehun kun koira tekee oikein, ja rankaisen ainoastaan kun koira tekee selvästi väärin. Edelleen lenkilläkin ollessa mä kehun oikeestaan jatkuvasti, kun koira kävelee nätisti mun vieressä eikä vedä :) Kielloksi riittää nykyään se että sihahdan (koirakuiskaajasta opittua) ja rankaisuksi se että ärähdän, enkä sen jälkeen huomioi koko koiraa.

Mies taas on todella epäjohdonmukainen, kun ollaan yhdessä lenkittämässä koiraa, niin mäkään en ymmärrä mitä se haluaa koiran tekevän, sitten se on koiralle kiukussa kun koira ei tee niin kuin mies haluaa. Selvis tossa sekin, miks mies ei mene koiran kanssa kaupungille kävelylle: koira kuulemma vetää ja kiskoo, ja seilaa pitkin pyörätietä siksakkia. Mä totesin vaan että ei mulla ole ikinä sen kans mitään ongelmaa, ja mies tuikkas hihnan mulle, sanoi vaan että no vie sä. Ja mä otin koiran vierelle, näytin sille missä haluan sen tulevan, ja niin taas mentiin, no problems :)

Mä kyllä ainakin ihan täysin oon samaa mieltä tosta loogisesti käyttäytyvästä ja johdonmukaisesta johtajuudesta kun toi koirapsykologi! Meillä tosin on muutenkin tollanen "helppona pidetty" rotu, kun kultaisestanoutajasta on kyse, mutta kyllä meidän on pitänyt hommaa tehdä sen kanssa, se on kuitenkin aika isokokoinen koira ja vois tehdä halutessaan pahaakin.
 
Me ainakin pyritään siihen et mitä vähemmän muutoksia, sitä parempi se on noille koirille. :)
 
brainfreeze: Just tuo "alistus" ja kuri ja johtajuuskompleksi.. ja kun siitä tehdään niin iso numero ja sit kuitenkin tuntuu että keinot on jokasella joka neuvoo ihan erilaiset ja sit varsinkin ensimmäisen koiransa kanssa ollu ihan hukassa et miten tekis sen järkevästi sen palautteenannon.

Nyt oonki tajunnu olennaisimman pointin: Esim. käytän liikaa ei-sanaa, jota koira ei ees ymmärrä :D.... hyvä esimerkki: koira hyppää, jollon karjasin sille aina "EI".. sit enhän mä mitään kerinny kehua kun sillä oli kaikki tassut taas maassa samaan hengenvetoon. :D Kyllä naurettiin sen kouluttajan kans, kun hänkin totes, että: Toisinpäin: Huomioimatta hyppyä ja kehuu kun kaikki tassut on taas maassa. :)
 
:) Joo oon huoman omistani kans jos karjun  jotain tiettyy sanaa niille kokoajan ni ei mitään vaikutusta, oonki aatellu et ne kuulee sen vaan et "balaa blaa blaa blaa". :D:D
 
Kaveri hommas samaan aikaan oman koiransa kun me tää meidän tessu, ja meillä on ainakin ollut ihan täysin erilaiset kasvatusmetodit, mutta molemmilla homma on toiminut! Eli niin monta eri tapaa on olemassa kuin on ihmisiäkin, se on vaan eri että mikä toimii nimenomaisen koiran kanssa. :)

Ja vielä tohon että kun vauva tuodaan kotiin, niin pyritään kans varmaan siihen ettei koiran elämä muutu olennaisesti, että samalla kaavalla mennään kuin tähänkin asti.
 
Joo ite oon ajatellu ton niin et mitä vähempi niille muutoksia niin sitä parempi varmasti niidenkin on sopeutua tilanteeseen. :)
 
meillä on kolme koiraa ja kissa...

ku miehen kaa yhtee muutettii ni koiratki joutu oppiin elää yhes, miehellä siis kaks koiraa ja mulla yks... :)

miehen koirat on 11 vuotiaita ja ne reagoi todella vahvasti mun raskautumiseeni. koirat alko tappeleen todella useesti, muutenki on tepelleet vallasta mut se meni liiallisuuksii ku tulin raskaaks joten jouduttiin erottaa ne.. noh pojan synnyttyä ei ollu kauheesti koiranvahteja kun ongelmakoiria ovat joten miehen sisko joutu pitää molemmat ja jonki ihmeen kaupalla ne ei alkanu tappaleen vaa asu sen pari päivää sovussa... noh pari päivää synnäriltä kotiin tultuamme otimme ensin nuorimman koiran joka on tottunu lapsiin ja on vain 3 v niin on vähä ylivilkas joten sen piti eka rauhottuu ja hyväksyy uus tilanne mut sehä meni loistavasti..  nuorin koira tulee aina ilmottaa jos pojalla jokin hätänä ku sängyssä huutaa, iha ku me ei kuultas :)

vanhemmat koirat otti sen vähä raskaammin, toinen alko puree muo ku ekan kerran yritti purra poikaa jalkaa mut osuki mun kätee joten mun käsi on ny sit tollanen pureman kohde aina ja toinen vanhemmista koirista ei oo ku kerran käyny haisteleen poikaa joka on ny jouluaattona 5 kk...

aina ku poika huutaa ni vanhemmat koirat menee toisee huoneeseen karkuun kun taas nuorin koira tulee kattoon mikä vialla :)
 
Huhhuh ja hurjaa: Kirjottelin käsiopasteet tässä ja hieman innostuin (kun siis sain sen psykologin rapsa-analyysin koirallemme).. Tuloksena tänään menny aikaa noin päivä neljästä tänne n. puol kahteentoista = 13 sivua tekstiä rapsasta... (jäsentäähän sen ite kirjottamalla paremmin)
+ yks sivu kaverin neuvoja + pitää viel pyytää toiselta kaverilta uudestaan neuvot ku poistin ne jo fb:stä.. hmph...

Nyt nukkumaan. :D
 
sivuan vielä tuota tän ketjun sivujuonnetta eli koirien sairastelua. jotenki sitä on välillä enemmän huolissaan koirasta kuin itsestään. meillä koiraa siis hoidettu viime torstaista lähtien antibioottivoiteella ja sit ilmeni, että koira yltää kaulurista huolimatta imeksimään kipeää varvasta. soitin eilen eläinlekuriin ja keskustelun tuloksena hain 10cm pitemmän kaulurin, joka on suunniteltu varmaan elefanteille, kun ois oikeesti liian iso tolle ressukalle ja saadaan pysymään paikoillaan justjajust omalla kaulapannalla. lyhennettiin sitä eilen 5cm, kun eihän tuo meinannu pystyy edes kävelee sen isomman kans. nytki joutuu auttamaan koiraa juomaan, kun uusi kauluri on niin iso, ettei se yllä vesikupille.

h..vetti, toivon tosiaan, että tuo lääkekuuri alkaa puremaan ja äkkiä, koska en halua pitkittää tuon kaulurin käyttöä. koiraaki masentaa ja ahdistaa ja mies kertoi, että lenkillä koira kiukuttelee ja riehuu raivopäänä. 
 
Miten Malin ootte ratkaissu lapsen ja koiran välit? Yrittääkö noi vanhemmat koirat vieläkin purra vai ovatko jo tottuneet?
 
della must tuntuu kans että oon aina menny niin et koira saa sen 100% hoidon ja ite tulee sit siin perässä. :D:D Toivottavast teillä parinis se!

Meillä ripulihelpottanu... tosin siitä tuskin kärsii näistä kukaan vähään aikaa ku ne oli sitte porukalla vetäny 50kpl paketin niitä ripulilääkkeitä. :D Nyt ollaan menty vähemmällä ruualla ja annettu vettä aina reilusti ruuan seassa. :) Kaikkea noi karvaset ja aina keksii. :D
 
mun oli pakko laittaa kuvia  millaisia ystäviä meidän lapsista ja koirasta tuli heti, mutta en saa lisättyä kun muutaman kuvan...

meidän Siru on  mukana aina studiolla ( meidän esikoinen on lapsimalli) ja heistä otetaan paljon yhteiskuvia. :))

kokeilen myöhemmin jos saisin muitakin kuvia lisättyä :)

tässä kuvassa esikoisemme 4 päivän ikäinen.


TTässä esikoisemme  puolivuotias.




ttässä esikoinen 5 kuukautinen.


parhaat ystävät. esikoisemme 7kk.


11 kk esikoinen <3



esikoinen 11kk...

 kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa. <3

tosiaan kokeilen myöhemmin uudestaan jos saisin meidän prinsessastaki lisättyä muutaman otoksen koiruuden kanssa.
 
Jenni90: Tosiaan upeita kuvia ja kertovat 1000-kertasesti sanojen sanomat. :)

Meillä muuten on edennyt koulutukset hyvin, mutta kohtuleikkaus taannutti koiramme käytöstä hieman ikävään suuntaan - täysin ymmärrettävää kun toisella on kipuja ja pitäisi toipua levolla ym. ja kettuterrieristä kyse - eli ei mikään rauhallisin versio koirasta. Aggressiot nousi koirallamme siis leikkauksen jälkeen tosi paljon pintaan, mutta nyt on hiljalleen alkanut olemaan oma itsensä päivä päivältä enempi. Rajasin tiloja ja rauhoitin koiralle omat tilat, jottei niin paljoa liikkuisi heti leikkauksen jälkeisinä päivinä - totta kai stressaantuu kun ei saa tarpeeksi liikuntaa ja on pakko levätä. Mut nyt kun on yli viikko jo leikkauksesta, syö ja juo hyvin ja on leikkisä ja keskittyykin ihan hyvin taas käskyihin. Eli ei kun jatkamaan liikuntaa, aktivointikoulutusta ja vasta liikunnan ja kurin jälkeen hieman hellyyttä lisäksi. :)
 
Meillä koirat ottaneet hyvin vastaan pikkuisen, kaikessa niidne pitäisi saada olla mukana vaipanvaihdosta lähtien. :) Yksitelleen ne on käynyt pikkuiseen tutustumassa aina vähän kerrallaan. Mut tilanteethan sitte taas muuttuu kun pikku neiti alkaa liikkumaan ym, mut tähän asti kaikki ainakin loistavasti. :)
 
Takaisin
Top