Miten teillä on koira/koirat ottaneet vastaan uuden tulokkaan?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Susq87
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Susq87

Susq87

Näppärä viestien naputtelija
Itelläni 4 karvaistä pörrää tuossa jaloissa mitä lähemmäksi LA käy niin sitä enempi mietietyttää arki 4 koiran ja vauvan kanssa. :) Meillä on 10kk kummipoika joka käy tosi useasti tässä ja sitä kautta koirat on tottuneet lapsiin, alkuun niitä kaikki pelotti mutta nyt ne eivät juurikaan välitä. Tosin yksi näistä on jokusen mustasukkaista tyyppiä, mutta ollaan portteja laiteltu vähän joka kolkkaan taloon että tilat on rajattavissa jos tilanne vaatii. Plussan jälkeen kiellettiin samantien olkkariin ja makkariin tulos ja pyhitettiin ne vauva-alueeksi ja tietysti pienen omahuone joka on toisessapäässä taloa. Hyvin koirat tähänkin suhtautuivat ja hyväksyivät sen että olohuone ja makuuhuoneet eivät ole heidän tilaansa. Kyselisinkin nyt miten teillä joilla jo lapsi on ja mahdollisesti kotieläimiä tutustuttaminen on mennyt ja onko tullut ongelma tilanteita ja onko jotain hyviä vinkkejä? Kuten esim mies tuo synnäriltä jonku vauvan hajuisen vaatteen ja koirat saa jo sitä kautta tutustua uuteen tulokkaaseen? Kertokaa ihmeessä kaikki joilla jotain tietoa ja mielipiteitä on. :))
 
Tää vastaus ei nyt varsinaisesti liity tuohon mitä Susq87 kysyit, koska itselläni ei vielä lapsia, eli esikoista odotellaan.
Meillä on kuitenkin koira ja olen huomannut sen käytöksen muuttuneen jo nyt raskauden aikana, ihan kuin se vaistoaisi jotain? Jos telkkarista kuuluu vauvan ääni niin koira on tarkkana kuuntelemassa. Kaverini kävi  pienen vauva kanssa ja heti kun pienikin ihahdus kuului oli meidän koira varmistamassa että kaikki on hyvin :) Suurta kiinnostusta osoitti siis vauvaa kohtaan, ja ihan kun haluaisi suojella. Samoiten koiramme käyttäytyy minua kohtaan. Se on alkanut nukkua lattialla sänkymme vieressä, ja juuri minun puolella. Ennen se ei öitä makkarissa viettänyt vaan eteisen viileämpi nurkka oli sen vakiopaikka. Ihan kuin se nyt suojelisi minua öisin ja päivisinkin :) Oletteko muut koiranomistajat huomanneet koiranne käytöksessä jotain uutta nyt raskausaikana?
Ja mielelläni minäkin kuulisin kokemuksia, miten koira on uuteen tulokkaaseen sopeutunut :)
 
Meillä on kans tota samaa, seurataan päivin öin. :D Tietäiskin mitä noiden palleroiden päässä liikkuu. Ennen kukaan ei edes reagoinut kun tulin töistä kotiin, nykyään miehen mukaan kytätään jo "kelloa" että koska se mamma saapuu. Suihkuun, vessaan ja joka paikkaan niiden on päästävä mukaan, sitten ne vaan tuijottelee ja tökkii kuonolla. Hassuja. :) <3 Kyllähän ne koiratkin tämmöset asiat aavistaa..
 
En osaa sanoa, millä tasolla tuo mun koira on aavistanut tän raskauden. Aika adhd-tapaushan tämä mun kettuterrieri on, mutta kuulemma lähituttujen mielestä rauhottunut esim. kesän aikana todella paljon. Muakin tuo kaveri seuraa paikasta toiseen, aina kun liikun sisätiloissa .. kumma kun pitää vessaan ja kaikkialle ängetä aina matkaan.

Kohta tosiaan muutetaan uuteen asuntoon joka on yli tuplasti isompi tätä kaksiota ja on aidattu sisäpihakin. Uskon, että siellä on koiralla enemmän tekemistä omissa oloissaan. Lisäksi heti kun sinne muutetaan, niin on säännöt selvät, että portti on rajana ja makuuhuoneeseen ei koirumme pääse, hänelle tehdään oma paikka viereiseen huoneeseen. Pitää vissiin hiljalleen totuuttaa kettis omiin oloihinsa. Lisäksi pitää rajata muutenkin alueita, missä koira on ja missä vauva tulee olemaan. Koira tulee meillä olemaan aina vain valvotusti lapsen läheisyydessä.

Mullakin tosiaan eka vauva kyseessä ja kaipaisin muilta hyviä neuvoja etukäteen, jos on tapauskohtasta kokemusta. :)
 
mun koira on tottunut lapsiin, koska meillä oli jo toi mieheni poika (silloin iältään 4,5v.) asumassa, kun koira tuli taloon. toisaalta vauvoja meidän koira ei oikein ole nähnyt kai koskaan, mutta tajuaa kyllä, että toinen on pieni. lisäksi miehen veljen lapset ovat satunnaisesti käyneet joko meillä tai me koiran kanssa heillä. meidän koiran (buhund) pitäisi olla lapsiystävällinen rotu, mutta koska se kiintyy tiukasti omaan laumaansa, voi alku tietenkin olla outoa ja mustasukkaistakin aikaa.

raskausaikana koira on ollut yhtä tiiviisti mun kannoilla kuin ennenkin ja haluaisi tulla syliin niinkuin ennenkin, mutta en ole enää uskaltanut ottaa. vieressä on saanut olla. en osaa sanoa, missä vaiheessa koira on huomannut mun raskauden vai onko huomannut, koska se on ihan yhtä tiiviisti mun perässä kuin ennenkin, tosin nyt pitäis voida seurata vessaankin :D meidän nyt edesmennyt vanhempi kissa istui touko-kesäkuussa lähes koko ajan mun sylissä, joten luulen sen tajunneen jo aika varhaisessa vaiheessa raskauden. tosin luin sen sylissäviihtymisen silloin sen sairauden (munuaisten vajaatoiminta) piikkiin. meidän tämänhetkinen vauva, kissa 6kk, on nyt taas alkanut viihtyä sylissä ja varoo tarkasti tulemasta navan päälle. se viihtyy paremminkin kaulan lähellä tai sitten ihan nivusissa. kissa seuraa mua vessaan ja suihkuun, mutta niin se seuraa muitakin.

tuolla muuten yleisessä raskauskeskustelussa oli mun mielestä aikaisemmin kirjoitettuja vinkkejä siihen, miten totuttaa koira ensin vauvan tuloon (esim. viedä synnärille pyyhe/tyynyliina, jonka päällä vauva makaa ja sitten ennen vauvan kotiutumista viedä se tyynyliina tms. kotiin, jotta koira saa haistella sitä ja tutustua sitten vaiheittain vauvaan) sekä muutenkin kokemuksia koiran/koirien ja vauvan yhteiselosta. 
 
Pakko vähän nyt vuodattaa tänne! Ensinäkin me ollaan kaikki, koko perhe niin masentuneita tosta että joka hiton päivä tota vettä tulee ku esterin perseestä! :(
Koirat ei suostu katosta pidemmälle menemään, kattelee onnettomana vaan ulos. Är.

Ajatus tähän vuodatukseen lähti lähinnä siitä että meillä on syksystä asti vuoron perään isoimmat koirat sairastelleet ja jotenkin nyt kasautu kaikki ja oli pakko vuodattaa.

Eka tais olla alku syskystä kun Isoimalla tuli hotspot takajalkaan, no se huomattiin ajoissa ja saatiin rasvalla ja antibiooteilla viikossa hoitoon. Sit ainoalla meijän nartulla alko juoksut ja se lähti evakkoon kuukaudeks meijän äitin tykö... sitte se huijas äitiä et juoksut oli kokonaan ohi ja oltiin se kotia tuomassa kun meijän kaikki pallittomat urokset yritti astua sitä, no sitte maitojunalla narttu takasin äitin tykö! Sieltä kun se sitten viimein kotia tuli niin ilmeisesti stressi, juoksut ja ympäristönmuutos oli puhkassu sille hiivan.. koko koira alko kaljuuntumaan ja iho muuttu mustaks ja oltiin jo ihan epätoivosia (ainiin olihan sillä sitä ennen emätintulehuski) no joo, tohon hiivaan kokeiltiin erihoitoja ja nyt vihdoin 3vko sitte löyty oikea hoito, oikeat antibiootit ja oikeat pesuaineet ja muut luontaistuotteet, eli likka alkaa näyttää jo hyvältä. :) Luojankiitos! No sitte tässä muutaman pv.n isoin uros on nihkeilly ruuan kanssa, et oo heti halunnu syödä, mut ei oo ikinä syömättä jättäny, uloste on ollu vähä löysää joten oon maitohappoja kovasti sille syötelly ku ne on aina ennen auttanut. Tänään kuitenki ku heräsin ni sillä aikaa että ite puin päälle et oltais ulos lähette ni se oli sitte ulostanu sisään ja seassa oli PALJON kirkasta verta! No itkukurkussa sitte lääkäriin soittamaan ja poju onneks saiki sitte lääkkeet samantien joiden pitäs palauttaa sen vatsan ja suoliston normaalitasapaino!

HUH! Kaks pienintä on onneks ollu terveitä eikä niiden kans oo mitään tommosia ollu. Ja nyt ku noi kaks tosta sais viel hyvään kuntoon ni helpottais vähän stressiä.

Tää ei kyl mitenkä liittyny tähän aiheeseen, mut en viittin uuttaka tehä ja oli vaa pakko vähän avautuu. :)

Jospa sitä painuis tonne vesisateeseen noiden kanssa peuhaamaan niin pääsis sit taas vaihteeks siivoomaan sitä kuraa. :D
 
Susq87: mun koira onnistui hankkimaan itselleen haavan oikean takajalan varpaaseen ja käytiin sen kans just tänään lekurissa hakemassa rokotteiden lisäksi antibioottivoide. varpaassa siis bakteeritulehdus, jonka toi ressukka aiheutti imeksimällä varvastaan. nyt tolla koiralla joutuu sit pitää kauluria ja vahtimaan, ettei se siitä huolimatta yritä imeksiä varvastaan :( ei tiedetä yhtään, mistä haava tuli, voi olla että ulkoa tai voi olla että kissa raapaissut noiden painimatsien yhteydessä. ja koska tuolla ulkona on tuommonen p..kakeli ihan koko ajan, pitää varvasta sit tietenki huuhdella joka ulkoilun jälkeen ja kaksi kertaa päivässä laittaa sitä voidetta. mun koira ei muuten varsinaisesti sairastele, se on vaan tosi onnettomuusaltis. edelliset vauriot tulleet tän vuoden toukokuussa ja elokuussa, toukokuussa toi ääliö jäi polkupyörän alle ja sai vekin silmäkulmaan, ja sitäki piti hoitaa antibiooteilla, ja elokuussa sillä oli korvatulehdus. mietittiin miehen kans, et tolla raukalla ei oo varmaan yhtään tervettä vuotta ollu.

mun mies lenkittää koiran pääasiallisesti, mä teen vain joskus harvoin ihan pienen iltalenkin, koska en muuhun pysty. masentavaa, eikä mun mieskään vaikuta ihan jaksavan viedä koiraa niin hyvin ku toivoisin. mä en voi enää edes mennä noiden mukaan, kun en pysty kävelee sillai ettei tulis kylkipistoksia :(

munki teki mieli avautua aiheesta jonnekin, koska kyllähän koirat kuuluu perheeseen ja samallai sitä huolehtii ja miettii niiden hyvinvointia nytkin kuin ajalla ennen raskautta. eikä se huolehtiminen lopu vauvan syntymiseen.
 
Onkohan koirilla joku semmonen sympatiaraskausvaiva-juttu. Meillä pikkupoika nimittäin toosi kovan silmätulehduksen kourissa ja nyt saa pala kurkussa pelätä että lähteekö se näillä vahvemmilla lääkkeillä. Reilu kaks vuotias koira eikä koskaan oo ollu mitään ja nyt sitten silmä sen näkönen et h*lvetti sentään. Meillä 'lyttäkuono' koira, joten nuo silmäthän on alttiimpia kaikelle mut johan nyt ajankohdan valitsi ruveta temppuilemaan. Pahin pelko on et koko silmästä joutuu luopumaan...apua, ei kai sentään niin pitkälle mee tuo tulehdus.

Sitten vähän muita juttuja aiheeseen jotenkin liittyen. Me ollaan treenailtu sitterin lähestymistä ja vaunujen vierellä kävelyä ja näin mä olin jo vähän arvellutkin mut hienostihan ne meni :) Aivan varmasti tulee pieni kaksijalkainen aiheuttamaan hämmenystä mein laumassa mutta mä uskon vakaasti siihen et tästä karvasesta ja vähemmän karvasesta vauvasta tulee ihan parhaat kaverit. <3

Parannuspaijjia pipeille nelijalkasille!!
 
Meil on sillai hyvä että mun siskopuoli on eläinlääkärillä töissä että apu on kyl aina lähellä, mut kyl sitä toivois että tää tästä nyt helpottais.

Toi meijän narttu on jo 7v ja se ei oo ikin ennen sairastellu, et tää oli sillä nyt eka kerta, mut ollaaki sit täs 4kk ravuttu sen 7 vuoden edestä siel lääkärissä. Mut onneks sillä nyt alkaa toi helpottaa ja iho näyttää hyvältä. :)

Nyt tää kellä on tää verijuttu ja jolla oli toi hotspotti ni on täs syksyn aikana myös jälkitreenin jälkeen ontunu muutaman pv.n jalkaa ja siihenki veti sit kipulääkekuurin, ja poju on vast 1.5 vuotta, sillä luojan kiitos on vakuutukset ni ei mee omasta pussista niin paljo. :)

Mut näil kahel pienel ei oo oikeestaan mitään ollu, toisella myös tollanen jalka systeemi joskus ollu ja oisko yks virtsiitti ja korvatulehus mikä tuli punkkipannasta ja tää poika on nyt 3. Sitä tää 2 vuotias ni sil ei oo ollu mitään, joku pien flunssa mihin söi kans antibioottia muutaman päivän ja helpotti. Mut noil on noi jakautun sillai että ei niistä oo tarvin stressata ja ei oo ollu tunnetta et kokoajan ne ois kipeenä.

Mut nyt 4kk tosiaan painutta näiden kahen ison vaivojen kanssa, mut jos tää täst pikkuhiljaa helpottais. :) Mä käyn isojen kanssa erikseen lenkillä ja sit ton ihan pikkusen, keskimäisen toi mies hoitaa ku se on niin kova vetämään. Ja meillä ollaan pihallakin monta tuntia päivässä niin en oo siitä huolehtinu niinkään etteikö ulkoilu olis tarpeeksi.

Huh. Kyl noiden kans sattuu ja tapahtuu. :) Mut koht uusvuos ni jospa se tois sitte sitä terveyttä kaikille edes pikkasen lisää. :))
 
Oivoi! Toivottavasti jalkaparanee ja silmä paranee ja kaikki nelijalkaset paranee ennenku uus kaksjalkanen tulee. :D :)

Meillä on kans vapaasti saanu tutkia vauvan tavaroita, vaunut on kokoajan esillä, sitteriä on päästy keinuttelemaan ja kaukaloa on tuusattu. :) <3
 
Peikko-12 ja Susq87,

meilläkin ollaan treenailtu vauvan tavaroiden kanssa :) Tuo meidän koira on siitä hassu, että kaikki vauvan tavarat mitä ollaan sille esitelty, sen suhtautuminen on jotain ihmeellistä! Sitterin heilumista kun treenattiin, ja näytin aluksi sen koiralle, tuolla vain alkas häntä heilua, ja tuli tosi reippaasti tutkimaan sitterin, ja nuolaisi pari kertaa kangasosia :)  Sama reaktio on ollut turvakaukaloa ja sänkyä kohtaan, tutustumisen jälkeen ei ole varsinaisesti piitannut niistä. Purettiin Kelan laatikon sisältökin kolmistaan, mies, minä ja koira, koira halusi haistaa kaikki vaatteet (no tärkillehän ne siinä vaiheessa haisi) ja jos joku pikkuinen vaate menikin pesupinoon ennen koiran nenän ohi viemistä, koira piti päätä sängyn reunalla ja venytti niskaa pitkäksi, kun halusi haistaa jokaisen vaatekappaleen erikseen. Vaunuja se tuntui säikkyvän alkuun, mutta ajelin niillä pitkin olkkaria ja ripottelin koiralle herkkuja kyydiltä ja kehuin kovasti kun tuli vierellä, tuntui pelko katoavan saman tien. Ja meillä on siis myös kaikki vauvan tavarat koko ajan näkyvillä, ei olla varastoitu niitä mihinkään piiloon.

Pitäis vielä kehdata lykätä vaunut pihalle ja lähteä oikeasti kävelemään tielle niiden ja koiran kanssa, siinähän sitä harjoitusta tulis kunnolla. Harmi vaan että asutaan aika tiiviillä asuntoalueella ja saan varmaan hullun maineen kun käyskentelen pitkin poikin tyhjien vaunujen kanssa! :)

Ja alkuperäiseen aiheeseen, eli miten aiotaan tutustuttaa vauva ja koira: tällä hetkellä ajateltiin vaan että kun vauva tulee kotiin, annetaan koiran haistella, mutta ehkä on hyvä jos tosiaan mies toisi jonkun vauvan vaatteen jo valmiiks kotiin ennen meitä... En oo oikeestaan edes ajatellut asiaa! Kun olin pieni, ja äiti ja isä tuli synnäriltä mun pikkusiskon kanssa, niin ei siinä turhia etukäteen murehdittu, isä (laumanjohtaja koiran silmissä) kantoi vauvan sylissään sisälle ja kyykistyi alas ja antoi koiran haistella vauvan siinä sylistä päin. Hyvin se ainakin toimi, koira lähinnä suojeli vauvaa sen jälkeen. Ja jos vaipassa oli tavaraa, koira kävi ilmoittamassa siitä äidille :)
 
Itse kahen siskoni kanssa oon syntynyt perheeseen, jossa koiria ja aina kaikki sujunut lopulta mutkatta. Rotuja oli mm. chihu, partacollie ja rotikat. Ainoot mitä oon etukäteen miettiny on että tosiaan joku riepu kättäriltä alkuun tutkittavaksi ja vaavi esitellään peppu edellä ja kun sitten jossain kohtaa alkaa käydä vieraita kotona katsomassaa vauvaa niin koira moikataan aina ensimmäisenä eikä syöksytä suuna päänä vauvan luokse. Vaikka meillä koira onkin 'äitin ja isin esikoinen' ja osa perhettä niin se kuitenkin tietää paikkansa, lepposa ja helppo luonne mutta äkkiäkös niistäkin saa hermoheikkoja ja aggressiivisia jos ei paikka laumassa ole selvillä.

Brainfreeze; ihana tuo 'vaipassa tavaraa'-ilmoittaja <3 :)
 
Meilläkin koira haisteli kaikki vaatteet läpi kun purettiin kelan laatikkoa ja vaunuja ihmetteli ja varsinkin sitten kun niitä liikutti niin jopas oli ihmettelemistä.. :D mutta sitten antoi niiden olla ja tuossa eteisessä ne ovat ja ei niistä mitään välitä. :p meinattiin kanssa että tuo ukko tuo sairaalasta jonkun vauvan vaatteen kotiin niin pääsee koira sitä nuuskuttelemaan ja sitten kun tullaan kotiin niin annetaan haistella ja ihmetellä :) 
 
Heippa,

Peikko-12: Meilläkin koira on "äidin ja isän" esikoinen, mutta tietää myös paikkansa. Olen ajatellut myös, että mies tuo jonkun rätin koiralle ennen vauvaa sairaalasta, niin saa tottua ennen oikeaa vaavia hajuun. Tosin, luulen että kaikki menee ihan hyvin, koira on leppoisa luonteeltaan ja on nähnyt paljon pieniä vauvoja ennen. Toki, kun kyseessä on iso koira, on sille osoitettava paikka kunnolla ja tehtävä selväksi että vauvan lähellä ollaan rauhallisesti. Tuo oli hyvä, että koiraa tervehditään ennen vauvaa, en olisi muistanut heti sitä, mutta toki meillä koira huolehtii kyllä siitä että hänet tervehditään :D

Tavaroita on haistellut ja tutkinut innokkaasti, kuten yleensäkin kaikkea uutta kotona, Labradorinnoutajat kun ovat niin innoikkaita haistelemaan :)
 
Meil oli mielessä kans toi joku rätin tai vaatteen tuominen noille haisteltavaks. :)
Ja se ollaan päätetty että kun kotiin tullaan, mies ottaa lapsen ja menee ulkovaatteita riisumaan ja mä meen heti huomiomaan koirat. :)
Ja ajateltiin kun noit 4 on niin annetaan eka yksitellen tutustua niin vältetään kauhea yleisöryntäys. :D Sit niin pien ku mahollista ruvetaan elämään normaalia arkea niin ettei koirien tarvitse stressata, eli koitetaan pitää niiden rutiinit niin normina kun vain pystytään. :) Meidän äiti tulee tähän heti muutamaks viikoks mikä varmasti auttaa pyörittämään normaalia arkea. (Äiti on niille jo tuttu, se on ollut tässä jo muutaman viikon välein aina muutaman yön). Ostin nyt uudelleen sen Dpin haihduttimenkin, kun joskus sitä käytettiin tuon yhden kanssa eroahdistuksen hoidossa niin ajattelin että laitetaan se nyt jos siitä jotakin apua sitte olisi. :)
 
Ja vielä lisäys, ollaan soitettu koirille myös vauvan itkua ja olen sen aikaa aina kannellut jotain sylissä niin ettei ne nää, ja ainoa meijän omista joka reagoi on toi vanhin narttu, se ei niinkään mua edes huomaa vaa haukkuu pihalle. :D Pojat kääntää kylkeä vaan ja ilme on just semmonen et hohhhoijaa. :D
 
Kokemuksesta (oman ja muiden koiraihmisten) voin sanoa että jos tunnette koiranne hyvin tiedätte jo nyt miten se tulee vauvan vastaanottamaan. Meillä tutustuminen meni juuri niin kuin aavistelinkin. Itse en käyttänyt mitään vauvantuoksuista riepua tms. mutta olen kuullut että jotkut ovat niin tehneet. Haittaa siitä tuskin on.

Mitään pakotteita vauvaan tutustuttamisessa ei saa käyttää. Mun narttuni tuli vasta vauvan ollessa 2kk oma aloitteisesti sitä haistelemaan. Sitä ennen vältteli vauvaa ja annettiin sen tehdä niin. Uros otti lapsen heti "omakseen".

Meillä koirat tervehditään AINA viimeisenä. Mielestäni kun kyseessä on rotu joka on voimakasluontoinen (meillä siis terrieri) on turha asettaa koira ennen vauvaa. Vauva kuitenkin on koiran yläpuolella laumassa. Koira ei tästä loukkaannu tms.

Ja vinkkinä vielä: vauva ei opi koirankäsittelytaitoja äidinmaidosta :). Meillä on säännöt koirille ja lapselle on opetettu muutama perusasia koirien kanssa elämisestä. Säännöt koirien suhteen on tiukkoja; esim. kun koira on pedissään sitä ei saa häiritä, se on sen turvapaikka. Perille on mennyt :D.

 
me ei olla kauheesti valmistauduttu, koira on kylläki joutunut sopeutumaan siihen, että mä hoidan muitaki täällä olevia, kuten esim. kissaa ja poikaa sekä hellin miestä, jolloin koiran ei anneta tulla väliin. koira saa oman huomionsa kyllä ja hakee sitä sujuvasti mun mieheltä, kun mä en oo jaksanu helliä. nyt kipeenä koira on mun kimpussa ja se on ollu ihan ok, mä oon sitä aina sen kipeenä ollessa hoitanu. mut uskon silti, et uuden jäsenen hyväksyminen laumaan on oma haasteensa ja koira saa edetä omalla painollaan asiassa.

meidänki koira on saanu katella vauvatavaroita läpi ja useimmat niistä on peräisin tuttavilta, joten ne haisee koiralle uudelta ja erikoiselta. kovasti niitä onki haisteltu. ostin vauvalle myös ns. soittorasian, jonka ääntä meidän koira säikkyi, mut eiköhän se siihen totu. aattelin kuitenkin tuotattaa kotiin sit sairaalasta jonkin vaatekappaleen, missä on vauvan tuoksu, jotta koira voi totutella siihen.
 
Ilmeisesti mun koira odottaa vauvaa yhtä paljon kun minäkin kun sillä on kans närästys. jos nyt on sitten närästystä.. Se alkoi jokin aika sitten maiskuttelemaan suutaan. Vein sitten lääkäriin ja lääkäri sano että sitä luultavasti närästää. tuntu vähä tragikoomiselta kun itsellä ollut kauhee närästys. Sai sitten lääkekuurin ruokatorven tulehduksen (muistaakseni) varalta ja närästys lääkkeet. Maiskuttelua on jatkunut kyllä vieläkin. Liekö stressaa vai mitä. Varmaan täytyy olla taas maanantaina lääkäriin yhteydessä.

Hieman jännittää kyllä miten suhtautuu vauvaan. Tykkää kyllä lapsista, muttei ole vauvoista kokemusta. On ollut melkein koko ikänsä minun ainokainen ja on todellinen mamman poika.
 
Moi!

Käyn lukasemas täältä palstalta apuja, kun kerkiän.. mut vastailin itteni osalta nyt tonne joulukuun jutusteluihin teille. :) Hyvää joulun odotusta!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top