Miten teillä menee suhteessa just nyt?

[Joannina]

Ei tunnu yhtään hyvältä tollanen asenne Toivottavasti muuttuisi miehen asenne! Varmaan nämä ajatkin pahentaa toisten mielialaa. Toivottavasti kaikki kääntyy hyväksi vielä. Tosi raskasta henkisesti tuollanen! Tsemppiä!

Kiitos tsempeistä Enmau :) alkaa olla voimat kovin loppu jo näihin jatkuviin henkisiin sivalluksiin ja yksinäisyyteen. Ja totta on, korona todellakin luo lisäpainetta tilanteeseen. Toivon ja uskon että asiat kääntyy hyvin vielä tavalla tai toisella.. Se on ainakin varmaa että olen kiitollinen tästä vauvan alusta

 

[Pingviiniemo]

Meillä on oikein ihanaa. Tuntuu, että vuosi vuodelta menee koko ajan paremmin ja ollaan kasvettu erottamattomiksi. Molemmat ollaan tosi avoimia toisillemme ja mies jaksaa kuunnella mun menkka/vauva/meikki ja naishöpötykset alusta loppuun ja mä sen miesjutut. Tuntuu, ettei kukaan mies/ihminen ole koskaan ollu näin kiinnostunut mun elämästä ja miten mulla menee. Samoin toisin päin. Mies seisoi mun rinnalla tosi vaikeiden aikojen läpi, vaikka olin silloin tosi kauheaa seuraa. Lapsi on tuonut valtavasti lisäonnea ja joka päivä olen kiitollinen niistä kahdesta ihmisestä mun elämässä. Me aina sanotaan, että vaikka ollaankin tiiviisti yhdessä niin samaan aikaan tuntuu, että oltais vapaita tekemään ja olemaan mitä halutaan. :)

 

[Vargynja]

Ei kauheen hyvin mene, ero mielessä vähän väliä. Mies ei haluaisi lasta, olen siis raskaana nyt. Ilkeilee ja osoittaa mieltään jatkuvasti. Kaikesta pitää saada riita aikaiseksi, vähäpätöisimmistäkin jutuista. Olen ihan loppu jatkuvaan arvosteluun ja aikuisen uhmaikäiseen käytökseen. En saa hellyyttä vaikka pyytäisin kainaloon, silittelyjä tms, en saa kannustavia tai positiivisia sanoja, välittämistä tai huolenpitoa tai ymmärrystä. Hetken jaksaa olla ystävällinen jos otan puheeksi etten jaksa enää, lupaa että yrittää. Haluan että lapsi oppii tuntemaan isänsä, mutta en tälläistä voi sietää enää sitten kun lapsi on, en halua että hän kasvaa huonossa ilmapiirissä. Toivon että ihme tapahtuu, ja mies tulee sinuiksi tämän raskauden kanssa..

Voimia! Kuulostaa todella raskaalta tuollainen käytös. Toivottavasti miehen asenne siitä vielä korjaantuu.

 

[Enmau]

Kiitos tsempeistä Enmau :) alkaa olla voimat kovin loppu jo näihin jatkuviin henkisiin sivalluksiin ja yksinäisyyteen. Ja totta on, korona todellakin luo lisäpainetta tilanteeseen. Toivon ja uskon että asiat kääntyy hyvin vielä tavalla tai toisella.. Se on ainakin varmaa että olen kiitollinen tästä vauvan alusta

Vauvasta kyllä saa positiivia ajatuksia Koita vielä uudelleen jutella miehen kanssa jos auttaisi..
Tsemppiä!

 

[Joannina]

Kiitos kun tsemppaatte Tänään viimeksi koitin jutella ja näytin videon ultrasta. Ei mennyt hyvin en tiedä mihin asti joustaa ja antaa aikaa käsitellä asiaa, ja milloin on aika puhaltaa peli poikki.. Kai sen sit tietää.

 

[Miyn]

Aika nihkeetä. Korona rassaa hermoja kun ei voi lähteä mihinkään. Pari pv sitten oltiin kahdestaan illalla saunassa ja juteltiin kaikkea kun yhtäkkiä vaan sanoi et hän pesee pois. Sit meni suihkuun ja läks sisälle. Kävi hakemassa kiuasmakkarat ja kun itse pääsin suihkusta niin makkarat oli syöty (mulle jätetty puolikas) ja mies mennyt nukkumaan. Joo. Ei ole tullut mitään selitystä käytökseen. Eilen yritti olla mukava, tänään ei olla pahemmin juteltu. Ottaa noista sitte selvää..

Mä tiedän kyllä et mun käytös ei oo parhainta mahdollista. Pää hajoo kun oon vaan kotona lapsen kanssa.

 

[Enmau]

Kiitos kun tsemppaatte Tänään viimeksi koitin jutella ja näytin videon ultrasta. Ei mennyt hyvin en tiedä mihin asti joustaa ja antaa aikaa käsitellä asiaa, ja milloin on aika puhaltaa peli poikki.. Kai sen sit tietää.

Kyllä sen tietää sitten.. Itsekin meinasin erota miehestä kun oma mieliala heitti raskaudenaika todella paljon. Mies kyllä muuttui kun vauva syntyi, ei oo kukaan tukenut ja auttanut yhtä paljon kuin hän.

 

[Joannina]

Enmau, ihana että teillä kääntyi asiat parhainpäin lapsen synnyttyä, rohkaisevaa kuulla Oliko täysin vastaan sitä ennen vai miten käytös hänellä ilmeni?
Jos näyttää siltä et mies ei ala kuukausien edetessä taipumaan en tiedä uskallanko ottaa sitä riskiä, että menetän vauva ajan onnea siinä että ero tulee just kun vauva syntynyt.. Haluaisin keskittyä siinä hetkessä vauvaan enkä surra ja käsitellä eroa.

Chandelier, miehen eloa ken ymmärtää parhaimpinakaan hetkinä

 

[Enmau]

Enmau, ihana että teillä kääntyi asiat parhainpäin lapsen synnyttyä, rohkaisevaa kuulla Oliko täysin vastaan sitä ennen vai miten käytös hänellä ilmeni?
Jos näyttää siltä et mies ei ala kuukausien edetessä taipumaan en tiedä uskallanko ottaa sitä riskiä, että menetän vauva ajan onnea siinä että ero tulee just kun vauva syntynyt.. Haluaisin keskittyä siinä hetkessä vauvaan enkä surra ja käsitellä eroa.

Chandelier, miehen eloa ken ymmärtää parhaimpinakaan hetkinä

Ei oikeen tununut ymmärtävän mun oloa. Mutta sitten kun vietti 10pv sairaalassa niin tajusi

 

[Joannina]

Ei oikeen tununut ymmärtävän mun oloa. Mutta sitten kun vietti 10pv sairaalassa niin tajusi

Jotkut tarvii vähän rankemman kautta että oivaltaa

 

[Enni]

Paremmin kuin kolmeen vuoteen. Nyt kun saa olla enemmän yhdessä, näköjään alkaa mennä paremmin.

 

[Päivänsäde88]

Ihan on tuttuja ajatuksia nuo että mies kuvottaa ja ei tee mieli edes sen läheisyyttä perus raskaus hormonihuuruja mulla ainakin. Hormonit saa heittämään tunteetkin häränpyllyä. Ja kyllä meilläkin mies mun raskausmahaa on kattellu ja jos vaan mahdollisuuden saanu niin välillä sitä tunnustellutkin. Meillä ainakin mies ihmetteli sitä mahan kasvua. Jos sinua ärsyttää se että mies sinua katselee, niin kannattaa asiasta hänelle sanoa ja kertoa myös oma näkökanta asiaan miksi hänen katseensa ja puhumattomuutensa häiritsee.

Itselläni ei oikeastaan kuvota, mutta välillä ärsyttää se, että mies ei kuuntele toiveitani. Mies on aina ollut sellainen hassuttelija luonteeltaan ja tykkää välillä kosketella rintojani myös huumorimielellä. Rinnat on kuitenkin olleet raskauden alusta asti herkät (nyt rv. 20) ja olen yrittänyt sanoa, että josko voisi olla vähän helläkätisempi. Välillä koskettelua tuntuu olevan koko ajan, varsinkin nyt, kun ollaan molemmat etätöissä kotona ja ärsyynnyn siitä.

Maha saa meilläkin mieheltä huomiota, mutta se on ollut mielestäni ihan mukavaa, vaikka haluaisi katsoa mahaa useasti samana päivänä.

Mukavaa on myös kuulla positiivisia kommentteja mieheltä, vaikka osa on höystetty miehen omalaatuisella huumorilla .

Toivoisin ehkä enemmän myös yhteisiä hellyyshetkiä, kuten halaamista tai silittelyä. Mies yleensä tulkitsee omat hellyysyritykseni olevan sitä, että haluaisin seksiä vaikken välttämättä juuri sillä hetkellä haluaisi.

 

[Lya M.]

Meillä ei mene kovin hyvin - osittain syytä on itsessänikin. Kun päivästä toiseen saa tuijotella samoja seiniä vauvan kanssa,(koska korona-virus) niin menee totaalisesti hermot, kun mies kotiin tultuaan alkaa heti pelata tietokoneellaan tai lähtee isomman kanssa jonnekin, vaikka olen koko päivän odottanut pääseväni suihkuun.

Ja miehen mielestä taas en tee muuta kuin laiskottelen, kun en ole siivonnut yms. ( vaikka vauva tahtoo olla koko ajan sylissä) Hyvä kun voin edes syödä ilman hirveää huutoa...

Ja kaiken lisäksi jälkivuoto kaavinnan jälkeen ei edelleenkään lopu kokonaan, joten en tunne oloani luontevaksi.

Silti, selvisimme esikoisenkin vauvavuodesta, niin josko sitten tästäkin. Nyt ei sentään matkusta niin paljon.

 

[Nurinkehrääjä]

Nyt on alkanut taas mennä todella hyvin! Ollaan otettu aikaa itsellemme ja toisillemme kun poika nukkuu. Huomioidaan ja pidetään toisiamme hyvänä ja jutellaan paljon.

 

[PirreT]

Aika hanurista suoraan sanottuna. Itse on yrittänyt valmistaa kotia uutta tulokasta varten ja muutenkin olen tästä omasta ensimmäisestä pienokaisesta enemmän kuin onnellinen. Tuntuu tosi pahalle, kun näyttää sille että molemmat ei jaa samanlaisia tuntemuksia.

Mies on koko ajan ärtynyt, huomauttelee ihan omituisista pikku asioista ja purkaa kiukkuaan hyvin terävällä sanan säilällä. Ihmetyttää, että eikö se oikeasti tajua, että se loukkaa ja tuntuu pahalle. Itse en oikein ole riitelijä tyyppiä, niin tuntuu että otan vaan vastaan kaiken mitä tulee...

Molemmat ollaan omilla tahoillamme erottu, ennen kun tavattiin. On puhuttu läpi, että mitkä syyt aiheuttivat tämän, jne. Nykyään hän käyttää kaikkea sitä, mitä olen kertonut minua vastaan.

Olen yhdistellyt että tämä liittyisi hänen aiempaan liittoonsa sekä vanhempiin lapsiin. Välillä minulla on olo, että ihan niin kuin olisin synnyttämässä kilpailijaa ja huomion viejää. Ja että minuun tai raskauteen ei voi kiinnittää positiivista huomiota, etteivät vanhemmat lapset loukkaannu.

Toisinaan oikeasti miettii, että onko tämä jatkamisen arvoista? Omaa asuntoakin olen jo katsellut. En oikein tiedä että mikä tässä enää auttaisi.

Anteeksi avautuminen.

 

[Vargynja]

Ei tarvitse pyytää anteeksi avautumista. Saa avautua ja on tärkeääkin että saa jonnekin purkaa mieltä. Hermostuttaakohan miestä tuleva vauva. Vaikka on syy mikä hyvänsä kurjaa hänen käytöksensä on. Oletteko puhuneet tämän hetken tilanteesta ja siitä miltä sinusta tuntuu? Jos ette niin siitä kannattaa aloittaa. Pariterapiastakin voi olla apua. Tsemppiä! Loputtomiin ei kannata myöskään olla suhteessa, jossa on paha olla, kuten oletkin miettinyt kannattaako sitä jatkaa. En siis yritä tuputtaa eroa, mutta jos mikään ei auta ja on paha olla...

 

[Felia]

Meillä myös menee tosi surkeasti! Käydään kyllä pariterapiassa, mutta nyt on kyllä sellainen olo, että ei taida sekään auttaa. Meillä tulee riitaa ihan pikkujutuista, lähinnä yleensä silloin, kun miehen pitäisi osallistua kotitöihin tai muihin pakollisiin juttuihin. Häntä saa aina pyytää monta kertaa tekemään asioita ja kun hän lopulta ryhtyy toimeen, niin hirveä valitus! Hän siis vain haluaisi mennä ulkoilemaan (yksin), eikä viihdy juurikaan kotona. Musta tuntuu, että olen suhteessa teinin kanssa!

Pari viikkoa sitten tuli taas yksi iso riita pikkuasiasta ja minä tietysti myös sanoin hänelle pahasti. Sen jälkeen hän piti kolme päivää mykkäkoulua, jonka jälkeen kun keskusteltiin, niin hän sanoi, että anteeksipyynnöllä et tästä selviä! Edelleenkään en tiedä mitä muuta mun pitäisi tehdä ja tuntuu, että anteeksi en todellakaan ole saanut! Me ei muutenkaan tehdä juuri mitään yhdessä eikä puhuta mitään, eikä mun edes tee mieli jakaa hänelle mitään omia asioita, kun ei häntä kiinnosta. Olen itse nyt vielä raskaana ja senkin takia mieli on hyvin herkkä ja pillahdan helposti itkuun.

Tällä viikolla olisi seuraava pariterapiasessio, mutta nyt on kyllä sellainen olo, että ollaan niin syvällä, että tätä ei korjaa millään. En kuitenkaan haluaisi tähän koronastressiin ja raskausaikaan lisätä vielä eron tuomaa stressiä, kun se tarkoittaisi vielä talonkin myymistä. Harmittaa vaan esikoisen ja tämän tulevan vauvan puolesta, että minkälaiseen perheeseen ovat joutuneet